Veljesseura.org

SonOfJesus kirjoitti:

Jakke kirjoitti:Mun mielestäni oppikysymykset on suurin ongelma siksi, että kun ne kerran ovat todistetusti kestämättömällä pohjalla, niin eihän millään muullakaan koko järjestössä ole yhtään mitään arvoa.

Eikö kirkollakin - sekä katolisella että luterilaisella - ole sama lähtökohta? Itse kuitenkin ajattelen, että niilläkin oma arvonsa.

Sama lähtökohta on tosiaan kaikilla uskonnoilla ja täytyy sanoa, että melko saman arvoisina niitä kaikkia pidänkin. Toki jotkut uskonnolliset yhteisöt harrastavat yleishyödyllisiäkin juttuja. JT:t eivät.

Jakke kirjoitti:Mun mielestäni oppikysymykset on suurin ongelma siksi, että kun ne kerran ovat todistetusti kestämättömällä pohjalla, niin eihän millään muullakaan koko järjestössä ole yhtään mitään arvoa.

Eikö kirkollakin - sekä katolisella että luterilaisella - ole sama lähtökohta? Itse kuitenkin ajattelen, että niilläkin oma arvonsa.

SonOfJesus kirjoitti:Hyvä vertaus, mutta että pitää syntyä pää mehiläispesässä!

Se on ikävää mutta totta, mutta meillä kaikilla on omat vanhemmat ja jos on käynyt että rakastavat vanhemmat ovat osoittaneet rakkauttaan viemällä lapset sinne pesään ,,,, niin auts, auts, .... karaisua , mutta mitä varten ?

Ja lapsi on kiltti ja kiitollinen kunnes....

Quottaus ehjätty - MM

Mun mielestäni oppikysymykset on suurin ongelma siksi, että kun ne kerran ovat todistetusti kestämättömällä pohjalla, niin eihän millään muullakaan koko järjestössä ole yhtään mitään arvoa.

metsäläinen kirjoitti: Oletetaan että pistäisin pääni ampiaispesään ja seurauksena siitä olis vaikka mitä . Sitten kauempana katselisin sitä vihulaispesää ja miettisin että mitä vikaa ampiaispesässä oikein oli kun mulle kävi pahasti.
Minusta pesässä ei ole mitään vikaa koska pesä toimii niinkuin ampiaispesä toimii. Mutta ongelma oli varmaan mulla kun menin laittamaan pääni sinne pesään . Ja kun tarkemmin ois aikaa ajatella niin olisin kiitollinen että opin eka kerrasta, jos en oppinut eka kerrasta niin kyllä se ongelma mulla on silloin syvemmällä.

Ainaskin opetus kasvatti mua varomaan ja tarkkailemaan asioita hieman eri tavalla.

Hyvä vertaus, mutta että pitää syntyä pää mehiläispesässä! Auts! Siitä tietysti tulee kasvamiseen lisämahdollisuus, kun oppii lopulta, että ei se niin yleistä ole, että pää on syntymästä lähtien mehiläispesässä. Jostain syystä sen havaitseminen vain on kovin vaikeaa.

Nykyisin voin myöntää, että prosessit Jehovan todistajien organisaatiossa ovat hyvin inhimillisiä. Niitä samoja kävi aikoinaan kirkkokin läpi kiduttaessaan ja tappaessaan kerettiläisiä ja noitia. Asian laajempi tarkastelu helpottaa ainakin minulla syntyneiden kipujen käsittelyssä.

SonOfJesus kirjoitti:
Yksilö voi hyötyä tästä prosessista kasvamalla itsetuntemuksessaan. Castaneda kirjoitti, että ihmiselle on onni kohdata pikku-hitler. Itse kohtasin niitä useita Jehovan todistajien vanhimmistossa ja haaratoimistokomiteassa. Siksi väitän, että Seurakin toimii kasvattajana.

Mielestäni hyvin kirjoitit, että seurakin toimii kasvattajana, ja siksi en oikein ole samaa mieltä tuon aiheen kanssa että " Mikä suurin ongelma....jne "

Oletetaan että pistäisin pääni ampiaispesään ja seurauksena siitä olis vaikka mitä . Sitten kauempana katselisin sitä vihulaispesää ja miettisin että mitä vikaa ampiaispesässä oikein oli kun mulle kävi pahasti.
Minusta pesässä ei ole mitään vikaa koska pesä toimii niinkuin ampiaispesä toimii. Mutta ongelma oli varmaan mulla kun menin laittamaan pääni sinne pesään . Ja kun tarkemmin ois aikaa ajatella niin olisin kiitollinen että opin eka kerrasta, jos en oppinut eka kerrasta niin kyllä se ongelma mulla on silloin syvemmällä.

Ainaskin opetus kasvatti mua varomaan ja tarkkailemaan asioita hieman eri tavalla.

Luin muinoin erottamiseni jälkeen kirkkohistoriaa ja näin kirkon historiassa saman prosessin kuin Jehovan todistajien historiassa.

Itse ajattelen, että tiedostamaton vallan himo on aluksi ollut syynä toimintatapojen epäinhimillistymiselle. Siitä seuraa, että tietoisesti vallanhimoiset saavat mahdollisuuden tavoitella jaloa virkaa. Täytyy vain osata käyttäytyä tietyllä tavalla.

Yksilö voi hyötyä tästä prosessista kasvamalla itsetuntemuksessaan. Castaneda kirjoitti, että ihmiselle on onni kohdata pikku-hitler. Itse kohtasin niitä useita Jehovan todistajien vanhimmistossa ja haaratoimistokomiteassa. Siksi väitän, että Seurakin toimii kasvattajana.

Oppi on oleellisin. Se muodostaa perustan ja kasvualustanj niille epäkohdille, joita on arvosteltu.

Alueveli kirjoitti:Mutta eikö asiaa saisi silti käsitellä nimenomaan Jehovan todistajien kannalta?

Ei silloin kun vikoja halutaan löytää ainoastaan muualta.

Jukka kirjoitti:Reksiteröidyin tuossa muutama päivä sitten tänne ajatellen että täällä ihmisillä olisi hieman avautuneemmat silmät. Tämä topicci kuitenki toi suuren pettymyksen. Ensinäkin tuo kysymys on erittäin lapsellinen ja tekohurskas.

Missä mielessä? Voit toki halutessasi avata ketjun ex todistajien suurimmista ongelmakohdista.

Toiseksi nuo teidän vastaukset kysymykseen ovat samoja asioita mitä voisi sanoa ihmisistä olivat he todistajia tai eivät. Jokainen vastaus on sellainen joka pakottaa enemmän tai vähemmän meidät jokaisen katsomaan peiliin.

Jehovan todistajia vaivaavat ongelmat ovat usein samoja, kuin muissakin vastaavissa yhteisöissä. Pedofiilioikeudenkäynnit katolisessa kirkossa, jäsenten kontrollointi mormoneissa, vallan kihahtaminen päähän johtajilla jne. Mutta eikö asiaa saisi silti käsitellä nimenomaan Jehovan todistajien kannalta?

Tämä kaikki tuntuu vain olevan sitä samaa "en minä mutta nuo muut" kitinää. Eikö kukaan, yksikään, osaa sanoa että "minä ainakin pyrin hyvään, teki muut mitä tahansa." Paskaako sillä on väliä mitä epäkohtia jossain toisessa on.

Epäilemättä jokainen pyrkii hyvään. Se ei kuitenkaan mielestäni vaadi silmien ummistamista kaikelle väärälle. Ajattelisitko sinäkin tosiaan nähdessäsi väkivaltaisen ryöstön sivukujalla: "Minä ainakin pyrin hyvään, raiskatkoot nuo niin paljon kuin haluavat"?

Esimerkki on kärjistetty, mutta ymmärrät varmaan pointtini.

En halua loukata ketään näillä sanoilla mutta ihmetyttää tälläinen lapsellisuus.

Ja se ei taas ole lapsellista, että Jehovan todistajat nähdään täydellisimpänä uskontona mitä on koskaan ollut?

Reksiteröidyin tuossa muutama päivä sitten tänne ajatellen että täällä ihmisillä olisi hieman avautuneemmat silmät. Tämä topicci kuitenki toi suuren pettymyksen. Ensinäkin tuo kysymys on erittäin lapsellinen ja tekohurskas. Toiseksi nuo teidän vastaukset kysymykseen ovat samoja asioita mitä voisi sanoa ihmisistä olivat he todistajia tai eivät. Jokainen vastaus on sellainen joka pakottaa enemmän tai vähemmän meidät jokaisen katsomaan peiliin.

Tämä kaikki tuntuu vain olevan sitä samaa "en minä mutta nuo muut" kitinää. Eikö kukaan, yksikään, osaa sanoa että "minä ainakin pyrin hyvään, teki muut mitä tahansa." Paskaako sillä on väliä mitä epäkohtia jossain toisessa on. Lukekaa vaikka Cosmopolitania niin eiköhän löydy epäkohtia vaikka omasta kropasta niin paljon ettei enää jää aikaa aloitella tälläisiä kyselyitä.

En halua loukata ketään näillä sanoilla mutta ihmetyttää tälläinen lapsellisuus.

Suku ja sukulaisuus suhteet merkitsevät paljon. Jos olet vanhimman poika, niin sinustakin tulee sellainen. Jos nait vaikutusvaltaisen vanhimman tyttären silloinkin sinulla on helppoa päästä vanhimmaksi. Jos olet takarivin perikuntaa, niin tuskin sinusta tulee vanhimpaa. Nepotismi on ihan silmiinpistävää jeppula piireissä.

Ei taida olla yhtä suurinta ongelmaa, eikä jehovantodistajissa. Valtaosa jehovantodistajista on vilpittömiä, vaikka seuraavatkin Vt-seuraa tarpeettoman sokeasti. Vt-seura ottaa kaiken, mitä sille annetaan, antamatta samalla vilpittömyydellä takaisin.

Jos yksittäistä ongelmaa etsii, niin huomaa, että yhden ongelma ei kosketa toista. Esimerkiksi opetuksen oikeellisuudesta tuntuu olevan huolissaan hyvin harva, karttaminenkin hyväksytään melko laajalti, verioppia ei juuri pysähdytä ajattelemaan.

Vt-seuran suurimmaksi ongelmaksi paljastuu vasta myöhemmin se ongelma, josta alkaa havaittavampi kato. Suurin ongelma kautta aikojen onkin sitten jo toinen juttu.

Vt-seura perustettiin pelastamaan ongelmalta, elli milleristien 1844-pettymykseltä, pettymysongelma lakaistiin sivuun keksimällä uusia selityksiä, joista tuli uusia ongelmia. 1874-paluu oli selittetävä näkymättömäksi, 1881 ylöstempaamattomuus meni melko vähin tappioin, mutta 1914 oli jo jäsenkadon paikka, jotkin raamatuntutkijat riistivät pettymyksessä henkensäkin.

Suhteellisella jäsenkadolla mitattuna suurin ongelma oli vuosi 1925. Vuoteen 1927 mennessä jäljellä oli noin 1/5 jäsenistöä. Vuoden 1975 kato oli suhteessa paljon laimeampi. Seuraava katoa aiheuttanut tilanne oli 1914-sukupolviopin vesittäminen, siitä jäsenkadosta on merkki edelleen joissakin Euroopan maissa mm. Suomessa.

Kaikki aiemmat katovuodet ovat liittyneet pieleen menneeseen vuosilukuun ja sen jonkinlaiseen ennustukseen. Vaikka Vt-seura pitäytyisi tarkoista vuosiluvuista, niin 607+2520=1914-näkemys painaa nyt voimakkaasti päälle kaikkine sivujuonteineen. Nimenomaan tämä viimemainittu saattaa hyvinkin olla Vt-seuran seuraava suuri ongelma. On tietysti selvää, että se tulee silloin olemaan myös todistajien suuri ongelma.

Esimerkiksi veriopin peruminen voisi USA:ssa johtaa oikeudenkäynteihin, joten puhtaasti rahasyistä voisi olettaa oppinäkemysten oikomisen alkavan halvemmasta päästä. Halpaahan sekään ei ole kun väen kaikotessa lahjoitukset hupenevat, vaikka nyt rahaa olisi saatava paikkaamaan aukkoa, joka syntyy kun pedofilian uhreja ostetaan hiljaisiksi.

Mielestäni raskainta Jehovan todistajien opeissa on tuo karttamissääntö. Vieläkin käy kateeksi "maailmalliset" vanhemmat, jotka ovat jälkikasvulle tukena kaikenlaisissa elämäntilanteissa.

Uskonlahko, joka hajottaa perheitä on paha sanan varsinaisessa merkityksessä.

Vallanhimosta kaikki lähtee. Jos Brooklynin papat olisivat vilpittömästi kiinnostuneita Jehovalaisten hyvinvoinnista, luulen että kaikki alkaisi muutta pikkuhiljaa. Vallanhimo on pahin huume ja sen piikkiin on suurin osa maailman pahuudesta laitettava, myös Jeppuloiden tapauksessa.