Veljesseura.org

[quote="Veli-Hopea"]Vanhimmat minua ärsyttää joskus hyvinkin paljon. Siinä pestissä kun saa ikäänkuin ilmaisen auktoriteetin ja kuka tahansa ammattitaidoton puolipummi/nössö voi pyrkiä tuohon asemaan.[/quote]
Varsinkin nyt kun vanhimmista alkaa olemaan paikallisesti huutava pula niin tosiaan monenlaista hiipparia on lampaita kaitsemassa.

Muutenkin menee jokus huumorin puolelle jos juuri äänenmurroksesta, finneistä ja poikuudesta eroon päässyt vanhin tulee minua, vanhaa miestä, neuvomaan. Paitsi jos neuvo on oikeasti hyvä, eipä siinä.

e[quote]taitaa se vanhimman vaimo olla melko kovilla,[/quote]

Niin se varmasti on, ainakin minun kuvitelmissani , koska uskon että tuossa roolissa oleva ei omaa kovinkaan suuria ympyröitä elämässään. Ne on ne hengelliset asiat hyvine näyttelytaitoineen.
Voinhan toki kuvitella ihan puutaheinää, enhän toki ole kenenkään vanhimman vaimo ikinä ollut.
Ehkä siihen on pallit ja heteroseksualisuuskin esteenä.

Ihan vain sivustaseuraajan roolissa ollaan. Mutta eiköhän niitä ajatuksia vaimona olemisesta ilmaannu ketjuun lisääkin jos on ilmaantuakseen. Jokatapauksessa en usko sekuntiakaan että tuo asema olisi jotenkin herkkua vaikka kuinka kuvitelmia heitettäisiin ilmoille, että tuossa 3-säikeisessä liitossa asiat on normiliittoa paremmat.

Vanhimmat minua ärsyttää joskus hyvinkin paljon. Siinä pestissä kun saa ikäänkuin ilmaisen auktoriteetin ja kuka tahansa ammattitaidoton puolipummi/nössö voi pyrkiä tuohon asemaan.
Sen jälkeen nämä "koulukiusatut" tai muuten lapsuuden arvokategoriassa ei ihan kärkikastissa pärjänneet heput pääsee pätemään ja käskyttämään muita. . ja valtahan monesti sokaisee.

Täälläkinpäin pyörii vanhimpana sellainen nuoruuden nössykkä-vatipää, joka on ulkonäöllisesti jotakin oravan ja ruskeahkon rotan väliltä. Tuskin saanut mitään hyvää ikinä aikaiseksi ja akkakin on alistettu sellaiseen paikkaan, että sääliksi käy.

Nyt sitten näytellään sormella muita ja kuvitellaan olevan ihmisenä jotenkin laadukkaampaa ainesta. Se vaan on jotenkin niin epätoivoisen oloista, että voi voi... ehkäpä joku tuonkin palauttaisi joskus maan pinnalle ja toivoisin sen olevan vaimo, joka tähän ryhtyy. Lähtis vaikka lätkimään ja aloittaisi elämän ilman orjuutta. Anteeksi tuhrautuneisuuteni ja katkeruuteni, mutta pirun perkele kun mä nauttisin hetken tuon vanhimman kurjuudesta. Ehkä mä oon paha ihminen :(

taitaa se vanhimman vaimo olla melko kovilla, kun täytyy hoitaa kaikki kotiaskareet, tosin aamuisin ei ehkä tarvi aina nousta kauheen aikaisin ylös petistä,

mut jos aattelee, niin eihän se vanhin tosiaan ehdi paljon mitään muuta tekemään, kun tulee töistä, niin puhetta pitää alkaa valmisteleen sunnuntaiksi, ja jos vähän jää aikaa, niin ehkä väkipakko-iloinen perhetutkistelu siinä perheen kanssa sitten,

kaikkein kaameinta varmaan, jos vanhinta ei arvosteta kotona yhtään, ja perhetutkistelusta tulee kinastelua, no sekin lienee vanhimman syytä, jos ei osaa istuttaa perheeseensä kunnioitusta(tai ei ansaitse kunnioitusta)

niin ja sitten vielä, eräs kierrosvalvojan vaimo oli päättänyt olla ottamatta vastaan farmaseutin virkaa, siksi että halusi omistautua kierrostyöhön miehensä rinnalla, ei kai siinä mitään, toivottavasti ei ole tarvinnut katua päätöstään, kun se oli joskus silloin kun 1914 sukupolvi tarkoitti vielä yhtä sukupolvea,

harmittaa vaan ainakin mua siksi tämmöinen, kun ihmiset joilla on älliä ja aivoja, niin tuhlaavat sen turhuuteen, mutta saahan siinä aina kyllä kierrellä paljon hyvien autojen kyydissä, no joo kait sekin joku etu on, en tiijä sitten

Itsekin tiedän suvusta vanhimman vaimon , joka kirjeissänsä on haukkunut ukkonsa syvimpään maanrakoon niin törkeällä tyylillä aina loukaten jopa seksuaalisen kanssakäymisen taitoa, etten aina ymmärrä, miten se jeesusnaamari saadaan puettua ylle yhteisissä kokoontumisissa tai tilaisuuksissa. Näissä tilaisuuksissa taas on niin onnellista ja NIIN " rakastetaan" omaa miestä

[quote="dorisveera"]Entisenä vanhimman vaimona kaikki oli todella peestä. Lasten kanssa yksinäisiä iltoja kun mies oli saarnaamassa tai paimennuskäynnillä jonkun luona. Pakko lähteä kokoukseen aina vaikka olis ollu kuinka väsynyt/sairas. Hirveetä henkistä painostusta, kun en ollut oikein mallikas vanhimman vaimo, ei huvittanut ovelta ovelle työ. Pakoilin aina "kentälle" lähtöä vetosin lasten hoitoon. Sainkin todella yksin huolehtia lapsista ja jos tuli ongelmia, olin syyllinen niihin , en opettanut tarpeeksi niille hengellisiä asioita. Helvettiä oli huhtikuut, kun mies oli aina osa-ajantienraivaajana koko huhtikuun "palveluksessa", perheelle ei ollut aikaa. Mun iäkäs isoäiti sanoikin viisaasti katsellessaan meidän touhua, että tollanen mies on pahempi kuin alkoholisti mies. Läksinkin opiskelemaan ja viisastuin, lopetin kokouksessa käynnit, jäin toimettomaksi ja etäännyin pikkuhiljaa pois, kuten miehenikin. Mies sairastui ja hakeutui pois vanhimman tehtävistä onneksi. Itse erosin pois jt:stä 2001, paras päätökseni, ihanaa elää vapaana... :D[/quote]

Tuo muuten voi hyvinkin olla totta. Vanhin joka ei muuta tee kun vanhimpien askareita, ei välttämättä edes kerkeä huomioida vaimoa kaikilla tarvittavilla osa-alueilla. Ken tietää, mutta kun pitäisi käydä vielä ansiotyössä ja nukkuakin, voi yhteinen aika olla tiukilla..varsinkin jos on jo perheeseen tenaviakin siunaantunut.

Siinäpä sitten pidät tekohymyjä vuodesta toiseen :/

Onnellinen perhe my ass...

Tulee lähinnä mieleen kauhistava ajatus että tuollaiset vaimot ovat alttiita sairastumaan ja masentumaan. Itse olen jo tällaista havainnut ja diagnosoinut, mutta enhän minä ammattitaidottomana voi sanoa syytä sairastumiseen , koska en ole lääkäri, suutari enkä edes nokipoika.

Ei nyt toki voi sanoa, että miehet ilman vanhimman roolia olisivat jotenkin parempia.. Aika luusereitahan me kaikki, mutta jos meistä ei muuta hyötyä ole, niin ehkä meidät kannattaa vielä säästää lisääntymisen kannalta.

Entisenä vanhimman vaimona kaikki oli todella peestä. Lasten kanssa yksinäisiä iltoja kun mies oli saarnaamassa tai paimennuskäynnillä jonkun luona. Pakko lähteä kokoukseen aina vaikka olis ollu kuinka väsynyt/sairas. Hirveetä henkistä painostusta, kun en ollut oikein mallikas vanhimman vaimo, ei huvittanut ovelta ovelle työ. Pakoilin aina "kentälle" lähtöä vetosin lasten hoitoon. Sainkin todella yksin huolehtia lapsista ja jos tuli ongelmia, olin syyllinen niihin , en opettanut tarpeeksi niille hengellisiä asioita. Helvettiä oli huhtikuut, kun mies oli aina osa-ajantienraivaajana koko huhtikuun "palveluksessa", perheelle ei ollut aikaa. Mun iäkäs isoäiti sanoikin viisaasti katsellessaan meidän touhua, että tollanen mies on pahempi kuin alkoholisti mies. Läksinkin opiskelemaan ja viisastuin, lopetin kokouksessa käynnit, jäin toimettomaksi ja etäännyin pikkuhiljaa pois, kuten miehenikin. Mies sairastui ja hakeutui pois vanhimman tehtävistä onneksi. Itse erosin pois jt:stä 2001, paras päätökseni, ihanaa elää vapaana... :D

Jaa joo kyllä se tosiaan voi niin olla että kun tarpeeksi kauan ellää "herran nuhteessa" niin tulee hetki, missä tyylillä tai toisella päästellän höyryt ulos. Minua ei niin vanhimpien vaimot kiinnosta, mutta ihan vain kiusalla voisin käydä tyttäret läpi :)

Tuskimpa se isän asemasta tai uskonnosta kiinni on ,maistuuko muna vai ei. Se maistuu jos on maistuakseen.. Ihan niinkuin viina ynnä muutkin

On niitä vanhimpien vaimoja, jolla niin sanotusti on pakka kunnossa. Olen nähnyt kiinteistö, lasipaja ym.. firmojen tekevän sellasta tulosta, että varsinaisesti on ollut ongelma se,että mitenkä rahaa törsää "kompastuttamatta toisia"

Moraali. Heh, olen itse ollut komiteassa, kun jäin kiinni intiimistä kanssakäymisestä vanhimman vaimon kanssa. Kun salipainajaista paetaan huvittelukeskuksiin, niin olen huomannut, että myös osalla porukasta se korkea moraali jää myös kotipaikkakunnalle. "sovitaanko, että tästä ei sitten puhuta" on tullut vastaan enemmän kuin kerran.

Ongelma on tässä. Minua ja varsin monta kirjoilla olevaa, ei uskonto kiinnosta pätkääkään. Elämästä yrittää nauttia niissä puitteissa, miten se on mahdollista. Usein se menee niin, että jonnekin mennään ja sitten repeää.
Jos kotona on jouduttu odottamaan kuukausia "herran nuhteessa" niin usein juuri nämä vanhimmat ja vanhimpien vaimot osaavat yllättää.

Veli viisas vanhimpien vaimot nauttivat eräänlaista arvostusta Seurakunnan parissa.
-> Ovat myös Seurakunnan sisällä ns tarkkailulistalla ; vilpittömät Jehovan Todistajat kautta Suomen keskenään (erityisesti illanvietoissa tai samaa mieltä olevien kanssa) omissa piireissään (paikallisseurakunta) suljetusti voivat kohdistaa arvostelua veli viisain vanhimman vaimoon.
---> Mutta eivät julkisesti tai julkisemmin seurakunnan sisällä.

Voisin mainita tapauksen, jossa sisar (vanhimman vaimo) möläytti valheen koskien toista sisarta. Tästä nousi haloo seurakunnassa, seurakunnassa kun tietyt tiedot etenevät valonnopeaudella, mutta tämä vaiennettiin Seurakunnan sisällä veli viisas vanhinten toimesta.
(tässä tapauksessa vanhimman vaimo laittoi liikkeelle juorun toisesta sisaresta ja siitä alkoi soppa)

vanhimman lapsena, elämä oli aikamoista näytelmää. Kaikki ihaili, mutta myös oltiin silmätikkuna. Opin jo nuorena sujuvasti valhtelemaan, jos joku kysyi missä isä on, kun se oli baarissa...jepjep iltakävelyllä ;-) Äidillä alkoi kaksoiselämä ja baarit ja tanssit...isä tukeutui alkoholiin. Kaikki tietys salassa ja salilla aina leveä valtakunnanhymy päällä. Näin miten onnettomia he olivat ja kaikki päättyi avioeroon. Isän asema aikapitkälti esti ongelmiin puuttumasta. Äiti kertoi että vanhimmat syyttivät häntä kaikesta ja sanoivat vain, että olisi pitänyt olla nöyrempi.

Tutulta kuulostaa. Ja tuosta seuraa myös avuttomuutta. Varsinkin jos perheeseen on sattunut lapsia siunaantumaan.... ja kunnon vaimo tietenkin jää loppuiäkseen kotiin hoitamaan niitä lapsia.

Ihan omaan näkemykseeni perustuen joskus vanhimman vaimot voivat elää pienessä vesipisarassa.
Elämä ei sisällä edes ansiotyötä vaan kaikki pyörii vanhimman miellyttämisen lisäksi srk:n asioissa.
Vaimolla:
ei ansiotyötä, ei juurikaan rahaa, joten kauppareissutkin perustuu meininkiin missä haetaan halvinta mahdollista.lieneekö harrastuksia?

Omaan kokemukseeni löydän tällaista. Nyt ei ole kyse naisten asemasta seurakunnassa vaan maailmankuvasta ja elämästä mikä mahdollisesti vanhimman vaimolla on.

Millaista se on? Onko se elämää ollenkaan?
Olen muistelevani tyytymättömyyttä löytyvän kiiltokuvan takana.

Kuvitelmissa yritetään esittää, että elämä vanhimman vaimona ja superhengellisenä ja tottelevaisena kakkine kuuliaisuuksine on sitä parasta ja herkullisinta antia ihmiselle ja vaimoille.

Onko?