Kirjoittaja sirpa-leena » 09.11.2008 22:23
Mulle kävi kyllä melkein joka joulu, silloin kun olin mukana, et marraskuussa ja joulukuun alussa esim.työkaverit säälittelivät ja päivittelivä, kun "sinulla ei ole joulua". Mitä lähemmäs k.o pippalot tulivat, sitä kireempi oli monen joulunviettäjän ilme ja viimeistään jouluviikolla sain moneltakin taholta kuulla, et "sä olet ainoa järkevä meistä!"
Jouluun liittyy ihmisillä yleensäkin paljon ahdistusta. Viinaa myydään ennätysmäärät, yksinäisyys korostuu, turvakodit täyttyy, poliisi pitää kutsua. Yhdellä jos toisella on joulumuistoja kun mentiin umpihankeen naapuriin pakoon ja isä tussarin kassa perässä. "Tarjoa lapselle raitis joulu" pyörii tietoiskuna joka joulun alla telkkarissa.
Minulla on, kuten tossa toisessa topicissa kerroin, paljon jouluahdistusta ajalta ennen JT:nä olemista. Ne ei varmaan ikinä 100% poistu, paljon on tosin jo unohtunut, kun joulun vieton kauan sitten lopetin.
Joskus minusta tuntuu, et ex-JT mieleen liiankin kanssa pesiytyy, et ei-JT:nä syntyminen ja oleminen on kuin Amerikan ihmemaassa eläminen, et kaikki tiet on kullalla päällystetty, eikä oli murhetta minkäänlaista. Valtakunnassa kaikki hyvin, kun ei ole ikinä valtakunnansalista edes kuullut. Minusta tämä on se pahin este toipumiselle. Kaikista kamalista paikoista poispääseet/lähteneet/pelatetut on sitä paremmin selvinneet mitä paremman tarkoituksen ovat epätoivotulle ajanjaksolle löytäneet/luoneet.
Tällä on surullisen paljon MUTKU-asennetta! Toisaalta sen ymmärtää ja sitä myös symppaa, mutta sen kääntöpuoli on, että sillä voi kätevästi selitellä kaikki epäonnistumisensa elämänsä loppuun saakka. Ja sillonhan JT-seurakunta todellakin pilasi sen ihmisen elämän, kun se itse valitsi asenteen, joka pilaamista ylläpiti!
"Äärimmäisessä tilanteessa, kun mitään vapautta ei enää ole tarjolla, ihmisellä on aina vapaus valita asenteensa. Jotkut menivät kaasukammioon pystyssä päin ja rukous huulillaan." Viktor Frankl, nyt jo edesmennyt neurologi ja psykiatri, joka selvisi kolmelta keskitysleiriltä.
Mulle kävi kyllä melkein joka joulu, silloin kun olin mukana, et marraskuussa ja joulukuun alussa esim.työkaverit säälittelivät ja päivittelivä, kun "sinulla ei ole joulua". Mitä lähemmäs k.o pippalot tulivat, sitä kireempi oli monen joulunviettäjän ilme ja viimeistään jouluviikolla sain moneltakin taholta kuulla, et "sä olet ainoa järkevä meistä!"
Jouluun liittyy ihmisillä yleensäkin paljon ahdistusta. Viinaa myydään ennätysmäärät, yksinäisyys korostuu, turvakodit täyttyy, poliisi pitää kutsua. Yhdellä jos toisella on joulumuistoja kun mentiin umpihankeen naapuriin pakoon ja isä tussarin kassa perässä. "Tarjoa lapselle raitis joulu" pyörii tietoiskuna joka joulun alla telkkarissa.
Minulla on, kuten tossa toisessa topicissa kerroin, paljon jouluahdistusta ajalta ennen JT:nä olemista. Ne ei varmaan ikinä 100% poistu, paljon on tosin jo unohtunut, kun joulun vieton kauan sitten lopetin.
Joskus minusta tuntuu, et ex-JT mieleen liiankin kanssa pesiytyy, et ei-JT:nä syntyminen ja oleminen on kuin Amerikan ihmemaassa eläminen, et kaikki tiet on kullalla päällystetty, eikä oli murhetta minkäänlaista. Valtakunnassa kaikki hyvin, kun ei ole ikinä valtakunnansalista edes kuullut. Minusta tämä on se pahin este toipumiselle. Kaikista kamalista paikoista poispääseet/lähteneet/pelatetut on sitä paremmin selvinneet mitä paremman tarkoituksen ovat epätoivotulle ajanjaksolle löytäneet/luoneet.
Tällä on surullisen paljon MUTKU-asennetta! Toisaalta sen ymmärtää ja sitä myös symppaa, mutta sen kääntöpuoli on, että sillä voi kätevästi selitellä kaikki epäonnistumisensa elämänsä loppuun saakka. Ja sillonhan JT-seurakunta todellakin pilasi sen ihmisen elämän, kun se itse valitsi asenteen, joka pilaamista ylläpiti!
"Äärimmäisessä tilanteessa, kun mitään vapautta ei enää ole tarjolla, ihmisellä on aina vapaus valita asenteensa. Jotkut menivät kaasukammioon pystyssä päin ja rukous huulillaan." Viktor Frankl, nyt jo edesmennyt neurologi ja psykiatri, joka selvisi kolmelta keskitysleiriltä.