Nostan taas esiin vanhan kirjoituksen, joka on kuitenkin yhä ajankohtainen. Mistä kaikesta ihminen luopuu kääntyessään jehovantodistajaksi? Jos läheisesi on kiinnostunut jehovantodistajuudesta, voit käydä hänen kanssaan läpi tämän kirjoituksen ja pohtia, onko kääntymys kaiken tämän arvoista.
JEHOVANTODISTAJAKSI TULEMISEN KUSTANNUKSET
Jehovantodistajien kanssa tutkiminen käynnistää prosessin jonka tarkoituksena on muokata tutkiva ihminen yksisuuntaiseen persoonallisuusmalliin, jota kutsutaan uudeksi persoonallisuudeksi. Tähän kuuluu mm. se että karttaa mahdollisimman paljon perheenjäseniä jotka eivät ole jehovantodistajia, sekä henkilökohtaisia ystäviä, jotka eivät ole jehovantodistajia tai eivät ole kiinnostuneita.
- Urheiluharrastukset, esimerkiksi jalkapallokerho, täytyy lopettaa. Syyksi sanotaan, että se vie liikaa aikaa kristilliseltä toiminnalta/kokouksilta, sananjulistukselta ym. sekä että "huono seura turmelee hyödylliset tavat", mitä painotetaan.
- Humanitaarisesta työstä on kokonaan pidättäydyttävä, koska se "on osa tätä asiainjärjestelmää", jota täytyy välttää. Lisäksi "maailma on Saatanan vallassa, joten miksi käyttää aikaa siihen".
- Poliittisesta ja ay-toiminnasta on pysyttävä erossa, koska "Saatana johtaa politiikkaa ja siksi politiikka on osa Saatanan järjestelmää, joka vastustaa Jumalan tarkoitusta ihmiskunnan suhteen." Siksi jehovantodistajat eivät äänestä vaaleissa.
Nämä ja muut seikat saavat aikaan sen, että kun prosessi etenee, kehittyy suhtautumistapa, jota leimaa vihollisuus, tuominta ja pelko kaikkea sitä kohtaan mikä ei kuulu jehovantodistajiin. Tämän vuoksi yksittäinen todistaja eristäytyy yhteiskunnallisista toiminnoista ja tulee riippuvaiseksi lahkon tarjoamasta todellisuuskuvasta.
Lisäksi henkilökohtaiseen suorittamiseen kohdistuu kasvava paine: viikossa on kokouksia kaksi tai enemmän ja niihin täytyy osallistua. Suurin osa vapaa-ajasta on käytettävä saarnaamiseen sekä Raamatun tutkimiseen jehovantodistajien julkaiseman kirjallisuuden johdolla. Tästä seuraa vaatetuksen, kielen, vapaa-ajanharrastusten ym. yhteneväisyys, ja omien tunne- ja uratarpeiden kielto (ei korkeampaa koulutusta).
Jehovantodistajat kutsuvat sitä "uuden persoonallisuuden pukemiseksi". Toisin sanoen täytyy paljolti kieltää itsensä ja persoonallisuutensa ja antaa jehovantodistajien muokata ne tämänhetkisten normiensa mukaisiksi. Kasteessa (aikuiskaste) kastekokelailta kysytään, haluavatko he vastata myöntävästi seuraaviin kysymyksiin:
"Oletko Jeesuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?"
"Ymmärrätkö että vihkiytymisesi ja kaste yhdistävät sinut jehovantodistajiin, jotka ovat Jehovan pyhän hengen johtaman järjestön yhteydessä?"
Nämä kysymykset ja niiden hyväksyminen eivät anna yksilölle paljon mahdollisuuksia muodostaa omaa käsitystään. Pieninkin poikkeava käsitys esim. politiikasta tai uskonnosta aiheuttaa välittömästi reaktion: "Olet tunnustanut, että olet syntinen ihminen ja että jehovantodistajien järjestö on ainoa välikappale jolla Jehova kurittaa meitä. Miksi siten nostat esiin epäilyksiä?" Tästä argumentoinnista seuraa se, että kaikkea kritiikkiä tai henkilökohtaisia käsityksiä pidetään tottelevaisuuskysymyksenä Jumalaa kohtaan ja kukapa (jehovantodistajaksi ryhtynyt) tohtisi muuta kuin seurata muiden esimerkkiä.
Kasteen jälkeen, jolloin varsinaisesti astutaan jehovantodistajien johdettavaksi, alkaa uusi prosessi, jonka tähtäimessä on täydellinen yhdenmukaistaminen. Tämä saavutetaan tiiviillä tutkimisella, joka tekee yksilöstä kelvollisen ja tehokkaan julistajan. Miehistä myös hyviä esitelmänpitäjiä.
Tutkiminen asettaa vaatimuksia. On oltava hyvä esimerkki jehovantodistajien hyvänä pitämässä elämäntavassa, on omaksuttava "todistajien" käyttämä kieli, on oltava paljon tunteja julistamistyössä, on täysin toteltava esiin tuotuja oppeja riippumatta siitä ymmärsikö ne tai hyväksyikö ne sisimmässään. Jos näitä vaatimuksia ei noudata, voi luopua kaikesta toivosta saavuttaa mitään lahkon keskuudessa; se vaatisi sataprosenttisen uskollisuuden jokaisessa mahdollisessa asiassa.
Tästä seuraa luonnollisesti yhdenmukaisuuden jatkuva voimistuminen. Yksilön persoonallisuus hiotaan pois ja korvataan huomaamatta sillä persoonallisuudella jonka VT-seura, järjestö jehovantodistajien taustalla, haluaa. Henkilökohtaiset näköalat kaventuvat, ja hitaasti yksilö menettää kyvyn normaaliin kriittiseen ja objektiiviseen asenteeseen. Usko ei ole osa ihmistä - ihminen on osa uskoa. Tämä saa ihmisen täysin riippuvaiseksi jehovantodistajista ja heidän järjestöstään. Muuta vaihtoehtoa ei anneta.
Opetus on hyvin yksipuolista. Siihen käytetään vain omia julkaisuja ja omaa aineistoa. Jos esiin tuodaan aineistoa jonka on julkaissut joku muu, on edellytyksenä, että se täysin tukee jehovantodistajien pyrkimyksiä ja näkemyksiä. On olemassa suoranainen kielto lukea mitä tahansa kriittistä kirjallisuutta, erityisesti lahkon entisten jäsenten kirjoittamia kirjeitä ja tunnustuksia, sillä näillä "on vain tähtäimessä vetää pois totuudesta". Perustelu kuuluu: "Sinulla on jo totuus. Miksi lukisit mitään, mikä saattaa koetella uskoasi ja aiheuttaa sen, että menetät ikuisen elämän?"
SOSIAALINEN YHDESSÄOLO
Vahva sosiaalinen yhdessäolo miellyttää monia jehovantodistajia. Se perustuu yhteiseen toimintaan ja vahvaan yhteiseen asennoitumiseen kaikkea kohtaan.
Yhdessäolo perustuu mm. joihinkin vahvoihin viholliskuviin. Yhtenäisyys ja yhteinen vaara tekevät kuten tunnettua vahvaksi, ja tämä psykologinen mekanismi on hyvin hallitseva. Siten esim. kaikki muut uskonnot kuin jehovantodistajat voidaan samaistaa petoon, josta puhutaan Ilmestyskirjassa, ja jota kutsutaan "Suureksi Babyloniksi" ja jonka Raamattu sanoo Jumalan hylkäävän. Kaikkea politiikkaa symboloi toinen eläin joka kohtaa saman kohtalon.
Kaikki maailmassa jakautuu mustaan ja valkoiseen. Kaikki on joko Jumalasta tai Saatanasta. Ihmiset ovat joko jehovantodistajia ja Jumalan puolella, tai sitten kadotettuja ja Saatanan puolella, hänen seuraajiaan. Niin yksinkertaista se on.
ILMIANTOVELVOLLISUUS JA KRITIIKKI
On kuitenkin olemassa "mutta". Yhdessäolo ja läheinen ystävyys ovat petollista solidaarista toveruutta. Kaikilla jehovantodistajilla on nimittäin velvollisuus ilmiantaa toisensa ja raportoida seurakunnan johdolle - vanhimmistolle.
Tämän ilmiantojärjestelmän henkiset seuraukset ovat valtavat. Vanhempien on ilmiannettava lapsensa, lasten vanhempansa, puolisoiden toisensa jne. Todellista turvallisuutta ja molemminpuolista luottamusta on harvoin sellaisessa ilmapiirissä, missä kaikki vahtivat toisiaan.
Samalla kaikki tietävät ettei kukaan voi selvitä niistä suurista vaatimuksista, joita todistajat asettavat itselleen ja toisille. Tästä seuraa väistämättä jännittynyt ja epävarma suhde heidän välilleen. Kaikki tietävät "jotakin" toisista. Kunhat et puhu siitä mitä tiedät minusta, en minäkään kerro sinusta. Pelko, epävarmuus, suuri syyllisyydentunne ja huono itsetunto ovat seurausta tästä ilmiantotoiminnasta.
Tavoitteena on pitää kuri omissa käsissä. Tämä saavutetaankin, mutta täytyy muistaa, että totalitaariset hallintomuodot ja poliisivaltiomenetelmät on periaatteessa rakennettu saman perusidean varaan: kaikki ilmiantavat kaikki järjestelmän johdolle. Ihmisen on mahdotonta viihtyä psykologisesti ja henkisesti oloissa, joissa ystävistä, puolisoista, lapsista, isistä, äideistä voi yhtäkkiä tulla "pyöveleitä". Sellainen järjestelmä ruokkii harhaluuloja, syyllisyydentuntoa ja huonoa itsetuntoa.
Mitään kritiikkiä järjestöä ja sen oppeja kohtaan ei siedetä. Siten varsinainen sananvapaus tukahdutetaan. Jos sitä esiintyy, se murskataan, jos tarvis, erottamisella tai julkisella ilmoituksella, että kyseinen henkilö on tehnyt syntiä. Sitä seuraa muutaman viikon päästä puhe, jossa synti tuodaan julki, synnintekijä esitetään huonona esimerkkinä ja seurakuntaan varoitetaan saman asian tekemisestä. Tarkoitus on estää minkäänlaisten poikkeamusten esiintymistä.
Sellainen filosofia luonnollisesti saa aikaan pelkoa ja vihaa toisia ihmisiä ja jehovantodistajien ulkopuolisia järjestöjä kohtaan. Jehovantodistajat kutsuvat tätä "seurakunnan pitämiseksi puhtaana". Järjestelmän tarkoitus on pitää kaikki mukana, mutta se tapahtuu viihtyvyyden sekä henkisen ja psyykkisen terveyden kustannuksella. Seurakunnan tarkkailujärjestelmä ulottuu pitkälle: talouteen, avio- ja seksielämään, lastenkasvatukseen, tapoihin, ruokaan, juomaan jne. Rajaa ei ole. Jos sanoo että kyse on yksityiselämästä ja kieltäytyy yhteistyöstä ja "valistumisesta", voi joutua erotetuksi yhteistyöhaluttomuuden vuoksi.
JEHOVANTODISTAJISTA LÄHTEMISEN AIHEUTTAMAT SEURAAMUKSET
Jotkut jättävät jehovantodistajat, kun taas toiset erotetaan (lahkosta). Lähtemisen ja erottamisen aiheuttamat seuraukset voivat olla laajat ja monessa tapauksessa lähes ylitsepääsemättömät.
Syy siihen on se, että siinä samassa kun tulee jehovantodistajaksi, täytyy heti lopettaa suhteet lahkon ulkopuolelle - vanhoihin ystäviin, perheeseen, vapaa-ajan harrastuksiin jne. Vanhan vastineeksi luodaan kontaktit lahkon sisälle.
Tässä haavoittuvuus tulee pian esiin. Jos lähdet tai sinut erotetaan (jehovantodistajilla näillä ei ole mitään eroa), ei kukaan lahkon seurustelupiiristä saa puhua kanssasi, ei tervehtiä tai olla millään muulla tavalla tekemisissä. Olet kuin kuollut. Sinua ei tervehditä kadulla. Se osa perheestäsi ja suvustasi, joka on jehovantodistajia, ei halua olla missään tekemisissä kanssasi; yhtä hyvin aviopuolisosi tai lapsesi. Jos olet töissä jehovantodistajan palveluksessa, menetät luultavasti työpaikkasi.
Lisäksi "ilmiantojärjestelmä" joka toimii lahkon keskuudessa sekä tapa, jolla "kuritetaan", aiheuttavat väkivaltaisen psyykkisen paineen "synnintekijää" kohtaan. Lisäpainetta luovat juorut ja panettelu, joita väistämättä syntyy tällaisen tiiviin sosiaalisen järjestelmän seurauksena. Tämä on johtanut monet itsemurhaan tai psykiatriseen hoitoon (tämä on osoitettu tutkimuksissa).
Siinä sitten olet! Vanhoihin ystäviin olet katkaissut yhteyden. Uudet ystävät jehovantodistajissa eivät halua olla kanssasi ja jopa yrittävät tehdä elämäsi surkeaksi. Epäilet refleksinomaisesti kaikkea ulkopuolelta tulevaa. Nyt kun olet ehdottoman yksin, tulevat kriisireaktiot, koska sosiaalinen verkosto on hajaantunut ja hävinnyt. Olet täysin yksin - ja sitten tulee pahin ajatus: oletko arvollinen elämään? - Olethan täysin ilman ketään! Koko persoonallisuutesi on vuosien saatossa pumpattu täyteen Jehovan todistajien oppeja. Siksi useimmat murtuvat eritasoisesti, minkä vuoksi monet tekevät itsemurhan tai kokevat psyykkistä haittaa koko loppuelämänsä ajan. Usein sanotaan: "Ihan hyvin voi lähteä, mikään ei pidättele!" kun kysytään, onko mahdollista lähteä jehovantodistajista ja heidän järjestöstään. Mutta asia ei ole miltä se kuulostaa. Kuten edellä kävi ilmi, jehovantodistajista lähtemiseen liittyy useimmilla suuria seuraamuksia.
Seuraamusten suuren määrän taustalla on se, että jehovantodistajat muodostavat (kun on mennyt mukaan lahkoon) äärimmäisen yhdenmukaisen elämäntavan ja persoonallisuuden, joka perustuu pelkästään sellasille normeille, jotka jehovantodistajat ovat määränneet ja päättäneet sen suhteen, kuinka täytyy käyttäytyä. Jos on jehovantodistaja -vanhempien lapsi, kuten on usein, ei lapsi saa koskaan mahdollisuutta kehittää normaalia persoonallisuutta muiden lasten tapaan.
Jehovantodistajalasten seurustelu ei-lahkolaisten lasten kanssa on rajoitettua. Koska syntymäpäivät, joulut ym. on kielletty eikä näitä korvat muilla juhlilla, eivät nämä lapset saa koskaan kokea sitä ilon ja onnen tunnetta, joka liittyy lahjojen saamiseen ja hetkelliseen keskipisteenä olemiseen. Koko antamisen ja saamisen asiasta tulee jotakin, johon ei osata suhtautua mitenkään.
Edelleen opetataan, että ne jotka tulevat kokouksiin ja ovat uskossaan toimeliaita, ovat hyviä, ja muut ovat pahoja, ja heistä pitää pysyä erossa. Tämä ruokkii epäluuloa, kun ei uskalla avartua toisille - omat tunteet eivät pidä yhtä todellisuuden kanssa. "Uskottujensakaan" kanssa ei voi puhua vapaasti, koska pelkää väärinymmärrystä ja sen seurauksia. Seurauksena tästä on, paitsi viha muuta yhteiskuntaa kohtaan, myös pelonsekainen kunnioitus "todistajien" suljettua yhteisöä kohtaan.
"Todistajien" perusopetus on, että ihminen on synnintekijä, joka ei koskaan ole sellaisessa tilassa, joka olisi tarpeeksi hyvä ennen kuin saavutaan uuteen maailmaan. Siitä johtuu toistuva syyllisyydentunne, jatkuva tunne siitä, ettei pysty tekemään tarpeeksi. Koskaan ei saa todellista syvää tyydytyksen tunnetta, ei itsensä eikä tekojensa suhteen.
Kerta toisensa jälkeen "todistajat" kuulevat, että urheilu ja muut vapaa-ajan harrasteeet ovat lähinnä ajanhukkaan,. On paljon parempi käyttää voimiaan ja aikaansa kristillisiin toimintoihin. Siten näihin liittyvä yhteisöllisyyden ja yhdessäolon tunne häviää, vaikka se saisi ajattelemaan muutakin kuin päällimmäisiä asioita. Siinä samassa kun ihmisestä tulee jehovantodistaja, alkaa vaikuttaminen, jonka vuoksi ihminen lopulta unohtaa itsensä. Ihmisestä tulee järjestelmän tuote, hänelle sanotaan mistä saa pitää, mitä saa ajatella, mihin saa käyttää aikansa, mitä työtä voi tehdä jne. Oma identiteetti katoaa. - Usko ei ole osa ihmistä - ihminen on osa uskoa.
Tämän vuoksi useimmat niistä jotka ovat syntyneet lahkoon tai ovat olleet siinä lapsuudesta saakka, murtuvat jättäessään järjestön. He eivät ole oppineet toimimaan todellisuudessa. He eivät osaa niitä pelisääntöjä, jotka ovat voimassa jehovantodistajien ulkopuolella. Sitä vastoin he kokevat tuomion todistajilta, jotka juuri olivat heidän seurustelupiiriään/ystäviään, ja siksi he jäävät hyvin yksin.
Riippumatta siitä kuinka kauan on ollut jehovantodistaja, liittyy heistä lähtemiseen suuria kustannuksia ja seurauksia.
Edellä esitetyn perusteella täytyy jokaisen tehdä selväksi, että jehovantodistajiin liittyminen vaatii perusteellista harkintaa. Kyse ei ole vain uskosta yleensä - sunnuntaitoiminnasta - vaan elämäntavasta.
http://web.archive.org/web/200501220935 ... ukset.html
Alkuperäinen teksti ruotsiksi:
http://web.archive.org/web/200201161217 ... nkost.html
[size=85]Nostan taas esiin vanhan kirjoituksen, joka on kuitenkin yhä ajankohtainen. Mistä kaikesta ihminen luopuu kääntyessään jehovantodistajaksi? Jos läheisesi on kiinnostunut jehovantodistajuudesta, voit käydä hänen kanssaan läpi tämän kirjoituksen ja pohtia, onko kääntymys kaiken tämän arvoista.[/size]
JEHOVANTODISTAJAKSI TULEMISEN KUSTANNUKSET
Jehovantodistajien kanssa tutkiminen käynnistää prosessin jonka tarkoituksena on muokata tutkiva ihminen yksisuuntaiseen persoonallisuusmalliin, jota kutsutaan uudeksi persoonallisuudeksi. Tähän kuuluu mm. se että karttaa mahdollisimman paljon perheenjäseniä jotka eivät ole jehovantodistajia, sekä henkilökohtaisia ystäviä, jotka eivät ole jehovantodistajia tai eivät ole kiinnostuneita.
- Urheiluharrastukset, esimerkiksi jalkapallokerho, täytyy lopettaa. Syyksi sanotaan, että se vie liikaa aikaa kristilliseltä toiminnalta/kokouksilta, sananjulistukselta ym. sekä että "huono seura turmelee hyödylliset tavat", mitä painotetaan.
- Humanitaarisesta työstä on kokonaan pidättäydyttävä, koska se "on osa tätä asiainjärjestelmää", jota täytyy välttää. Lisäksi "maailma on Saatanan vallassa, joten miksi käyttää aikaa siihen".
- Poliittisesta ja ay-toiminnasta on pysyttävä erossa, koska "Saatana johtaa politiikkaa ja siksi politiikka on osa Saatanan järjestelmää, joka vastustaa Jumalan tarkoitusta ihmiskunnan suhteen." Siksi jehovantodistajat eivät äänestä vaaleissa.
Nämä ja muut seikat saavat aikaan sen, että kun prosessi etenee, kehittyy suhtautumistapa, jota leimaa vihollisuus, tuominta ja pelko kaikkea sitä kohtaan mikä ei kuulu jehovantodistajiin. Tämän vuoksi yksittäinen todistaja eristäytyy yhteiskunnallisista toiminnoista ja tulee riippuvaiseksi lahkon tarjoamasta todellisuuskuvasta.
Lisäksi henkilökohtaiseen suorittamiseen kohdistuu kasvava paine: viikossa on kokouksia kaksi tai enemmän ja niihin täytyy osallistua. Suurin osa vapaa-ajasta on käytettävä saarnaamiseen sekä Raamatun tutkimiseen jehovantodistajien julkaiseman kirjallisuuden johdolla. Tästä seuraa vaatetuksen, kielen, vapaa-ajanharrastusten ym. yhteneväisyys, ja omien tunne- ja uratarpeiden kielto (ei korkeampaa koulutusta).
Jehovantodistajat kutsuvat sitä "uuden persoonallisuuden pukemiseksi". Toisin sanoen täytyy paljolti kieltää itsensä ja persoonallisuutensa ja antaa jehovantodistajien muokata ne tämänhetkisten normiensa mukaisiksi. Kasteessa (aikuiskaste) kastekokelailta kysytään, haluavatko he vastata myöntävästi seuraaviin kysymyksiin:
"Oletko Jeesuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?"
"Ymmärrätkö että vihkiytymisesi ja kaste yhdistävät sinut jehovantodistajiin, jotka ovat Jehovan pyhän hengen johtaman järjestön yhteydessä?"
Nämä kysymykset ja niiden hyväksyminen eivät anna yksilölle paljon mahdollisuuksia muodostaa omaa käsitystään. Pieninkin poikkeava käsitys esim. politiikasta tai uskonnosta aiheuttaa välittömästi reaktion: "Olet tunnustanut, että olet syntinen ihminen ja että jehovantodistajien järjestö on ainoa välikappale jolla Jehova kurittaa meitä. Miksi siten nostat esiin epäilyksiä?" Tästä argumentoinnista seuraa se, että kaikkea kritiikkiä tai henkilökohtaisia käsityksiä pidetään tottelevaisuuskysymyksenä Jumalaa kohtaan ja kukapa (jehovantodistajaksi ryhtynyt) tohtisi muuta kuin seurata muiden esimerkkiä.
Kasteen jälkeen, jolloin varsinaisesti astutaan jehovantodistajien johdettavaksi, alkaa uusi prosessi, jonka tähtäimessä on täydellinen yhdenmukaistaminen. Tämä saavutetaan tiiviillä tutkimisella, joka tekee yksilöstä kelvollisen ja tehokkaan julistajan. Miehistä myös hyviä esitelmänpitäjiä.
Tutkiminen asettaa vaatimuksia. On oltava hyvä esimerkki jehovantodistajien hyvänä pitämässä elämäntavassa, on omaksuttava "todistajien" käyttämä kieli, on oltava paljon tunteja julistamistyössä, on täysin toteltava esiin tuotuja oppeja riippumatta siitä ymmärsikö ne tai hyväksyikö ne sisimmässään. Jos näitä vaatimuksia ei noudata, voi luopua kaikesta toivosta saavuttaa mitään lahkon keskuudessa; se vaatisi sataprosenttisen uskollisuuden jokaisessa mahdollisessa asiassa.
Tästä seuraa luonnollisesti yhdenmukaisuuden jatkuva voimistuminen. Yksilön persoonallisuus hiotaan pois ja korvataan huomaamatta sillä persoonallisuudella jonka VT-seura, järjestö jehovantodistajien taustalla, haluaa. Henkilökohtaiset näköalat kaventuvat, ja hitaasti yksilö menettää kyvyn normaaliin kriittiseen ja objektiiviseen asenteeseen. Usko ei ole osa ihmistä - ihminen on osa uskoa. Tämä saa ihmisen täysin riippuvaiseksi jehovantodistajista ja heidän järjestöstään. Muuta vaihtoehtoa ei anneta.
Opetus on hyvin yksipuolista. Siihen käytetään vain omia julkaisuja ja omaa aineistoa. Jos esiin tuodaan aineistoa jonka on julkaissut joku muu, on edellytyksenä, että se täysin tukee jehovantodistajien pyrkimyksiä ja näkemyksiä. On olemassa suoranainen kielto lukea mitä tahansa kriittistä kirjallisuutta, erityisesti lahkon entisten jäsenten kirjoittamia kirjeitä ja tunnustuksia, sillä näillä "on vain tähtäimessä vetää pois totuudesta". Perustelu kuuluu: "Sinulla on jo totuus. Miksi lukisit mitään, mikä saattaa koetella uskoasi ja aiheuttaa sen, että menetät ikuisen elämän?"
SOSIAALINEN YHDESSÄOLO
Vahva sosiaalinen yhdessäolo miellyttää monia jehovantodistajia. Se perustuu yhteiseen toimintaan ja vahvaan yhteiseen asennoitumiseen kaikkea kohtaan.
Yhdessäolo perustuu mm. joihinkin vahvoihin viholliskuviin. Yhtenäisyys ja yhteinen vaara tekevät kuten tunnettua vahvaksi, ja tämä psykologinen mekanismi on hyvin hallitseva. Siten esim. kaikki muut uskonnot kuin jehovantodistajat voidaan samaistaa petoon, josta puhutaan Ilmestyskirjassa, ja jota kutsutaan "Suureksi Babyloniksi" ja jonka Raamattu sanoo Jumalan hylkäävän. Kaikkea politiikkaa symboloi toinen eläin joka kohtaa saman kohtalon.
Kaikki maailmassa jakautuu mustaan ja valkoiseen. Kaikki on joko Jumalasta tai Saatanasta. Ihmiset ovat joko jehovantodistajia ja Jumalan puolella, tai sitten kadotettuja ja Saatanan puolella, hänen seuraajiaan. Niin yksinkertaista se on.
ILMIANTOVELVOLLISUUS JA KRITIIKKI
On kuitenkin olemassa "mutta". Yhdessäolo ja läheinen ystävyys ovat petollista solidaarista toveruutta. Kaikilla jehovantodistajilla on nimittäin velvollisuus ilmiantaa toisensa ja raportoida seurakunnan johdolle - vanhimmistolle.
Tämän ilmiantojärjestelmän henkiset seuraukset ovat valtavat. Vanhempien on ilmiannettava lapsensa, lasten vanhempansa, puolisoiden toisensa jne. Todellista turvallisuutta ja molemminpuolista luottamusta on harvoin sellaisessa ilmapiirissä, missä kaikki vahtivat toisiaan.
Samalla kaikki tietävät ettei kukaan voi selvitä niistä suurista vaatimuksista, joita todistajat asettavat itselleen ja toisille. Tästä seuraa väistämättä jännittynyt ja epävarma suhde heidän välilleen. Kaikki tietävät "jotakin" toisista. Kunhat et puhu siitä mitä tiedät minusta, en minäkään kerro sinusta. Pelko, epävarmuus, suuri syyllisyydentunne ja huono itsetunto ovat seurausta tästä ilmiantotoiminnasta.
Tavoitteena on pitää kuri omissa käsissä. Tämä saavutetaankin, mutta täytyy muistaa, että totalitaariset hallintomuodot ja poliisivaltiomenetelmät on periaatteessa rakennettu saman perusidean varaan: kaikki ilmiantavat kaikki järjestelmän johdolle. Ihmisen on mahdotonta viihtyä psykologisesti ja henkisesti oloissa, joissa ystävistä, puolisoista, lapsista, isistä, äideistä voi yhtäkkiä tulla "pyöveleitä". Sellainen järjestelmä ruokkii harhaluuloja, syyllisyydentuntoa ja huonoa itsetuntoa.
Mitään kritiikkiä järjestöä ja sen oppeja kohtaan ei siedetä. Siten varsinainen sananvapaus tukahdutetaan. Jos sitä esiintyy, se murskataan, jos tarvis, erottamisella tai julkisella ilmoituksella, että kyseinen henkilö on tehnyt syntiä. Sitä seuraa muutaman viikon päästä puhe, jossa synti tuodaan julki, synnintekijä esitetään huonona esimerkkinä ja seurakuntaan varoitetaan saman asian tekemisestä. Tarkoitus on estää minkäänlaisten poikkeamusten esiintymistä.
Sellainen filosofia luonnollisesti saa aikaan pelkoa ja vihaa toisia ihmisiä ja jehovantodistajien ulkopuolisia järjestöjä kohtaan. Jehovantodistajat kutsuvat tätä "seurakunnan pitämiseksi puhtaana". Järjestelmän tarkoitus on pitää kaikki mukana, mutta se tapahtuu viihtyvyyden sekä henkisen ja psyykkisen terveyden kustannuksella. Seurakunnan tarkkailujärjestelmä ulottuu pitkälle: talouteen, avio- ja seksielämään, lastenkasvatukseen, tapoihin, ruokaan, juomaan jne. Rajaa ei ole. Jos sanoo että kyse on yksityiselämästä ja kieltäytyy yhteistyöstä ja "valistumisesta", voi joutua erotetuksi yhteistyöhaluttomuuden vuoksi.
JEHOVANTODISTAJISTA LÄHTEMISEN AIHEUTTAMAT SEURAAMUKSET
Jotkut jättävät jehovantodistajat, kun taas toiset erotetaan (lahkosta). Lähtemisen ja erottamisen aiheuttamat seuraukset voivat olla laajat ja monessa tapauksessa lähes ylitsepääsemättömät.
Syy siihen on se, että siinä samassa kun tulee jehovantodistajaksi, täytyy heti lopettaa suhteet lahkon ulkopuolelle - vanhoihin ystäviin, perheeseen, vapaa-ajan harrastuksiin jne. Vanhan vastineeksi luodaan kontaktit lahkon sisälle.
Tässä haavoittuvuus tulee pian esiin. Jos lähdet tai sinut erotetaan (jehovantodistajilla näillä ei ole mitään eroa), ei kukaan lahkon seurustelupiiristä saa puhua kanssasi, ei tervehtiä tai olla millään muulla tavalla tekemisissä. Olet kuin kuollut. Sinua ei tervehditä kadulla. Se osa perheestäsi ja suvustasi, joka on jehovantodistajia, ei halua olla missään tekemisissä kanssasi; yhtä hyvin aviopuolisosi tai lapsesi. Jos olet töissä jehovantodistajan palveluksessa, menetät luultavasti työpaikkasi.
Lisäksi "ilmiantojärjestelmä" joka toimii lahkon keskuudessa sekä tapa, jolla "kuritetaan", aiheuttavat väkivaltaisen psyykkisen paineen "synnintekijää" kohtaan. Lisäpainetta luovat juorut ja panettelu, joita väistämättä syntyy tällaisen tiiviin sosiaalisen järjestelmän seurauksena. Tämä on johtanut monet itsemurhaan tai psykiatriseen hoitoon (tämä on osoitettu tutkimuksissa).
Siinä sitten olet! Vanhoihin ystäviin olet katkaissut yhteyden. Uudet ystävät jehovantodistajissa eivät halua olla kanssasi ja jopa yrittävät tehdä elämäsi surkeaksi. Epäilet refleksinomaisesti kaikkea ulkopuolelta tulevaa. Nyt kun olet ehdottoman yksin, tulevat kriisireaktiot, koska sosiaalinen verkosto on hajaantunut ja hävinnyt. Olet täysin yksin - ja sitten tulee pahin ajatus: oletko arvollinen elämään? - Olethan täysin ilman ketään! Koko persoonallisuutesi on vuosien saatossa pumpattu täyteen Jehovan todistajien oppeja. Siksi useimmat murtuvat eritasoisesti, minkä vuoksi monet tekevät itsemurhan tai kokevat psyykkistä haittaa koko loppuelämänsä ajan. Usein sanotaan: "Ihan hyvin voi lähteä, mikään ei pidättele!" kun kysytään, onko mahdollista lähteä jehovantodistajista ja heidän järjestöstään. Mutta asia ei ole miltä se kuulostaa. Kuten edellä kävi ilmi, jehovantodistajista lähtemiseen liittyy useimmilla suuria seuraamuksia.
Seuraamusten suuren määrän taustalla on se, että jehovantodistajat muodostavat (kun on mennyt mukaan lahkoon) äärimmäisen yhdenmukaisen elämäntavan ja persoonallisuuden, joka perustuu pelkästään sellasille normeille, jotka jehovantodistajat ovat määränneet ja päättäneet sen suhteen, kuinka täytyy käyttäytyä. Jos on jehovantodistaja -vanhempien lapsi, kuten on usein, ei lapsi saa koskaan mahdollisuutta kehittää normaalia persoonallisuutta muiden lasten tapaan.
Jehovantodistajalasten seurustelu ei-lahkolaisten lasten kanssa on rajoitettua. Koska syntymäpäivät, joulut ym. on kielletty eikä näitä korvat muilla juhlilla, eivät nämä lapset saa koskaan kokea sitä ilon ja onnen tunnetta, joka liittyy lahjojen saamiseen ja hetkelliseen keskipisteenä olemiseen. Koko antamisen ja saamisen asiasta tulee jotakin, johon ei osata suhtautua mitenkään.
Edelleen opetataan, että ne jotka tulevat kokouksiin ja ovat uskossaan toimeliaita, ovat hyviä, ja muut ovat pahoja, ja heistä pitää pysyä erossa. Tämä ruokkii epäluuloa, kun ei uskalla avartua toisille - omat tunteet eivät pidä yhtä todellisuuden kanssa. "Uskottujensakaan" kanssa ei voi puhua vapaasti, koska pelkää väärinymmärrystä ja sen seurauksia. Seurauksena tästä on, paitsi viha muuta yhteiskuntaa kohtaan, myös pelonsekainen kunnioitus "todistajien" suljettua yhteisöä kohtaan.
"Todistajien" perusopetus on, että ihminen on synnintekijä, joka ei koskaan ole sellaisessa tilassa, joka olisi tarpeeksi hyvä ennen kuin saavutaan uuteen maailmaan. Siitä johtuu toistuva syyllisyydentunne, jatkuva tunne siitä, ettei pysty tekemään tarpeeksi. Koskaan ei saa todellista syvää tyydytyksen tunnetta, ei itsensä eikä tekojensa suhteen.
Kerta toisensa jälkeen "todistajat" kuulevat, että urheilu ja muut vapaa-ajan harrasteeet ovat lähinnä ajanhukkaan,. On paljon parempi käyttää voimiaan ja aikaansa kristillisiin toimintoihin. Siten näihin liittyvä yhteisöllisyyden ja yhdessäolon tunne häviää, vaikka se saisi ajattelemaan muutakin kuin päällimmäisiä asioita. Siinä samassa kun ihmisestä tulee jehovantodistaja, alkaa vaikuttaminen, jonka vuoksi ihminen lopulta unohtaa itsensä. Ihmisestä tulee järjestelmän tuote, hänelle sanotaan mistä saa pitää, mitä saa ajatella, mihin saa käyttää aikansa, mitä työtä voi tehdä jne. Oma identiteetti katoaa. - Usko ei ole osa ihmistä - ihminen on osa uskoa.
Tämän vuoksi useimmat niistä jotka ovat syntyneet lahkoon tai ovat olleet siinä lapsuudesta saakka, murtuvat jättäessään järjestön. He eivät ole oppineet toimimaan todellisuudessa. He eivät osaa niitä pelisääntöjä, jotka ovat voimassa jehovantodistajien ulkopuolella. Sitä vastoin he kokevat tuomion todistajilta, jotka juuri olivat heidän seurustelupiiriään/ystäviään, ja siksi he jäävät hyvin yksin.
Riippumatta siitä kuinka kauan on ollut jehovantodistaja, liittyy heistä lähtemiseen suuria kustannuksia ja seurauksia.
Edellä esitetyn perusteella täytyy jokaisen tehdä selväksi, että jehovantodistajiin liittyminen vaatii perusteellista harkintaa. Kyse ei ole vain uskosta yleensä - sunnuntaitoiminnasta - vaan elämäntavasta.
[url]http://web.archive.org/web/20050122093514/http://medlem.spray.se/aaac/2/kustannukset.html[/url]
Alkuperäinen teksti ruotsiksi: [url]http://web.archive.org/web/20020116121752/http://www.geocities.com/Pipeline/Cliff/4313/personkost.html[/url]