Veljesseura.org

Kyllähän 9 vuotiaat ovat täysin kypsiä kasteelle.He ymmärtävät kaiken.

Minunkin 9v lapsi ymmärtää,ettei vesimelonin siemeniä tule syödä,koska ne alkavat itämään vatsassa ja sinne kasvaa kuulemma "melonipuu".

Tämä kertoo jo paljon siitä,mitä kaikkea sinne voi syöttää ja miten se uppoaa.

Vieraas kirjoitti:

kukkamaaria kirjoitti:Ihmettelen vaan että 16v. lasta kiristetään että valitse ikuinen elämä paratiisimaassa tai saatanan maailma.

Tai nykyisen hallintoelimen toiveissa 12-vuotiasta. Länsimaissa kasvu ei enää juurikaan tule ovilta vaan Jehovan todistajien jälkikasvusta, joten pakkohan sitä ruuvia on kiristää.

Minullakin oli jo aikoinaan se käsitys, että kasteikä laski jatkuvasti. Muistan, miten hirveästi moni ihasteli sitä, että jonkun tutun tutun lapsi oli mennyt kasteelle jo 8-vuotiaana... Minua ei kotona koskaan painostettu kasteelle, mutta muistan elävästi, miten eräs seurakuntalainen vanha rouva jopa vihaisesti minulta aina tenttasi, että joko menen kasteelle. Olin peräti 12-13-vuotias... :/

Tää on vaan sellanen juttu, että jos ihan tosissaan opettaisin lapselle tämän syntymästään asti, että Joulupukki on jumala, jota tulee palvoa että pelastuu jne..

Niin tämä lapsi uskoo siihen ja "kannustuksesta" (pakosta) hän kastautuu tälle, jos tällainen rituaali olisi olemassa. Lapsi ihan tosissaan uskoisi vanhempiaan. Osoittaako tämä lapsen olevan tarpeeksi kypsä tällaiseen ratkaisuun?

Niin että joko menet kasteelle ja olet aktiivinen tai ainoana toisena vaihtoehtona
ikuisen elämän ja läheisten menettäminen. Että sellaista VALINNANVAPAUTTA.

kukkamaaria kirjoitti:Ihmettelen vaan että 16v. lasta kiristetään että valitse ikuinen elämä paratiisimaassa tai saatanan maailma.

Tai nykyisen hallintoelimen toiveissa 12-vuotiasta. Länsimaissa kasvu ei enää juurikaan tule ovilta vaan Jehovan todistajien jälkikasvusta, joten pakkohan sitä ruuvia on kiristää.

Tämä asia ärsytti todella paljon. Että ensin todistellaan että meillä ei kasteta lapsia ja sitten toimitaan täysin toisella tavalla.
Minun kantani oli että lapseni eivät mene kasteelle ennen 18 ikävuotta. Sanoin sen sukulaisille ja myös muutamalle jt ystävälle. Eivät oikein ymmärtäneet tätä. Samoin en pitänyt siitä että suositeltavaa olisi ollut, että lapsieni kanssa tutkii joku muu kuin minä.
Oon sitten varmaan aikamoinen leijonaemo, mutta lapset on aina ollu tärkeimmällä sijalla.
Minua painostettiin murrosiässä kasteelle vaikka oma äitikään ei ollut mennyt kasteelle vielä. Hän oli ns. ikikiinnostunut. Nykyisin on kyllä mukana. Ihmettelen vaan että 16v. lasta kiristetään että valitse ikuinen elämä paratiisimaassa tai saatanan maailma. No, silloin valitsin saatanan maailman ja syyllisyyden siitä että olen hylännyt totuuden. Nyt vasta myöhemmin kun tulin aikuisena mukaan ja nyt olen eronnut niin minulla on mennyt jakeluun ettei ole kyse mistään ainoasta oikeasta totuudesta.
Koska nuorena en käsitellyt tuota totuus asiaa niin sen takia haksahdin aikuisena mukaan. Ja se oli varmasti sellaista turvallisuuden hakua kun ajauduin uudestaan seurakunnan yhteyteen.

okei,, pahin painajaiseni nuorna poikana oli että joutuisin kasteelle!!,, muistan jonottaneeni jossain hämeenlinnassa ruokaa ja jonon lipuessa ohi siitä kastelammikosta voin jossain määrin fyysisesti pahoin!?, ihmisten motiivit siellä kastautumiseen ei aina olleet sitä mitä piti?,, moni meni vaikka hyvityksenä vanhemmille kiinni jäädyistä huumekokeiluista (moisissa tapauksissa taisi olla aimo ripaus kuoleman pelkoa mukana?? ) kuka halus vältellä armeijaa ja jotkut raukat taisi kuvitella että se hämeenlinnan kraanavesi parantaa ne kaappihomoudesta ja kaikki on taas ookoo??!!!

jos vähääkään epäilette niin JUOSKAA!!, minuahan ei kasteelle saatu vetkuttelin asian kanssa odotellen 15 vuoden maagista ikää ja sen jälkeen ei minua salilla nähty!, koska hävisin maisemista aina hyvissä ajoin ennen kokouksien alkua! mutta traagisin esimerkki tosi uskosta on vieläkin oma äitikkä!! (jostain syystä mua ei alettu karttaa koska häivyin itse ja lopullisesti) elikkäs päädyin tilanteeseen että lueskelin tätä ja vt-kriittistä sivua ja muistaakseni sitä erkaantumis ja opusta, olin info-ähkyissäni kun äitikkä tuli käymään yllättäen ja tajutessaan mitä selailen lateli kaikki samat argumentit ja raamatun jakeet millä jehovan todistajat opetetaan käsittelemään "luopioiden kauhistuttavat paskapuheet", muistin ne vielä vaikka lähöstäni pian 20vuotta aikaa!! juhuu!! (alan lipsua asian viereen pahasti) pointti on siinä, että mua harmitti kuunnella kun ihminen on niin totaalisesti "ulkoistanut" oman ajattelunsa, elänyt järkyttävän huonossa avioliitossa koko elämänsä jossa mies lähinnä juo ja toisinaan lyö, vain koska jehova sanoo että "naisen paikka nyt vaan on siinä"?, paratiisipaikan toivossa ihminen on sietänyt loputtoman määrän paskaa aina kääntänyt toista poskea ja päädytty vain rukoilemaan kovemmin ja käymään enemmän kentällä!!?? 70 vuotta elämää suoraan roskakoppaan?! tuoko uskonto toivoa ja lohdutusta?,, TODELLAKIN!!, vähintään narsistisen unelman siitä että kohta teille kaikille käy kalpaten koska minä teen kunnolla ja ne muut ei?

noin ajattelevien ihmisten parissa se kaste ei todellakaan ole mikään "no mikä ettei jos sua vaan hotsittaa?"-kysymys

Ps.joskus pienenä kun minulta kysyttiin miksen halua käydä kokouksissa annoin suurimmaksi syyksi etten mahdu samaan paratiisin vanhimman veli Puikkosen kanssa!! (hän oli oikein erikoispyhä joka nimesi lapsensakin raamatullisilla nimillä)
kävi sääliksi ja lämmitti yht aikaa mieltä huomata viime kesänä ostoskeskuksen pihalla tupakkia poltellessani, kuinka veli puikkonen parkkeeraa muutaman metrin päähän ja ilmeisesti ylensyönnin tai mielialalääkkeitten ilosta n. sata kilo kasvanut lasikatseinen rouva jää autoon odottamaan kun kävelee mies suoraan viinakaupan halvimmän vodkan kohdalle ja kassalle...
(molemmat on vielä kastettuja ja mukana vaikka jotain ongelmii on ollu ja rouvaa masentaa!! ) älkää hyvät ihmiset heittäkö elämäänne haaskoon!!

Minä menin hyvin varhaiskypsänä kasteelle 8 vuotiaana tai tarkemmin alle 9 vuotiaana. Tein sen voidakseni olla loma-ajan tienraivaajana.

Mä menin kasteelle 14v ja ihan omasta tahdostani. Edellisen kesän piirikonventissa tajusin, että Harmagedon alkaa ihan justiinsa ja mun on pakko ehtiä kasteelle ennen sitä.
Vuosi kasteen jälkeen mietin, että mitä helvettiä mä olen tehnyt?!
Ei ollut mahdollisuutta perua päätöstä ja siinä sitä sitten olin. Koitin olla innokas ja ryhdyin jopa tienraivaajaksi. Armeijasta kieltäytymisen ja lykkäyksen saatuani tajusin, että kolmekymppiseksi pitää olla säännöllinen julistaja, jotta saa sitten vapautuksen.
Kolmekymppisenä lähdin lätkimään lahkosta.

Henk koht menin kasteelle koska silloin vielä halusin kovasti uskoa ja luulin siitä saavani jonkun superboostin. No, mitään sellaistahan ei tietysti käynyt ja nyttemmin olen tuota päätöstä katunut.

Armeijaan meno olisi ollut seuraava steppi joten sattumalta ikäiseni pojat menivät paikkakunnaltani useampi samaan aikaan kasteelle. Ja armeijaan meno olisi ollut sama kuin maailmaan meno ja perheen hylkäys, vanhemmat olisivat itkeneet ja olihan siinä painostusta jonkin verran vaikka tiesin itsekin että onhan se mentävä. Uskoa oli asteikolla 1-5 noin 1 verran... Huvitti sen kastekirjankin tutkiminen, en siis edes muista nimeä, mutta se mitä tutkittiin kolmen eri vanhimman kanssa, ja josta piti opetella ulkoa vastaukset vanhimmille jotka sitten tenttasivat. Se oli kuin joku iltapäiväkerhon loppukoe jonka läpäisyllä oli muodollinen merkitys joka soti vahvasti kasteelle menon ideaa vastaan.. perustuuko kastautuminen raamatun mukaisesti todellakin jonkin tietyn kirjan pänttäämiseen? Joka ei edes ole RAAMATTU? Raamatun tutkimisellahan ei olekaan mitään tekemistä todistajaksi kastautumisen kanssa, kyse on Seuran oppien kuten mm. numerologian ja vaihtuvien symboliikkaväännösten ja sekopäisten elämäntapojen ulkoa pänttääminen. Vanhin käski mm.selittää miksi emme vietä syntymäpäiviä ja siihen sitten hampaita kirskutellen vastasin ulkoa että 'koska yhden kerran tuhansia vuosia sitten jonkun syntymäpäivänä tapettiin joku'. Ja sitten piti vielä muistaa kenen synttäreitä vietettiin ja kenen verta valuva pää oli vadilla. Ja sitten minä poika pääsin kuin pääsinkin kasteelle ja sukulaiset onnitteli ja isä jo katsoi silmät kiiluen että kyllä tosta vielä sittenkin tulee joskus vielä hyvä veli ja vanhin.

Noh, eipä tullut ja tuon jälkeen vasta todellisen tutkimisen aloitinkin... ;D

"Nuori voi alkaa tuntea epävarmuutta tai huonommuutta hengellisten asioiden suhteen. Hän saattaisi lähteä etsimään onnistumisen tunnetta maailmasta." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 6)

Nyt oikeesti. Pistää niin vihaksi että jos olisin edes piirun verran äkkipikaisempi niin kävisisin puraisemassa leinosen pallit poikki.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Vyöhykevalvoja John Kikottin puhe lienee otettava kehotuksena toimia juuri tuolla tavoin, vai?

Vyöhykevalvoja on Jehovan todistajien päätoimiston edustaja, eli Jumalan järjestön viestintuoja. Hänen sanomansa otetaan vastaan Jt-piireissä jokseenkin samalla vakavuudella kuin Aabraham otti vastaan Herran enkelien sanoman Genesiksen 18. luvussa.

Kun tämän tason dirikka sitten tulee paikallisseurakunnan alueelle ja rohkaisee esimerkein seurakunnan jäseniä päästämään lapsensa kasteelle jopa reilusti alle kymmenen vuoden iässä, niin eipä siinä uskollisille Jehovan todistajille kovin montaa "oikeaa" vaihtoehtoa jää jäljelle: eli meidänkin lapset mahdollisimman pian kastealtaaseen, että molskis vaan.

Asia esitetään järjestön jäsenille niin, että lapset kannattaa luovuttaa mahdollisimman varhain Jehovalle, ennen kuin Saatana tulee ja vie heidät. Aivan kuin lapsella ei voisi tulla olemaan asiasta myöhemmin omaa mielipidettään. Kunhan hän vain saisi rauhassa kasvaa ensin riittävän vanhaksi, että hän kykenisi tekemään aidosti oman päätöksensä elämänsä valinnoista.

Samaa "kannustustahan" on ollut luettavissa myös liikkeen julkaisuissakin viime vuosina:

"Eräs kokenut vanhin sanoi nuorista, jotka ovat kelvollisia kastettaviksi mutta joiden vanhemmat estelevät heitä:" Nuoren kieltäminen menemästä kasteelle voi pysäyttää hänen edistymisensä totuudessa ja lannistaa häntä." Eräs matkavalvoja kirjoitti: "Nuori voi alkaa tuntea epävarmuutta tai huonommuutta hengellisten asioiden suhteen. Hän saattaisi lähteä etsimään onnistumisen tunnetta maailmasta." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 6)

Lisää lainauksia tästä Jt-vanhempien manipulointi-artikkelista löytyy täältä.

Vyöhykevalvoja John Kikottin puhe lienee otettava kehotuksena toimia juuri tuolla tavoin, vai?

Menneisyyden vanki kirjoitti:Mielestäni todistajissa syyllistytään lapsikasteeseen

Tämä on totta. Eivät 6- tai 7-vuotiaat varmasti aikuisiakaan ole. Tässä ote huhtikuussa 2012 Suomessa pidetystä vyöhykevalvoja John Kikottin puheesta:

"We have examples, for instance, there was this young girl Anarus who came to Bethel in United States. And Anarus was four and half years old, she could already read. At five years she expressed her desire to her parents to be an unbaptized publisher. When she turned six she wanted to get baptized. But her mother said, no you've gotta wait. But then last year she got the 2011 yearbook, and she read about Paolo in Mexico who was baptized when he was seven. So Anarus said to her mother: if he could get baptized, well how come I can't get baptized? So this past summer Anarus got baptized."

Eivätkä kyllä hieman vanhemmatkaan (esim. 10- tai 14-vuotiaat) ole mitään aikuisia. Mutta järjestöllä on kiire sitouttaa uusia jäseniä toimintaansa, ennen kuin nämä kasvavat aikuisiksi ja alkavat ajattelemaan asioita laajemmin / kriittisemmin. Ulkopuoleltahan järjestö ei enää kovin hyvin jäseniä riveihinsä saakaan, joten nyt on tehokkainta panostaa seurakuntalaisten omiin lapsiin ja nuoriin.