sirpa-leena kirjoitti:Eikös oikeesti Suomesta löydy mitään lakipykälää, jonka nojalla JT:t eivät saisi ollenkaan pitää rekisteriä existä varsinkin jos sellainen löytyy maisraatista?
Jehovan todistajat väittävät noudattavansa Raamatun periaatteita. He väittävät rakastavansa kaikkia ihmisiä. Siitä huolimatta Vartiotorniseuran ohjeet unohtavat tämän tärkeän Raamatun periaatteen:
(1. Korinttilaisille 13:4-8) 4 Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. 6 Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. 7 Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää. 8 Rakkaus ei koskaan häviä. – –
Otan tuosta nyt erilleen sen kohdan, mitä sietäisi harkita, kun näitä "syntirekistereitä" ylläpidetään. "Rakkaus ...
ei pidä kirjaa pahasta."
Betel kuitenkin myöntää, että se ylläpitää rekisteriä eronneista ja erotetuista henkilöistä. Betelillä on erottamiskorttien lisäksi pöytäkirjoja ja muita dokumentteja, joissa hyvinkin
tarkasti ja yksityiskohtaisesti jokaisen "synnit" kerrotaan. Lisäksi kerrotaan, tunnustiko henkilö syntinsä, oliko todistajia jne. Betel todellakin pitää kirjaa pahasta. Ja seurakunnat lähettävät sinisissä kirjekuorissa nämä tiedot Beteliin säilytettäviksi "pahuuden rekistereissä".
Jos tuollaisia "syntilistoja" olisi ollut raamatullisina aikoina, moni Raamatun kertomus olisi saanut koomisia piirteitä.
Otan yhden esimerkin. Tuhlaajapoika palaa kotiin. Isä näkee poikansa kaukaa. Hän rientää nopeasti taloonsa, penkoo papereita ja sieppaa suljetun kirjekuoren. Ennen kuin poika on kotipihalla, isä on repinyt auki kirjeen, jossa muistutetaan hulttiopoikansa synneistä. Isä lukee kirjeen, jotta varmasti muistaisi jokaisen poikansa väärän menettelyn. Kun poika tulee takaisin, isä ei puhu muutamaan kuukauteen pojalle mitään. Isä karttaa poikaansa. Lopulta kuitenkin isä menee poikansa luo kirjekuori mukanaan. Siitä sitten kohta kohdalta käydään pojan synnit läpi. Pojan nöyryytys saa täyttymyksensä.
Vasta sitten isä antaa anteeksi ja ottaa pojan takaisin perheensä jäseneksi.
Raamatun periaatteiden mukaan anteeksianto ei vaadi mitään kuukausien nöyryytyksiä ja kirjallisien syntilistojen läpikäymistä. Mutta Vartiotorniseura haluaa todella nöyryyttää jopa niitä, jotka ryömivät orjuuteen takaisin. Heille tehdään selväksi, millainen on "rakkaudellinen" järjestö.
[quote="sirpa-leena"]Eikös oikeesti Suomesta löydy mitään lakipykälää, jonka nojalla JT:t eivät saisi ollenkaan pitää rekisteriä existä varsinkin jos sellainen löytyy maisraatista?[/quote]
Jehovan todistajat väittävät noudattavansa Raamatun periaatteita. He väittävät rakastavansa kaikkia ihmisiä. Siitä huolimatta Vartiotorniseuran ohjeet unohtavat tämän tärkeän Raamatun periaatteen:
(1. Korinttilaisille 13:4-8) 4 Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. 6 Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. 7 Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää. 8 Rakkaus ei koskaan häviä. – –
Otan tuosta nyt erilleen sen kohdan, mitä sietäisi harkita, kun näitä "syntirekistereitä" ylläpidetään. "Rakkaus ... [color=#FF0000]ei pidä kirjaa pahasta[/color]."
Betel kuitenkin myöntää, että se ylläpitää rekisteriä eronneista ja erotetuista henkilöistä. Betelillä on erottamiskorttien lisäksi pöytäkirjoja ja muita dokumentteja, joissa hyvinkin [url=http://koti.mbnet.fi/jpoika/myllynkivet/salainen.pdf]tarkasti ja yksityiskohtaisesti[/url] jokaisen "synnit" kerrotaan. Lisäksi kerrotaan, tunnustiko henkilö syntinsä, oliko todistajia jne. Betel todellakin pitää kirjaa pahasta. Ja seurakunnat lähettävät sinisissä kirjekuorissa nämä tiedot Beteliin säilytettäviksi "pahuuden rekistereissä".
Jos tuollaisia "syntilistoja" olisi ollut raamatullisina aikoina, moni Raamatun kertomus olisi saanut koomisia piirteitä.
Otan yhden esimerkin. Tuhlaajapoika palaa kotiin. Isä näkee poikansa kaukaa. Hän rientää nopeasti taloonsa, penkoo papereita ja sieppaa suljetun kirjekuoren. Ennen kuin poika on kotipihalla, isä on repinyt auki kirjeen, jossa muistutetaan hulttiopoikansa synneistä. Isä lukee kirjeen, jotta varmasti muistaisi jokaisen poikansa väärän menettelyn. Kun poika tulee takaisin, isä ei puhu muutamaan kuukauteen pojalle mitään. Isä karttaa poikaansa. Lopulta kuitenkin isä menee poikansa luo kirjekuori mukanaan. Siitä sitten kohta kohdalta käydään pojan synnit läpi. Pojan nöyryytys saa täyttymyksensä.
Vasta sitten isä antaa anteeksi ja ottaa pojan takaisin perheensä jäseneksi.
Raamatun periaatteiden mukaan anteeksianto ei vaadi mitään kuukausien nöyryytyksiä ja kirjallisien syntilistojen läpikäymistä. Mutta Vartiotorniseura haluaa todella nöyryyttää jopa niitä, jotka ryömivät orjuuteen takaisin. Heille tehdään selväksi, millainen on "rakkaudellinen" järjestö.