Kirjoittaja Vieraas » 14.09.2013 09:03
p0ter0 kirjoitti:Vaikka Jehovan todistajat sanoutuvatkin irti henkilönpalvonnasta, niin oman kokemukseni mukaan tämä ilmiö kuitenkin kätkeytyy tittelin- tai asemanpalvonnan muodossa jehovantodistajien elämään. Hallituselin on tietenkin kokonaan oma lukunsa. Ilmiö kuitenkin alkaa näkyä jo vanhimpien sekä esivalvojien tasolla ja on hyvin ilmeinen kierrosvalvojien tasolla. Mielenkiintoista on myös miten suhtautuminen näihin henkilöihin riippuu enemmän heidän asemastaan, kuin näiden henkilökohtaisista ominaisuuksistaan. Esimerkiksi kierrosvalvojaa odotetaan kuin joulupukkia, vaikka tämä olisi persoonallisuudeltaan kuvailtavissa lähinnä sosiopaatiksi.
JT-organisaatiossa kun ei rahaa ole tarjolla, niin se vallanhaluhan niitä parempia veljiä pääosin motivoi. On myös kiva olla näkyvä hahmo ja päästä leikkimään johtajaa, erityisesti jos työelämässä ei pääse. Toisaalta on varmaan hyvä todeta, että omien kokemusteni mukaan kaikilla ei neste ole tömähtänyt päähän, kyllä osa on ihan "hyvän asiankin" puolesta liikkeellä.
Tähän teokraattisen vallan osoittamiseenhan on monia tapoja. Suosituimpia muistaakseni oli, että jätetään ne huonommat todistajat siellä salilla järjestelmällisesti huomioimatta ja keskitytään asioimaan sisäpiirin kanssa. Pieni kyykyttäminen sääntöjen puitteissa on yksi tapa: esim. "kannustamisessa" voi keskittyä korostamaan asioita joissa lammas voisi edistyä = sinun puutteitasi. Nämä voi pukea Vartiotornin ja Raamatun lauseisiin. Vaikka vanhin ei sitä suoraan sano, lampaana sinulle tulee kyllä selväksi, että tämä koskee juuri sinua.
Vaikeneminen on myös hyvä tapa, vanhinhan pitää hallussaan paljon tärkeää ja salaista informaatiota, jonka sisältöä hallintoalamainen voi vain arvailla. Vanhin tai vielä korkea-arvoisempi voi korostaa tärkeyttään myös pitämällä naamansa pysyvästi norsunv*itulla ja osoittamalla, että kovasti on tärkeitä töitä ja kiireitä. Tätä on tullut vastaan paljon. Ja lavalta voikin sitten ajoittain kyykyttää seurakuntaa vähän suoremmin sanoin. Eräs pitkä ja kuivakka kierrosvalvoja (ehkä sittemmin piirivalvoja?) oli näissä asioissa suomenmestari. Kielteinen ja jatkuvasti ärtynyt kaveri, milloin mikäkin asia otti päähän. Hyvänä kakkosena oli sellainen tukevampi selkävaivainen, joka joutui joskus pitämään konventtipuheen istualtaan. Molempien nimet ovat häipyneet muistista.
Omasta mielestäni niitä aineellisia etuja korostetaan välillä aiheetta, kiepparit kuitenkin kaikesta päätellen ovat niitä jotka aineellista etua jonkin verran saavat. Yöpyminen saattaa tapahtua seurakunnan vaurastuneiden lukaaleissa ja pöydässä on luonnollisesti antimet vieraiden tärkeyden mukaan. Kuulopuheiden mukaan seurakuntalaisilta voi saada köyhäinapua käteisen muodossa melko taajaankin. JWN:ssä kerrotaan säästeliäästä kiepparista joka pystyi jättäytymään teokraattisen uransa jälkeen eläkkeelle näiden paperisten kädenpuristusten ansiosta.
Jos henkilöpalvonnasta puhutaan, niin hallintoelimen nöyrät veljet ovat tosiaan oma lukunsa. Olen kuullut muutaman tärkeän vanhimman jopa nähneen näitä läheltä.
[quote="p0ter0"]Vaikka Jehovan todistajat sanoutuvatkin irti henkilönpalvonnasta, niin oman kokemukseni mukaan tämä ilmiö kuitenkin kätkeytyy tittelin- tai asemanpalvonnan muodossa jehovantodistajien elämään. Hallituselin on tietenkin kokonaan oma lukunsa. Ilmiö kuitenkin alkaa näkyä jo vanhimpien sekä esivalvojien tasolla ja on hyvin ilmeinen kierrosvalvojien tasolla. Mielenkiintoista on myös miten suhtautuminen näihin henkilöihin riippuu enemmän heidän asemastaan, kuin näiden henkilökohtaisista ominaisuuksistaan. Esimerkiksi kierrosvalvojaa odotetaan kuin joulupukkia, vaikka tämä olisi persoonallisuudeltaan kuvailtavissa lähinnä sosiopaatiksi.[/quote]
JT-organisaatiossa kun ei rahaa ole tarjolla, niin se vallanhaluhan niitä parempia veljiä pääosin motivoi. On myös kiva olla näkyvä hahmo ja päästä leikkimään johtajaa, erityisesti jos työelämässä ei pääse. Toisaalta on varmaan hyvä todeta, että omien kokemusteni mukaan kaikilla ei neste ole tömähtänyt päähän, kyllä osa on ihan "hyvän asiankin" puolesta liikkeellä.
Tähän teokraattisen vallan osoittamiseenhan on monia tapoja. Suosituimpia muistaakseni oli, että jätetään ne huonommat todistajat siellä salilla järjestelmällisesti huomioimatta ja keskitytään asioimaan sisäpiirin kanssa. Pieni kyykyttäminen sääntöjen puitteissa on yksi tapa: esim. "kannustamisessa" voi keskittyä korostamaan asioita joissa lammas voisi edistyä = sinun puutteitasi. Nämä voi pukea Vartiotornin ja Raamatun lauseisiin. Vaikka vanhin ei sitä suoraan sano, lampaana sinulle tulee kyllä selväksi, että tämä koskee juuri sinua.
Vaikeneminen on myös hyvä tapa, vanhinhan pitää hallussaan paljon tärkeää ja salaista informaatiota, jonka sisältöä hallintoalamainen voi vain arvailla. Vanhin tai vielä korkea-arvoisempi voi korostaa tärkeyttään myös pitämällä naamansa pysyvästi norsunv*itulla ja osoittamalla, että kovasti on tärkeitä töitä ja kiireitä. Tätä on tullut vastaan paljon. Ja lavalta voikin sitten ajoittain kyykyttää seurakuntaa vähän suoremmin sanoin. Eräs pitkä ja kuivakka kierrosvalvoja (ehkä sittemmin piirivalvoja?) oli näissä asioissa suomenmestari. Kielteinen ja jatkuvasti ärtynyt kaveri, milloin mikäkin asia otti päähän. Hyvänä kakkosena oli sellainen tukevampi selkävaivainen, joka joutui joskus pitämään konventtipuheen istualtaan. Molempien nimet ovat häipyneet muistista.
Omasta mielestäni niitä aineellisia etuja korostetaan välillä aiheetta, kiepparit kuitenkin kaikesta päätellen ovat niitä jotka aineellista etua jonkin verran saavat. Yöpyminen saattaa tapahtua seurakunnan vaurastuneiden lukaaleissa ja pöydässä on luonnollisesti antimet vieraiden tärkeyden mukaan. Kuulopuheiden mukaan seurakuntalaisilta voi saada köyhäinapua käteisen muodossa melko taajaankin. JWN:ssä kerrotaan säästeliäästä kiepparista joka pystyi jättäytymään teokraattisen uransa jälkeen eläkkeelle näiden paperisten kädenpuristusten ansiosta.
Jos henkilöpalvonnasta puhutaan, niin hallintoelimen nöyrät veljet ovat tosiaan oma lukunsa. Olen kuullut muutaman tärkeän vanhimman jopa nähneen näitä läheltä.