Veljesseura.org

[quote="-Johannes"]En pääse irti heistä, en sitten millään.[/quote]

Oletko miettinyt, että miksi et?

[quote]Tällaista kai se on muillakin 'Jumalan järjestön' yhteydessä olevilla: Mielenterveys menee ajan myötä. Olen jo kauemmin aikaa yrittänyt tukahduttaa nämä uuvuttavat tunteet, mutta nyt, kuukauden jälkeen piirikonventista olen jo aivan poikki. En pääse irti heistä, en sitten millään. Olen varmasti yksi niistä, joka on "Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa" - Kamala ajatus![/quote]


Kuinka kauan ajattelit jatkaa ylisuorittamista? Kunnes romahdat totaalisesti? Kyllä sinä tiedät, ettei suorittamisen rajaa ole ja aina pitää suorittaa paremmin. Koskaan ei kelpaa sellaisenaan.
Otahan ainakin hengähdystauko! Ihan oikeasti. On parempi pysyä poissa, (vaikka et ole)jos yrittämisestä seuraa terveydellesi haittaa.

[quote]En pääse irti heistä, en sitten millään. [/quote]

Minulla auttoi koko järjestön syvempi tarkastelu.(vuosia) Mädännäisyys ja muukin paljastuu yksi pala kerrallaan ja samaan aikaan mielenohjauksesta murtuu pala kerrallaan.
Nyt kun ymmärrän,ettei tuo ole jumalasta, ei minun tarvitse heille mitään suorittaakaan.
Älä huoli, löytyy kyllä useita joilla on kestänyt kauemmin kuin viikonlopun yli :)

En minä suorita mitään MAP tai helluntaikirkollekaan ja syy on melkolailla sama. Siihen ei ole ainuttakaan järkevää syytä ja itse asettelen kaikki lahkot samalle viivalle.

Korostan myös sanaa "näennäisesti". Ulkopuolta kiillotetaan sisäpuolen mädäntyessä, ja yksilöiden epävarmuuden (kuollako vai eikö kuolla) peittämiseksi.

Kyllähän se vie vähäenergisiltä yksilöiltä aika paljon, jos töiden tai opiskelun lisäksi tulee käytyä 2x vko kokouksissa (minun aikanani 3x vko), ja levittämässä lehtiä sen lisäksi. Kolme viikonloppua vuodesta meni konventteihin, joiden jälkeen tosiaan oli väsynyt, eikä virkistynyt kuten väitetään. Minulla ainakaan ei ollut energiaa harrastaa enää mitään omaa, olin kotona varsinkin koko talvikauden tehden vain välttämättömät kotityöt ansiotyön lisäksi. Onnellista elämää...

Jos on olemassa Jumala joka näkee sydämeen, niin jostain syystä Järjestö kuitenkin vaatii suoritteita suoritteiden perään "uskollisuuden todistamiseksi". Tällöin alistutaan järjestölle, ei Jumalalle.

[quote="-Johannes"]Tosiaan, on tullut viime päivinä huomattua. Nyt tiedän, miltä tuntuu olla ahdasmielisen lahkon jäsen (vaikka en edes ole!) ja kuluttaa koko elämänsä ja kaiken elinvoimansa jonkun näennäisesti hyvän asian puolesta.[/quote]
Avainsana onkin "näennäisesti".

[quote]Olin kesäkuussa piirikonventissa Oulussa, itse asiassa nautin siitä tapahtumasta suuresti. Sen jälkeen en ole jaksanut. En millään.[/quote]
Jotain poikkeuksellista tuossa on, koska ko. tilaisuuksia markkinoidaan myös jälkikäteen "hengellisesti ravitsevina". Nautitkohan ihan oikeasti konventista, vai teeskentelitkö?

[quote]Tällaista kai se on muillakin 'Jumalan järjestön' yhteydessä olevilla: Mielenterveys menee ajan myötä.[/quote]
Arvauksesi ei mene harhaan mielenterveyden kohdalla, koetuksella sen on havaittu olevan.

[quote]Olen jo kauemmin aikaa yrittänyt tukahduttaa nämä uuvuttavat tunteet, mutta nyt, kuukauden jälkeen piirikonventista olen jo aivan poikki. En pääse irti heistä, en sitten millään. Olen varmasti yksi niistä, joka on "Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa" - Kamala ajatus![/quote]
Yksinkertaisin, joskaan ei kohdallasi helpoin tapa päästä jt-ikeestä on esittää avoimesti kritiikkiä Vt-seuran opetuksista sekä menneisyydestä. Tuo esille Vt-seuran valheellisuus oman oppihistoriansa suhteen, oman opetuksensa suhteen sekä kaikenkarvaiset pedofiliaoikeudenkäynnit, UN/DPI/NGO -liitännäisjäsensekoilu jne. Noita kun alat syöttää ystävillesi, niin alle aikayksikön todelliset ystävät erottuvat nk. "ystävistä".

Anna ilmeiselle jumalallesi lomaa ainakin siksi aikaa kun selvität pääsi sekä suhteesi jehovantodistajiin.

Tosiaan, on tullut viime päivinä huomattua. Nyt tiedän, miltä tuntuu olla ahdasmielisen lahkon jäsen (vaikka en edes ole!) ja kuluttaa koko elämänsä ja kaiken elinvoimansa jonkun näennäisesti hyvän asian puolesta. Olin kesäkuussa piirikonventissa Oulussa, itse asiassa nautin siitä tapahtumasta suuresti. Sen jälkeen en ole jaksanut. En millään. Tällaista kai se on muillakin 'Jumalan järjestön' yhteydessä olevilla: Mielenterveys menee ajan myötä. Olen jo kauemmin aikaa yrittänyt tukahduttaa nämä uuvuttavat tunteet, mutta nyt, kuukauden jälkeen piirikonventista olen jo aivan poikki. En pääse irti heistä, en sitten millään. Olen varmasti yksi niistä, joka on "Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa" - Kamala ajatus!