Kirjoittaja sirpa-leena » 11.06.2008 16:26
Nyt lienee paikallaan puolustuspuhe JT-vaimon puolesta ja kai vähän seurakunnankin. En tykännyt mukana olevana, enkä edelleenkään tykkää entisenä JT:nä, että uskonnosta luullaan ihan mitä sattuu.
JT-vaimot yleensä kavastikin rakastavat puolisoaan (nimimerkillä kokemusta on) olipa hän mukana tai ei. Ihanteena kerrotaan tarinaa JT-naisesta, jonka ei-uskova mies laittoi vaimonsa eteen suuren matka-arkun ja pyysi vaimoa pakkaamaan siihen kaikkein arvokkaimman omaisuutensa ja poistumaan ikiajoiksi miehen silmistä vaimon uskonnon tähden. Vaimo avasi pakaasin ja pyysi miestä menemään siihen, koska vaimon mukaan juuri oma puoliso oli se kaikkien arvokkain, mitä hänellä oli. Sovintohan siitä tuli. Ei siis ole ollankaan uskottavaa, että joku JT-vaimo tahallaan hidastelisi ambulanssin soittamisessa, päin vastoin. "Älä tapa" pitää kutinsa myös ei-uskovista puhuttaessa. Eiväthän Jehovan todistajat millään muotoa osallistu sotiinkaan. Nk.verivelkaa pelätään Jehovan todistajien keskuudessa, koska verivelka on tuomittavaa Jumalan silmissä. Verivelka tarkoittaa tilanteita, joissa on jotenkin ollut osallisena toisen ihmisen kuolemiseen esim. liikenteessä hurjastelu tai turvamääräysten laiminlyönti.
Raamattu opettaa, että kun puoliso kuolee, niin jäljelle jäänyt on leski ja samaa sanoo Suomen laki, miksi kummassa näin ei olisi JT-uskovan kohdalla? Ja vielä enemmän ihmetyttää miksi leski olisi antannut valtakirjan jollekin vanhimmalle "omaisuuden realisoimiseksi" mitä kumman tekemistä kenelläkään vanhimmalla on toisten raha-asioihin?
Minulta kuoli 20 vuoden JT-aikana useampikin ei -JT sukulainen, joilta tuli vielä pikkuisen perintöäkin, eikä yksikään vanhin ikinä tullut siihen mitenkään väliin sorkkimaan. Sivumennen sanottuna koko aikana, kun olin mukana, ei yksikään JT, olipa hän missä asemassa hyvänsä seurakunnassa, kysynyt ikinä mitä lahjoitin tai en lahkoittanut. Sitäkin pidetiin hyveenä.
JT-uskonossa on paljonkin sijaa kritiikelle, mutta asiat eivät korjaannu, jos JT-seurakuntalaisista maalataan kauhuseknaarioita, joiden mukaan he olisivat täysin inhimilliselle elämälle vieraita olioita, joista saa levittää ihan mitä potaskaa tahansa. Jehovan todistajat, jos ketkä, ovat suuren yleisön silmissä täysin vailla ihmisoikeuksia. Oli muuten metkaa nähdä kenttätyössä monikin muka arvostetussa asemassa oleva tyyppi, joka salli JT:n kohdatessaan itsensä unohtavan kaikki käytöstavat ja normit ja purki vihaansa minuun ihan samalla lailla kuin jenkkileffoissa punaniskat toimivat mustia ihmisiä kohtaan...
Kun menin mukaan, sain silloiselta tuttava-, ystävä- ja sukulaispiiriltä ihan ansiotonta haukkumista ja mollaamista osakseni, kieltäydyin siitä ja useimmat jäivät silti elämääni. Kun sitten lähdin pois, sain taas aivan ansiotonta sympatiaa ja kätten taputuksia. Siitäkin kieltäydyin. Olen muuten huomannut, että poislähteneenä saisin ihmiset tosi helposti uskomaan VAIKKA mitä JT-uskonnosta ja ihan kaikki uppoaisi kuin kuuma veitsi voihin. Surullista!
Nyt lienee paikallaan puolustuspuhe JT-vaimon puolesta ja kai vähän seurakunnankin. En tykännyt mukana olevana, enkä edelleenkään tykkää entisenä JT:nä, että uskonnosta luullaan ihan mitä sattuu.
JT-vaimot yleensä kavastikin rakastavat puolisoaan (nimimerkillä kokemusta on) olipa hän mukana tai ei. Ihanteena kerrotaan tarinaa JT-naisesta, jonka ei-uskova mies laittoi vaimonsa eteen suuren matka-arkun ja pyysi vaimoa pakkaamaan siihen kaikkein arvokkaimman omaisuutensa ja poistumaan ikiajoiksi miehen silmistä vaimon uskonnon tähden. Vaimo avasi pakaasin ja pyysi miestä menemään siihen, koska vaimon mukaan juuri oma puoliso oli se kaikkien arvokkain, mitä hänellä oli. Sovintohan siitä tuli. Ei siis ole ollankaan uskottavaa, että joku JT-vaimo tahallaan hidastelisi ambulanssin soittamisessa, päin vastoin. "Älä tapa" pitää kutinsa myös ei-uskovista puhuttaessa. Eiväthän Jehovan todistajat millään muotoa osallistu sotiinkaan. Nk.verivelkaa pelätään Jehovan todistajien keskuudessa, koska verivelka on tuomittavaa Jumalan silmissä. Verivelka tarkoittaa tilanteita, joissa on jotenkin ollut osallisena toisen ihmisen kuolemiseen esim. liikenteessä hurjastelu tai turvamääräysten laiminlyönti.
Raamattu opettaa, että kun puoliso kuolee, niin jäljelle jäänyt on leski ja samaa sanoo Suomen laki, miksi kummassa näin ei olisi JT-uskovan kohdalla? Ja vielä enemmän ihmetyttää miksi leski olisi antannut valtakirjan jollekin vanhimmalle "omaisuuden realisoimiseksi" mitä kumman tekemistä kenelläkään vanhimmalla on toisten raha-asioihin?
Minulta kuoli 20 vuoden JT-aikana useampikin ei -JT sukulainen, joilta tuli vielä pikkuisen perintöäkin, eikä yksikään vanhin ikinä tullut siihen mitenkään väliin sorkkimaan. Sivumennen sanottuna koko aikana, kun olin mukana, ei yksikään JT, olipa hän missä asemassa hyvänsä seurakunnassa, kysynyt ikinä mitä lahjoitin tai en lahkoittanut. Sitäkin pidetiin hyveenä.
JT-uskonossa on paljonkin sijaa kritiikelle, mutta asiat eivät korjaannu, jos JT-seurakuntalaisista maalataan kauhuseknaarioita, joiden mukaan he olisivat täysin inhimilliselle elämälle vieraita olioita, joista saa levittää ihan mitä potaskaa tahansa. Jehovan todistajat, jos ketkä, ovat suuren yleisön silmissä täysin vailla ihmisoikeuksia. Oli muuten metkaa nähdä kenttätyössä monikin muka arvostetussa asemassa oleva tyyppi, joka salli JT:n kohdatessaan itsensä unohtavan kaikki käytöstavat ja normit ja purki vihaansa minuun ihan samalla lailla kuin jenkkileffoissa punaniskat toimivat mustia ihmisiä kohtaan...
Kun menin mukaan, sain silloiselta tuttava-, ystävä- ja sukulaispiiriltä ihan ansiotonta haukkumista ja mollaamista osakseni, kieltäydyin siitä ja useimmat jäivät silti elämääni. Kun sitten lähdin pois, sain taas aivan ansiotonta sympatiaa ja kätten taputuksia. Siitäkin kieltäydyin. Olen muuten huomannut, että poislähteneenä saisin ihmiset tosi helposti uskomaan VAIKKA mitä JT-uskonnosta ja ihan kaikki uppoaisi kuin kuuma veitsi voihin. Surullista!