Veljesseura.org

Minun mielestäni olisi tärkeää jonkun virallisen tahon käydä läpi "opintomateriaalit", mitä sekä lapset että aikuiset jehovantodistajissa omaksuvat. Vaikea on Maria-Kaisallakaan sen jälkeen sanoa, ettei ole mitään mätää Tanskanmaassa.

Joka tapauksessa, kun hihhuliporukoiden (jehovantodistajat, lestadiolaiset, mormonit, helluntailaiset) lastenkasvatusmenetelmiin aletaan kiinnittää huomiota, kynnyskysymykseksi nousee "kansankirkon" jäsenhankinta. Siihen voi aina vedota, vaikka oma vene olisi kuinka reikäinen.

[quote="Vieraas"][quote="Jaakko Ahvenainen"]Käsittääkseni Jehovan todistajat eivät hyväksy. Villakoiran ydin piileskelee nyt aivan muualla.[/quote]
10-12-vuotiaskin on lapsi, ainakin liian lapsi sitomaan itsensä lahkoon loppuelämäksi. Sanoivat Morris III, Splane ja muut johtajat mitä tahansa. Tuskin siinä kohtaa lapselle edes tulee mieleen, että hän ottaa kastepäätöksellä riskin tulla perheensä karttamaksi aikuisena.[/quote]
Eipä joo tuu lapselle mieleen, päinvastoin hän usein menee kasteelle just siks että välit perheeseen tulis lämpimämmiks!

[quote="Veli-Hopea"]Mitä tässä viikonloppuna tuli ystävän luona katsottua vanhoja valokuvia, en laske 12-20 vuotiastakaan kovin kypsäksi tekemään näin isoja päätöksiä elämässä. Ainakin kuvia katsellessa ja muistellessa tuli mieleen kuinka helposti oli manipuloitavissa ja ohjattavissa niin uskonnollisissa piireissä kuin ansiotöissäkin.[/quote]
En minäkään, aivan kakarahan sitä oli alle kaksikymppisenä kasteelle mennessään. Tämä 10-12-ikähaarukka tuli tästä Splanen pöyristyttävästä puheesta. Viime vuonnahan Morris III uhkaili Harmagedonilla suunnilleen vastaavaa ikäryhmää. Hyvin voi sanoa, että Jehovan todistajilla on nykyään lapsikaste.

[quote]10-12-vuotiaskin on lapsi, ainakin liian lapsi sitomaan itsensä lahkoon loppuelämäksi.[/quote]

Mitä tässä viikonloppuna tuli ystävän luona katsottua vanhoja valokuvia, en laske 12-20 vuotiastakaan kovin kypsäksi tekemään näin isoja päätöksiä elämässä. Ainakin kuvia katsellessa ja muistellessa tuli mieleen kuinka helposti oli manipuloitavissa ja ohjattavissa niin uskonnollisissa piireissä kuin ansiotöissäkin.

Isommat päätti miten tehdään ja pienemmät teki perässä.. kyseenalaistamatta.Ehkä se olin vain minä , jolla ei ollut alle 20 vuotiaana munaa tai minkäänlaista omaa tahtoa. Olin siis täysin vt-seuran ohjattavissa alistuneena ja tuo näkyi ilmeisesti uskonnollisuuden ulkopuolellakin.

En koe että olin kovinkaan kypsä tekemään mitään ratkaisuja ja jos tein, ne oli aika pitkälti ohjattuja.

Löytyyhän suvusta näitä , jotka ovat ollu alistettuja lahkokirjallisuudella ja tavoilla syntymästä asti, eikä osata vielä edes 60 ikävuoden kohdilla tehdä omia ratkaisuja vaan aina on kysyttävä apua muilta ja jos on kyse uskonnollisesta asiasta niin keneltäpä muultakaan kuin vanhimmilta.

Tosiaan minkälainen lapsesta kasvaa, riippunee pitkälti siitä mitä ja miten sitä päähän syötetään ja nykyään koen entisen elämän syöttämiset epäterveellisenä lapsen kannalta.
Itsenäinen ajattelu ja päätökset viedään julmasti mutta salakavalasti lapsen normaalista kehityksestä täysin pois. Kun se on pois, ei sitä nähtävästi ole ,ei edes 6-kymppisenä.
(henkilökohtainen kokemukseen perustuva näkemys joka saattaa vaatia oikaisua)

[quote="Jaakko Ahvenainen"]Käsittääkseni Jehovan todistajat eivät hyväksy. Villakoiran ydin piileskelee nyt aivan muualla.[/quote]
10-12-vuotiaskin on lapsi, ainakin liian lapsi sitomaan itsensä lahkoon loppuelämäksi. Sanoivat Morris III, Splane ja muut johtajat mitä tahansa. Tuskin siinä kohtaa lapselle edes tulee mieleen, että hän ottaa kastepäätöksellä riskin tulla perheensä karttamaksi aikuisena.

[quote="Jaakko Ahvenainen"]Hieman kaukaa haettu, Sinner74. Mikäli esittämälläisi tavalla, tulee selvittää hyväksyykö kirkkokunta tai uskonnollinen yhdyskunta laeissaan tai säännöissään lapsikasteen vai ei. Niin katolinen, ortodoksinen kuin luterilainenkin kirkko hyväksyvät. Käsittääkseni Jehovan todistajat eivät hyväksy. Villakoiran ydin piileskelee nyt aivan muualla.[/quote]
Pointti ei sinällään olekaan lapsikasteessa, vaan siinä, miten lapsen oikeudet toteutuvat minkäkin uskontokuppikunnan piirissä. Mahdollisimman huono lähtökohta yleisen tilan tarkastelulle on se, että valtionuskonto ottaa jäsenensä pääasiassa synnytyslaitokselta. Kun luterilaisen kirkon "pakkojäsenyys" lakkautetaan, poistuvat käytännön esteet lasten oikeuksien perinpohjaiselta tarkastelulta.

Hieman kaukaa haettu, Sinner74. Mikäli esittämälläisi tavalla, tulee selvittää hyväksyykö kirkkokunta tai uskonnollinen yhdyskunta laeissaan tai säännöissään lapsikasteen vai ei. Niin katolinen, ortodoksinen kuin luterilainenkin kirkko hyväksyvät. Käsittääkseni Jehovan todistajat eivät hyväksy. Villakoiran ydin piileskelee nyt aivan muualla.

Maria-Kaisa Aulalla on tietysti aika paha nakki käsillä. Ennenkuin lasten oikeuksiin eri uskonyhteisöissä voi puuttua uskottavasti ja ilman turhaa taustamölinää, pitäisi kieltää luterilaisen kirkon lapsikaste. Vaikka sitä ei voi käytännössä pitää lapsen oikeuksien rikkomisena, onhan se erikoista, jos siihen ei puututa, mutta pikkupuulaakien toimintatapoja aletaan syynätä indoktrinaation varalta.

Toisin sanoen lapsiasiavaltuutettu ei henno työntää kätöstään keskelle höyryävää kasaa sitä itseään.

[quote="mymmeli"]Kuvitellaan tilanne, jossa lapsi ei haluaisi osallistua seurakunnan kokouksiin tai tutkisteluun tai muuhun toimintaan. Onko se käytännössä mahdollista, vaikka olisi isommasta lapsesta kyse, siis jo kouluikäisestä, jonka ymmärrys olisi jo kehittyneempi? Seurakunta syyllistäisi vanhempia ja paine seurakunnan taholta olisi muutenkin iso.[/quote]
Hallintoelimen David Splane rinnasti puheessaan 2.5.2013 lasten kokouksissa käynnin syömiseen ja töissä käymiseen. Puheessa esitetään laiskuus ainoana syynä jäädä pois kokouksista tai kentältä. Valinanvapaudesta ei sanota sanaakaan, päinvastoin. "Tulet oppimaan, että elämässä on asioita joita meidän pitää tehdä, halusimmepa tai emme."


[img]http://i.imgur.com/4NMyefp.png[/img]

Hyvä kommentti nimimerkki " uskoin, murruin, elin" !

On totta, että asian eteenpäin viemistä ei auta Aulan negatiivinen asenne. Asialle pitäisi tehdä jotain ja sehän on oikeastaan hänen tehtävänsä. Ymmärrän sen.

Olen Aulan kanssa siinä mielessä samaa mieltä, että asian tuominen yleiselle tasolle on hankalaa juurikin siksi, että jt- yhteisö on hyvin suljettu ja käytännössä ainakin tähän asti tilannnehan on ollut se, että Leinonen vastaa kaikkien puolesta. Asian tutkimisen kannalta olisi tärkeää saada muiden jt- yhteisössä olevien mielipide esille, mutta kuten jo aikaisemmin sanoin ja jotkut muutkin ovat täällä sanoneet, että niitä omia mielipiteitä, onko niitä?

Sitten tuli tuosta lapsen oikeudesta valita mihin uskoo. Olen tässäkin samaa mieltä, että lapsella pitäisi olla oikeus valita kuten pitäisi olla aikuisellakin. Käytännössä jt- lapsuuden eläneenä itse kuitenkin ajattelen niin, että se on käytännössä melko vaikeaa. Yksi tekijä on juuri tuo yhteisöllisyys. Kuvitellaan tilanne, jossa lapsi ei haluaisi osallistua seurakunnan kokouksiin tai tutkisteluun tai muuhun toimintaan. Onko se käytännössä mahdollista, vaikka olisi isommasta lapsesta kyse, siis jo kouluikäisestä, jonka ymmärrys olisi jo kehittyneempi? Seurakunta syyllistäisi vanhempia ja paine seurakunnan taholta olisi muutenkin iso.

Mielestäni siis ongelma on syvällä jt- yhteisössä. Sanaa yksilö siellähän ei tunneta ja kontrolli ja säännöt koskevat kaikkia. Tähän ajatteluun siis pitäisi tulla iso muutos.

Itse en lapsena pitänyt ollenkaan esimerkiksi raamatun kotitutkisteluista, joita minulle pidettiin säännöllisesti. En vain lapsena jaksanut olla kiinnostunut esimerkiksi jostain " suuren opettajan kuunteleminen"- kirjasta. Raamattu oli myös vaikeaselkoinen ja jo se kertoo paljon, että en näin eronneenakaan oikein vieläkään ollut perillä raamatusta ja hassua on se, että vasta nyt eronneena olen perehtynyt paremmin noihin jt- oppikysymyksiinkin :)

Lapsen aseman selvittäminen vaatii kyllä aktiivisuutta. Kuten vieras jo kirjoittikin , että lapsiasiavaltuutettuhan ei myöskään toimi yksinään eli kaikki tahot, jotka työskentelevät lasten parissa muodostavat tämän tutkimusryhmän eli asiaan perehtyminenhän on monen tahon yhteistyön tulosta.

[quote][b][u][color=#FF4000]Aikuisilla tulee olla uskonnonvapaus, ja lapsilla valinnanvapaus.[/color][/u][/b][/quote]
Täydellinen kiteytys, sinner74! Tästä voisin tehdä itselleni jo T-paidan!

[quote="uskoin murruin elin"]Tokihan voidaan sanoa, ettei normaalissakaan ns. tavallisessa perheessä toteudu kaikki pykälät esim. alkoholin, työttömyyden tai muun seikan vuoksi. Silti jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen , rakastavaan ja elämää kantavaan elämään. Kaikilla on oma näkökanta mikä on turvallista yms.[/quote]
Tämä on totta ja argumentti jonka usein kuulee. Ero kai on siinä, että järjestön [b]järjestelmällinen ja suunniteltu[/b] sairas kasvatus tuo eri tason vastuun kuin yksittäisellä isällä tai äidillä. Candace Conti -tuomio langetettiin Vartiotorni-seuralle juuri päätoimiston harjoittaman järjestelmällisen toiminnan takia.

[quote="Veli-Hopea"]Kuvittelen ettei tuo ole todennäköisesti koskaan mahdollista. Siis kysyminen tietenkin, mutta siinä hallinnassa ja "pelossa" missä lapsi on jo puheenoppimisen saavutettua, on varmasti vaikea enään saada mitään oikeaa ja omaa mielipidettä. Vastauksethan olisi hyvin harjoiteltu (kuten harjoituspuheet) ja jehovan tuomion pelolla pitää kertoa asiat niinkuin ne on jo mieleen upotettu.[/quote]
Näinhän se on, eiköhän JT-lapsi helposti toista ulkoa opittua mantraa. Useimmat ainakin. Mutta kun tähän asti asialle ei ole edes [b]yritetty[/b] tehdä mitään.

Tulee mieleen, että ensinnäkin lapsiasiainvaltuutettu voisi perehtyä edes faktoihin. Tiedotusjohtaja Veikko Leinosen väite "kasvatuksessa huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso" on hyvin helposti todettavissa räikeäksi valheeksi VT-seuran omalla materiaalilla. Samoin esimerkiksi väite "korkeakoulutusta ei vastusteta" tai "koulutuksen vähäinen arvostus yhteisössä on lentävä lause, joka ei pidä paikkaansa". Näitä puolitotuuksia ja valheitahan löytyy: "nuori voi vapaasti valita liittyykö vai ei". Niin, jos lapsena syvään iskostetulta peloltaan kykenee. Ja lapsena kastettujen tapauksessa perheensä menettämisen pelolta. Myös karttamista koskevat väitteet on helposti osoitettavissa valheiksi seuran omalla materiaalilla. Ym. ym.

Toiseksi: entisillä JT-lapsilla on paljon kokemuksia joista he (me) kertovat mielellään, eiköhän näidenkin pitäisi jotain painaa? Samasta osoitteesta on myös mahdollista saada paljon taustatietoa keskustelun pohjaksi.

Mikäli lapsiasiainvaltuutettu perehtyisi asiaan oikeasti, tutkimusjärjestelyt voisi varmasti tehdä niin, että vähintäänkin rivien välistä tulisi esiin lasten tuntemukset. Pienten lasten fyysisten hyväksikäyttötapausten yhteydessä tehdään käsittääkseni vastaavaa. Ei pieneltä lapselta kysytä suoraan kuka teki ja mitä teki, vaan totuutta haetaan erilaisilla tehtävillä ja testeillä. Isompien suhteen vastauksia pitäisi tietysti saada antaa vähintäänkin anonyymisti. Oikeilla kysymyksillä voisi varmasti saada ulos muutakin kuin Vartiotorni-liturgiaa.

En osaa sanoa, miten tutkimusjärjestelyt tarkkaan ottaen pitäisi tehdä. Joka tapauksessa lapsiasiainvaltuutetun tehtäviin kuuluu seurata tätä asiaa. Olen varma, että jotain löydöksiä olisi mahdollista saada.

En tiedä kuinka paljon oikeuksia lapsiasiainvaltuutetulla on, mutta eihän se nyt niinkään voi olla, että Lapsiasiainvaltuutettu "seuraa ja raportoi lasten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta [b]mikäli se sattuu lahkolle sopimaan[/b]." Ainut varma asia on, että faktaa JT-lasten pahoinvoinnista ei saa tiedotusjohtaja Veikko Leinoselta. Se on toki helpoin osoite lähestyä, jos ei muuta jaksa asian eteen tehdä.

Tässä olisi paikka aloitteelle, joka voisi kerrankin mennä läpi ihan aikuisten oikeasti. Esim. teemalla "Tee edes jotain JT-lasten hyväksi, Maria Kaisa Aula!" Omasta mielestäni tämä keskustelu kannattaisi jotenkin avata.

Lasten oikeudet on hyvin tarkkaa määritelty laissa. Jokainen lukemalla lakipykäliä ja lapsen oikeuksien sopimista yms. Voi verrata sitä, oliko omassa lapsuudessa nuo arvot , lait ja säädökset noudatettuna?

Tokihan voidaan sanoa, ettei normaalissakaan ns. tavallisessa perheessä toteudu kaikki pykälät esim. alkoholin, työttömyyden tai muun seikan vuoksi. Silti jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen , rakastavaan ja elämää kantavaan elämään. Kaikilla on oma näkökanta mikä on turvallista yms.

Itse henkikökohtaisesti näen tärkeänä , että lapsi voi kysyä, kyseenalaistaa, perustella näkemyksensä joutumatta pelkäämään hyljätyksi tulemista. Vanhemman tehtävä on kuunnella, ymmärtää ja kunnioittaa lapsen näkökantaa asiaan joka voi olla poikkeava kuin vanhemman oma kannattama ajatus.

Nyt en keskustele siitä saako lapsi juosta parkkipaikalla jos haluaa, saako lapsi olla yö myöhään ulkona jos haluaa tai hypätä katolta jos haluaa. Jokaisella ihmisellä, lapsella tulisi olla oikeus kasvaa omana itsenä ihan omaksi itseksi. Hänen tulisi saada kannattelua elämään perheestään, hyväksyntää erilaisiin näkemyksiinsä sekä hänellä pitäisi olla lupa kertoa oma näkemyksensä. Lapsella on oikeus kotiin, ruokaan, puhtauteen ja arvostamiseen , tärkeimpänä turvallisuuteen henkisesti ja fyysisesti.

Kuten jo edellä sanottiin : joka on kehyksen sisällä ei näe kokonaisuutta.

Jos kasvaa tietynlaisessa ilmapiirissä, ympärillä on paljon materiaalia esim. lehdet , puheet ja henkinen paine niin siihen tottuu. Lehtien kuvat ja tekstit eivät hätkäytä. Kirjojen kuvat ovat normaalia arkea.

Mutta jos nämä materiaalit annetaan alle kouluikäisen käyttöön esim. varhaiskasvatuksessa uskonnollisessa mielessä , uskoisin ettei kovin moni vanhempi näitä katsoisi hyvällä. Itselläni nämä materiaalit olivat jo taaperosta saakka
elämässäni mukana ja muistan miten peloittava jokin kuva oli. Muistan paineen , entä jos äiti ja isä ei olekaan paratiisissa, entä jos mummo ei sinne pääse? Pääseekö koirani sinne? Kuka minusta huolehtii jos minä menen sinne mutta vanhemmat ei? Olenko tarpeeksi hyvä , että pääsen sinne? Miksi itkin taas kokouksessa ja äitini sai hävetä minua, nyt joudun varmasti ikuiseen kuolemaan. Tavallisen lapsen kuoleman pelon lisäksi pelkäsin kuoleman jälkeistä tilaa, paratiisia ja eroa kiistä monista tutuista sukulaisista ja rakkaista. Lapsille on ominaista tajuta kuolema tietyssä iässä ja pelätäkin sitä normi rajoissa. Mutta pakonomainen pelko harmagedonista ei ole normaalia. Pelkäsin myrskyjä sillä saattoi alkaa harmagedon, pelkäsin olla erossa vanhemmistani sillä en tiennyt millain harmagedon alkaa ja mitä minun pitää tehdä. Entä jos en huomaa sen alkaneen? Jos nukun sen ohi, en ole vartiossa? Nämä kysymykset risteili minulla lapsena mielessä iltaisin. Ahdistuin paljon ja uneni karkasi harva se ilta.
Jos minulta olisi kysytty voinko hyvin tässä uskonnossa olisin osannut vastat : tottakai! Halusin tuottaa kunniaa jumallle ja vastauksen oli oltava juuri oikea. Lapsella on halu miellyttää tietyssä iässä auktoriteettia.

Tuota juuri tarkoitin, mitä veli- hopea kirjoitti eli jehovantodistaja lapsilta voi tokia asiaa kysyä, mutta lahkon sisällä olevilta tuskin tulee omia ajatuksia lapsen asemasta. Tuota yritin tuolla esimerkilläni sanoa.

[quote]Koskahan tulisi mieleen niin villi ajatus, että kysyisi ihan niiltä lapsilta oikeasti jotain?[/quote]

Kuvittelen ettei tuo ole todennäköisesti koskaan mahdollista. Siis kysyminen tietenkin, mutta siinä hallinnassa ja "pelossa" missä lapsi on jo puheenoppimisen saavutettua, on varmasti vaikea enään saada mitään oikeaa ja omaa mielipidettä. Vastauksethan olisi hyvin harjoiteltu (kuten harjoituspuheet) ja jehovan tuomion pelolla pitää kertoa asiat niinkuin ne on jo mieleen upotettu.

En minä ainakaan uskaltaisi omaa mielipidettä kertoa, jos itse olisin "kapinoiva" lapsi,mitä ei voi olla,kun tuossa vaiheessa ei taida edes osata kyseenalaistaa vaan luottaa vanhempien ja kaikkien läheisten sanaan.

[quote]3) Seuraa ja raportoi lasten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta [/quote]

Muokkaan hieman tätä :

VT-Seura raportoi lasten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta :)