Kirjoittaja Vieras » 11.10.2008 21:45
Nätisti sanottuna VT-seuran oppi olisi kaunistelua, mutta toteutumattomien ennustusten suhteen, kuten nyt 1975, Raamattu sanoo, että siitä tuntee väärän profeetan, joka antaa toteutumattomia ennustuksia. Seuran antama ennustus sitten kaunistellaan joksikin yksittäisten lahkolaisten liiallisiin odotuksiin. Mutta väärän profetian on kyllä seura itse esittänyt enteenä. Harvemman rivitodistajan on mahdollista tuoda omia ajatuksiaan esiin brandin kontrolloidussa viestinnässä.
On makuasia, puhutaanko annetuista ennustuksista "vääränä profetiana" tai "vanhana valona" - samasta asiastahan tässä puhutaan. On myös silmiinpistävää, kuinka rivien rehellisyys iskostetaan siihen pisteeseen, että lyijykynän varastava työtoveri pitäisi vasikoida ja sitten kuitenkin ollaan puoltamassa ihmisten elämänratkaisuihin vaikuttavaa "valoa", joka nähtävästi voi olla uutta, vanhaa tai uudelleen käyttöön otettua vanhaa.
Rehellisyys ymmärretään useimmiten suoruudeksi ja näyttäisi olevan aihepiirejä, joista kodeissa saarnaavat todistajat mieluummin vaikenevat tai sanatulvin selittävät nämä piirteet pois. Suoria, selkärankaisia vastauksia kaikkeen ei ole. Väärät vanhat käsitykset on suljettava pois eikä niistä uudemmille edes kerrota - ehkä siksi, että alkaisivat ajattelemaan ennen kasteaskelta. Sen jälkeenhän onkin suljettu järjestön hallintapiiriin kohtalaisen sitovasti.
En tiedä, onko valehtelua se, jos ei kerrota kaikkea asiaan liittyvää (ennen kuin "kypsässä vaiheessa", jolloin voidaan sanoa, että vihreä kirja on musta). Tai ymmärtääkö todistaja kasteessa todellakin esimerkiksi asemansa järjestön sääntöjen mukaan (tuntee raamatulliset perusteensa, mutta ei asemaansa yhdistyksessä: on vain "Jehovan todistaja")
Nätisti sanottuna VT-seuran oppi olisi kaunistelua, mutta toteutumattomien ennustusten suhteen, kuten nyt 1975, Raamattu sanoo, että siitä tuntee väärän profeetan, joka antaa toteutumattomia ennustuksia. Seuran antama ennustus sitten kaunistellaan joksikin yksittäisten lahkolaisten liiallisiin odotuksiin. Mutta väärän profetian on kyllä seura itse esittänyt enteenä. Harvemman rivitodistajan on mahdollista tuoda omia ajatuksiaan esiin brandin kontrolloidussa viestinnässä.
On makuasia, puhutaanko annetuista ennustuksista "vääränä profetiana" tai "vanhana valona" - samasta asiastahan tässä puhutaan. On myös silmiinpistävää, kuinka rivien rehellisyys iskostetaan siihen pisteeseen, että lyijykynän varastava työtoveri pitäisi vasikoida ja sitten kuitenkin ollaan puoltamassa ihmisten elämänratkaisuihin vaikuttavaa "valoa", joka nähtävästi voi olla uutta, vanhaa tai uudelleen käyttöön otettua vanhaa.
Rehellisyys ymmärretään useimmiten suoruudeksi ja näyttäisi olevan aihepiirejä, joista kodeissa saarnaavat todistajat mieluummin vaikenevat tai sanatulvin selittävät nämä piirteet pois. Suoria, selkärankaisia vastauksia kaikkeen ei ole. Väärät vanhat käsitykset on suljettava pois eikä niistä uudemmille edes kerrota - ehkä siksi, että alkaisivat ajattelemaan ennen kasteaskelta. Sen jälkeenhän onkin suljettu järjestön hallintapiiriin kohtalaisen sitovasti.
En tiedä, onko valehtelua se, jos ei kerrota kaikkea asiaan liittyvää (ennen kuin "kypsässä vaiheessa", jolloin voidaan sanoa, että vihreä kirja on musta). Tai ymmärtääkö todistaja kasteessa todellakin esimerkiksi asemansa järjestön sääntöjen mukaan (tuntee raamatulliset perusteensa, mutta ei asemaansa yhdistyksessä: on vain "Jehovan todistaja")