Veljesseura.org

sirpa-leena kirjoitti: Ei tietenkään! Mutta tehdään sellainen oletus, että siellä olisi vaikka vain 5% sellaisia henkilöitä, joiden juttu se on, niin miksi ollaakseen katu-uskottava kunnon "kyllä minä tiedän mitä ne lahkolaiset on" kansalainen pitää olla sitä mieltä, että siellä on (varuiksi) 110% täysin onnettomia ihmisiä? Noin kärjistäen.

Koska uskonnot eivät itse asianmukaisesti kerro omista haitta- ja sivuvaikutuksistaan, jonkun on syytä ne kertoa. Hyvät puolet eivät ole tällöin relevantteja, ne kyllä saa selville ko. uskonnon omasta tiedotuksesta. Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, eihän se mukavalta tunnu että kaikkia jt:tä pidettäisiin depressiivisinä varttihulluina. Eikä fiksut ihmiset niin teekään.

sirpa-leena kirjoitti: En usko, että maailmassa on yhden yhtäkään uskontoa, jossa kukaan ei tulisi kaltoin kohdelluksi

Eikä mitään muutakaan yhteisöä, jossa joku ei tulisi kaltoinkohdelluksi. Sellaistahan se on kun kaksi tai useampi ihmistä kokoontuu yhteen...

sirpa-leena kirjoitti: Tässä on nimittäin se vaara, että alkaa suhtautua omaan JT-historiaansa siten, että koko elämä meni pilalle, JOS vain en olisi alkanut tutkia, JOS en olisi syntynyt JT-perheeseen...ja lopputulos voi olla, että JT-uskonto todella pilaa koko elämän. On kuitenkin hyvä muistaa, että JT ei suinkaan ole ainoa joka voi pilata koko elämän; jotkut jäävät suremaan onnetonta lapsuuttaan, avioeroa, vammautumistaan jne. Jos vain äitini/isäni/puolisoni ei olisi, jos vain tätä ei olisi sattunut...

Näinhän se on, ja tuon tajuaminen auttaa toipumisessa. Mutta matka on pitkä...matkan varrella voi yrittää tukea muita vastaavaa kokeneita ja edesauttaa sitä ettei kenenkään tulevaisuudessa tarvisi kärsiä mokoman lahkon otteessa. Esimerkiksi tuollaiset totuudenmukaiset lehtijutut ja tämä palsta ovat siihen mainioita keinoja.

Onnettomien prosenttiosuus on vähän suhteellinen asia, ulkopuolinen tarkemmin syynäävä voisi saada käsityksen että onnelliseksi itsensä sanova ei ajattele kysymystä vaan muistelee tuon vastauksen fraasina. Osa ei tiedä paremmasta, etenkään jos ottaa tosissaan lahkossa esitetyn muun maailman mustamaalauksen.

Kummiskin jt:ien jako höynäytettyihin ja höynäyttäjiin tulisi ilmeisesti summautua 100 prosentiksi.

Sikäli kuin lahkokuntalaisen osaksi voisi tulla Raamatun tarkoittama pelastus, niin se tulisi mitä ilmeisimmin lahkosta huolimatta eikä sen ansiosta.

Jos osa lahkolaisista ajatellaan aivopestyiksi, niin mikä olisi tämän jaottelun jälkiosa ? lahkoon sopeutujat ?

kyllä se vaan niin on että jos muutama prosentti sen uskaltaa sanoa ääneen niin hyvä koska se on kaikki totta vaikka sitä et tunnusta, ehkä et vielä mutta kun on aika, katsotaan. ei meitä laiteta pakettiin sillä tosi on että meidät monet on muokattu lapsesta asti. sinut hylätään ja mistä apu tulee silloin 70 luvulla. mun mielestä turha tulla sanomaan että asia ei vaikuta koska jos niin sanot sen vaikutuksen huomaat myöhemmin. minä yli 30v. jälkeen.

"Esimerkiksi, jos 80% jengistä kokee voivansa ok tai jopa hyvin, oikeuttaako se sen että 20% kokee elävänsä maanpäällisessä helvetissä josta ei käytännössä pääse pois?"

Ei tietenkään! Mutta tehdään sellainen oletus, että siellä olisi vaikka vain 5% sellaisia henkilöitä, joiden juttu se on, niin miksi ollaakseen katu-uskottava kunnon "kyllä minä tiedän mitä ne lahkolaiset on" kansalainen pitää olla sitä mieltä, että siellä on (varuiksi) 110% täysin onnettomia ihmisiä? Noin kärjistäen.

En usko, että maailmassa on yhden yhtäkään uskontoa, jossa kukaan ei tulisi kaltoin kohdelluksi, ajatellaan vaikka sitä sukupuolen vaihdon läpikäynyttä pastoria, joka haluaisi palata kirkkoherra virkaan, mutta jotkut seurakunnassa suhtautuvat asiaan "epäilevästi". Jotenkin JT näyttää irronneen joukosta "elämän ilmiöt" jollekin epäelämän jalustalle. En minä mitenkään kenenkään yksittäisen ihmisen tuskaa halua vähätellä, en todella, sen kertoo jo käyttämäni nimimerkki. Mutta auttaisiko itse kutakin, jos miettisi, että täällä maan päällä on paljon tuskaa aiheuttavia ilmöitä. Enkä sano tätä puolustellakseni JT-kulttuuria, vaan kutistaakseni sen ilmöksi ilmiöitten joukkoon.

Tässä on nimittäin se vaara, että alkaa suhtautua omaan JT-historiaansa siten, että koko elämä meni pilalle, JOS vain en olisi alkanut tutkia, JOS en olisi syntynyt JT-perheeseen...ja lopputulos voi olla, että JT-uskonto todella pilaa koko elämän. On kuitenkin hyvä muistaa, että JT ei suinkaan ole ainoa joka voi pilata koko elämän; jotkut jäävät suremaan onnetonta lapsuuttaan, avioeroa, vammautumistaan jne. Jos vain äitini/isäni/puolisoni ei olisi, jos vain tätä ei olisi sattunut...ja sekin olisi hyvä huomoida, että yhteiskunnassa koko ajan lisääntyy osallisuuden (participation) ja voimaantumisen (empowerment) elementit eli vaikeistakin tilanteista voi selvitä ja elämästä voi huonoista kokemuksista huolimatta vielä tulla vaikka minkälainen joutsenlaulu. Välillä minua ihan tosissaan huolestuttaa, että ex-JT jäävät menneisyytensä vangeiksi vaikka olisi vaihtoehtoja. Mielestäni, jotta voisi huomata muita vaihtoehtoja, pitäisi ensin tiputtaa koko JT homma jalustaltaan ja saattaa se tavan ilmöiden joukkoon; mieluummin vaikka että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä kuin että tämmönen minä nyt olen kun oli niin vähän leluja ja nekin patterin takana!

sirpa-leena kirjoitti: meillä on tietty mielikuva "lahkolaisesta" ja siitä halutaan pitää ehdottomasti kiinni, muut tulkinnat eivät ole sallittuja).

Jos haluaa muodostaa jonkinlaisen jehovantodistajan stereotyypin, senhän voisi tehdä vaikka keräämällä kaikki säännöt joita seuran julkaisuissa on jäsenelle asetettu, ja kuvitella ihminen joka noudattaa niitä. Kaikki hyvin?

Minusta tuollaisissa jutuissa pitää näyttää se pimeä puoli, koska sillä on inhimmillistä painoarvoa. Jos erikseen painotetaan että "suurimmalla osalla" tai "joillakin" ei ole mitään ongelmia, se vesittää koko pointin. Esimerkiksi, jos 80% jengistä kokee voivansa ok tai jopa hyvin, oikeuttaako se sen että 20% kokee elävänsä maanpäällisessä helvetissä josta ei käytännössä pääse pois?

Edit: poistettu luetun ymmärryksen puutteesta johtuva ylimääräinen lause

Ne Williamsin tennisfriidut tuli tuosta pitkittyneestä kasteellemenosta mieleen. Hehän puhuvat ilmiselvää jehovaa ja eivät ole kasteella käyneitä.

Voiko olla laskelmoitu syy olla menemättä kasteelle ?

Periaatteessa kai kastettua painostettaisiin srk-talkoisiin ym haitaten vakavasti huippu-urheilua, mutta kovahermoisella omien asioiden hoitamisen kiinnipitämisellä kai voisi jatkaa joutumatta erotetuksi ?

Sen verran omiin kokemuksiini perustuen, että ei se nyt noin välttämättä mene, että tutkitaan, mennään pariin kokouksen ja aletaan tehdä ovityötä. Minä tutkin ensin n. 5v. Sitten menin ensi kerran kokoukseen. Aika nopeasti aloitin teokraattisessa koulussa (nykyään niin ei kai kovin helposti enää tehdä). Olin teokraatiisessa koulussa ja kävin kokouksissa taas toiset 5v ja sitten menin syksyllä oville eli kastamattomaksi. Siitä enää vain puoli vuotta niin kasteelle ja kastettuna 13vuotta. Ihan sain omaan tahtiini kehittyä, ei minua kukaan patistellut. Yksi vanhin sanoi kasteeni jälkeen minun hyvin mahtuneen aikajanalle 3 kuukautta - 30 vuotta, minkä hän oli nähnyt. Seurakunnassani menikin sitten yksi mieshenkilö kastelle pähkäiltyään vähintään tuplasti sen minkä minä.

Vuosi 1975 oli jo kuollut ja kuopattu, kun minun ovelleni ekan kerran tultiin, mutta erilaisia juttuja siitä minukin aikanani kulki. Yleisin oli se, että joku myi talonsa ja tavaransa...yhtä ainutta meteoriittijuttua tai sen suuntaistakaan en koskaan kuullut. Oli jotenkin itsestään selvää, että Jumala tietää, vahinkoa ei voi tulla; kaksi naista jauhamassa viljaa, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi miestä pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään jne.

JT-uskonnossa on paljon arvostelemista esim. juuri kun perheenjäsenet hylkää ja ulospäin sanotaan, että saa olla tekemisissä. Että niin voi sanoa, johtuu siitä, että tekemiseksi lasketaan ehkä kerran vuosikymmenessä sattuva perintö, testamentti, kuolema tai sairaus. Kyllä sitä tosiasiassa katsotaan hitaasti, jos on tekemisissä sukulaisuuteen nojautuen vaikkapa vaan oman lapsensa kanssa ja joku serkku ei käy enää ollenkaan laatuun. Ei hyvä.

Silti minusta ei ole kritiikille hyväksi, kun lähes aina noissa jutuissa on tiettyä stereotypiaa; ihan kuin JT olisivat täysin päättömiä "isoveli valvoo"- ihmisiä, jotka eivät yhtään osaa tehdä mitään itse. Ja HBL:kin jutun myötä taas meteoriitit lentelee ja luullaan, että alkaa heti hirveä höykytys ovityöhän, jos päänsä pistää kokoussaliin!

Itseasiassa seurakunnassa oli toisaalta jopa tosi vähän, sellaista miten sen nyt sanoisi, "oikeaa" valvontaa. Ainakin sellaiselle joka oli omin nokkinensa mukaan tullut, eikä ollut sukupaineita. Valvonta muodostui sitä kautta, että oppi tuntemaan kamalaa syyllisyyttä koko ajan ja oppi piiskaamaan ja piiskaamaan, ihan vaan mallioppimisen ja kirjallisuuden kautta, itseään yhä parempiin ja parempiin teokraattisiin suorituksiin. En minä ainakaan sitä pelosta tai mielistelemisen halusta tehnyt, vaan velvollisuuden tunnosta ja halusta tehdä "oikein". Lopulta sitten uuvuin. Mutta toisaalta maailma on täynnä milloin minkäkin asia äärelle uupuneita; on ties mitä tohtoreita ja pankinjohtajia, jotka jättävät kaiken ja alkavat viljellä lammaskaalia. Asia riippuu siitä, mistä se roikkuu. Onko lasissa enää vai vielä puolet jäljellä?

Ja senkin olen huomannut, että kaikkein suuremmalla suulla ja tietämyksellä JT-uskonnon puutteista ja viosta paasaavat he, jotka hyvässä lykyssä eivät kuuna kullan valkeana ole seisseet yhdenkään sielun ovella "käännyttämässä". Ja ihan kaikki pahan puhuminen JT-porukasta uskotaan ihan täysillä, kritiikittä (eikös sitä voida pitää jonkun sortin naiviutena ja aivopesuna; meillä on tietty mielikuva "lahkolaisesta" ja siitä halutaan pitää ehdottomasti kiinni, muut tulkinnat eivät ole sallittuja).

Oman eroni jälkeen sain roppakaupalla sympatiaa. Huomasin ihmisten ilmeistä ja ruumiin kielestä, että jos olisin kertonut, että erosin sen vuoksi, että oikeasti piti ainakin kerran vuosikymmenessä osallistua pankkiryöstöön ja minun alkoi tehdä pahaa, niin minua olisi uskottu silmää räpäyttämättä. Sain monta kertaa mukana oleessani ja pois lähettyänikin kuulla, että "ei sinua kyllä lahkolaiseksi uskoisi" ja sitten taas voi mukavasti sivaltaa minua "lahkolaisena olemisesta/lahkolaisesta menneisyydestäni" kun se sanojan tarkoitusperiä palvelee...Oli niin tai näin, mutta stereotypia lahkolaisuudesta ei auta yhtään ketään paitsi fanaatikkoja ja niitä kyllä kummasti löytyy "lahkojen" molemmin puolin!

Hyvä juttu! Saisi muutkin lehdet julkaista vastaavia juttuja!

Tässä on Aaacin tekemä suomennos jutun raakaversiosta. Juttuun on voinut tulla pieniä muutoksia tämän jälkeen. Jos huomaat poikkeavuutta, kerrothan sen meille kielitaidottomille. Aaac on hetken aikaa pois Suomen kamaralta.



Jehovan todistajat

Joni Valkilan historia Jehovan todistajissa alkoi ennen kuin hän edes syntyi. Hänen molemmat isovanhempansa olivat Jehovan todistajia, kuten hänen omat vanhempansakin. Hän syntyi yhteisöön, joka ei pitänyt toisinajattelijoista. Joni erotettiin Jehovan todistajista 22-vuotiaana. Kesti monta vuotta, ennen kuin hän taas puhui perheensä kanssa.

Maailma on Jehovan todistajille pelkkää odottelua. Se on aikaa, jolloin Saatana kapinoi Jumalaa vastaan ja Jumala sallii pahuutta. Jumala päättää omana aikanaan tuhota pahuuden, siinä minkä tunnemme Harmagedonina. Sen jälkeen oikeauskoiset elävät taivaanomaisessa maassa, ja heitä hallitsee 144 000 valittua taivaasta käsin yhdessä Jeesuksen kanssa.

Tämä on kertomus Jehovan todistajista – psyykkisestä pahoinpitelystä, kaksoiselämästä, demoneista, erotetuista synnintekijöistä, maailmanlopusta ja Saatanasta.

- Olin 16-vuotias kun aloin epäillä uskoani. Kun olin 22, ei minulla enää ollut kontaktia vanhempiini ja sisaruksiini. Eikä ole vieläkään. Kukaan heistä ei ole tavannut kahta lastani, Valkila sanoo.

Hän jäi pois vuonna 1996, ja vuonna 2004 hän tapasi perheensä seuraavan kerran, se oli hänen äitinsä hautajaisissa. Sen jälkeen on taas ollut hiljaista. Mutta Joni on selvinnyt hyvin. Hän on nykyisin Uskontojen Uhrien Tuen puheenjohtaja, yhdistyksen, joka tukee ihmisiä, jotka ovat erilaisten uskontojen uhreja. Yhdistys on yksi monista, ja tarve on suurta.

- Jehovan todistajat pitää luokitella manipuloivaksi lahkoksi. Se on lahko, joka yrittää saada jäsenensä seuraamaan uskonoppia niin tarkkaan ja läheisesti kuin mahdollista, ja se haluaa olla niin tiivis ja suljettu kuin suinkin. Se aiheuttaa ongelmia niille, jotka haluavat lopettaa.

Näin kertoo uskontotieteilijä Nils Holm. Hän sanoo, että askel sisäpuolelle ei ole suuri.

- He käyttävät klassisia keinoja ihmisten houkuttelemiseen. He kulkevat kaksittain ja etsivät ihmisiä, ja koko ajan yrittävät olla niin ystävällisiä kuin suinkin. Monet lankeavat kutsuun, varsinkin yksinäiset ja vaikutuksille alttiit ihmiset. Seuraavaksi alatkin lukea Raamattua ja asiat selvitetään sinulle. Se kuulostaa todella yksinkertaiselta ja heidän raamatunselityksensä kuulostaa järkevältä. Pian sinut viedään myös kokouksiin.

Vasta silloin kuvaan astuu mukaan suuri riitti: on aika käännyttää muita. Pitäisi lähteä koputtelemaan oville.

- Sitä ennen saa tarkan koulutuksen. Siinä oppii, miten kohdataan ihmisiä ja kritiikkiä. Mukana on aina joku kokeneempi, ja saat aina palautetta käytöksestäsi. Tässä vaiheessa sinusta tulee Jehovan todistaja.

Syyt ovien koputteluun ovat monet. Mikäli kysyt asiaa Jehovan todistajalta, niin he levittävät Jumalan sanaa, mikä on Jumalan tahto. Kun kysyt asiaa uskontotieteilijältä kuten Nils Holmilta, saat toisenlaisen vastauksen.

- Se on psykologisesti tärkeä tapahtuma. Monet lahkot ja liikkeet toimivat tällä tavalla, luovat riitin jolla pääsee mukaan sisäpiiriin, ja sillä tunnustaa itselleen ja toisille kuuluvansa yhteisöön. Se on myös sillanpolttamisriitti, koska samanaikaisesti katkaistaan siteet entiseen elämään. Tätä esiintyy eri muodoissaan kaikissa lahkoissa, Holm sanoo.

Nuorena teini-ikäisenä Joni Valkila oli harras Jehovan todistaja. Hän jätti lukion tehdäkseen enemmän ovityötä, ja näki tulevaisuutensa yhteisössä. Sitten tuli esiin epäilyksiä. Kuten miksi Jumala tappaisi kaikki muut paitsi Jehovan todistajat, sellaiset jotka eivät olleet koskaan kuulleetkaan heistä. Ja vedenpaisumus ja Nooa. Kaikki ei täsmännyt. Yksi epäilys johti toiseen ja lopulta kaikki kaatui.

Siitä alkoivat ongelmat. Epäilys oli nimittäin vienyt Jonin aikuislukioon, jossa hän tapasi tytön, joka ei kuulunut Jehovan todistajiin. He alkoivat seurustella ja juorut alkoivat kulkea. Kaksi vuotta myöhemmin hän joutui oikeuskomitean eteen, eräänlaiseen oikeusistuimeen joka koostuu kolmesta vanhimmasta, yhteisön johtajasta. Heidän työnsä on tutkia synnit ja päättää rangaistuksista.

- Heillä on salainen opaskirja, joka kertoo, mitä kysymyksiä heidän pitää tehdä. Ne ovat yksityiskohtaisia asioita, esimerkiksi olinko koskenut hänen rintoihinsa, olinko koskenut häntä sukupuolielimiin tai olimmeko suorittaneet penetraation, Valkila sanoo.

Uskottomuus ja seksi ennen avioliittoa ovat Jehovan todistajille vakavia syntejä. Myös rangaistus on kova. Kuka tahansa voi joutua oikeuskomitean eteen.

- Erottamisen jälkeen kukaan ei saa viettää aikaa kanssasi. Ei edes oma perheesi. Juuri näin kävi minulle. Puhuin ensimmäisen kerran perheeni kanssa vasta usean vuoden jälkeen äitini hautajaisissa. Kukaan perheestäni ei ole tavannut kahta lastani, Valkila sanoo.

Nils Holm tuntee oikeuskomitean. Hän sanoo, että se on Jehovan todistajille keino pitää kiistat omien piiriensä sisäpuolella.

- Sellaisia asioita kuten perheväkivalta, ei saa missään tapauksessa saattaa maailmallisten viranomaisten tietoon. Ne pitää hoitaa sisäisesti oikeuskomiteassa. Ajatus on saatu Raamatusta – ajatus on, että kahden henkilön on vakuutettava, että asiat ovat totta. Se, että pahojen asioiden tekijöitä sitten suojellaan, on vain seurausta siitä, ettei haluta olla tekemisissä maailmallisten viranomaisten kanssa, Holm sanoo.

Veikko Leinonen on Suomen Jehovan todistajien tiedottaja. Hän selvittää heidän näkemystään oikeuskomiteasta.

- Tarkoituksena ei ole rangaista. Aikomuksena on päästä yhteisymmärrykseen. Sitä vastoin kyse on omasta tahdosta. Me suljemme pahan ulkopuolelle. Jos haluaa elää epäraamatullisesti, muttei halua lähteä Jehovan todistajista, niin silloin erotetaan, Leinonen sanoo.

Erottaminen on tapa osoittaa rakkautta, Leinonen sanoo.

- Erottamisen tarkoitus on, että ihminen oppii ja kenties palaa takaisin. Toinen tarkoitus on se, että ihminen joka rikkoo Raamatun sanaa vastaa ei ehkä suoraan ole vaarallinen, muttei myöskään hyvää seuraa. Sellaista ihmistä pitää välttää. Se on oppitunti, kova sellainen, joka osoittaa, että ihmisestä pidetään ja häntä kannustetaan tulemaan takaisin.

Hän ei ole samaa mieltä sen kanssa, että Jehovan todistajat hajottavat perheitä. Se on vain erotettujen ilkeätä puhetta.

- Perheside ei katkea, vaan hengellinen side. Perheside säilyy. Sisarukset ovat yhä sisaruksia, Leinonen sanoo.


Sari Lohvansuu antaa toisenlaisen kuvan. Hän toimii puheenjohtajana uudessa tukiyhdistyksessä Toipumisapu Kartetut ry:ssä, eronneiden ja erotettujen Jehovan todistajien tukiyhdistyksessä.

- On enemmän sääntö kuin poikkeus, että perheesi sulkee sinut ulkopuolelle, jos joudut ristiriitaan Jehovan todistajien kanssa. Käytännössä yhteyttä saa pitää vain tärkeissä asioissa, kuten hautajaisissa tai vakavissa sairaustapauksissa, Lohvansuu sanoo.

Se, että joutuu eroon perheestään ja ystävistään esiaviollisen seksin vuoksi, voi tuntua ankaralta rangaistukselta. Mutta katso sitä Jehovan todistajien silmin: maailmanloppu on lähellä, ja ainoa, mikä on tärkeätä, on pelastaa niin monta kuin mahdollista.

Jehovan todistajien maailmassa maailmanloppuun liittyy tarkkoja lukuja. 144 000 menee taivaaseen hallitakseen yhdessä Jeesuksen kanssa maanpäällistä paratiisia, jonne muut oikeauskoiset pääsevät. Muut tappaa Jehova, Jumala. Siinä valossa maalliset ongelmat tuntuvat pikkuruisilta lyhyen merkityksettömän hetken asioilta.

Profetiat ovat kuitenkin aiheuttaneet ongelmia. 1975 oli viimeinen kerta, kun Jehovan todistajilla oli ehdoton aikaraja maailmanlopulle.

- Osa todistajista myi tavaransa ja talonsa, koska he tiesivät, että loppu on tullut. Osa jopa rakensi talonsa uudelleen kestämään suuria maanjäristyksiä ja taivaalta tulevia meteoriitteja, Nils Holm sanoo.

Kaskuna kerrotaan, että vuonna 1975 Jehovan todistajat istuivat katolla odottamassa maailmanloppua. He istuivat siellä yön yli. Ja lopulta mitään ei tapahtunut. He vain istuivat siellä, ja sitten tuli aamu ja he olivat yhä elossa ja maailmanloppu oli ollut pelkkä valhe.

- Sen jälkeen kun tuho ei tulekaan, se täytyy tulkita jollakin tavalla, jotta jäsenet jäävät jäljelle. Voidaan sanoa vaikkapa, että nyt Jumala teki poikkeuksen, koska kaikki haudat eivät olleet vielä täynnä. Sellaista keksitään, jotta väki ei lähtisi, Holm sanoo.

Väärin menneistä maailmanlopunennusteluista on Leinonen varovaisen anteeksipyytäväinen.

- Olimme ehkä vähän liian innokkaita ja halusimme kovasti, että se tapahtuu. Silloin kiinnitimme huomiota tiettyihin vuosilukuihin. Mutta Raamattu sanoo, ettei se kannata, siellä sanotaan ettei kukaan tiedä päivää ja hetkeä. Pysykää valveilla, koska ette tiedä milloin Herra tulee. Ja se on totta, että olemme pysyneet valveilla, ja olemme olleet innokkaita vuosien ajan, Leinonen sanoo.

Joni Valkila muistaa tuomiopäiväkertomukset lapsuudestaan.

- Sataisi tulta ja tulikiveä taivaasta. Maa avautuisi ja pahat ihmiset putoaisivat alas. Näitä kertomuksia on kerrottu myös pikkulapsille. On olemassa myös mielikuvituksellisia kuvia, Valkila sanoo.

Osa uskoo kaiken, toiset epäilevät. Mutta epäilyksistä ei puhuta koskaan avoimesti – ei koskaan. Siitä voidaan nimittäin erottaa. Kyse on puhtaasti psyykkisestä pahoinpitelystä, sanoo Sari Lohvansuu.

- Kyse on eristetyksi tulemisen pelosta, mikä on äärimmäistä psyykkistä pahoinpitelyä. Pelosta, että menettää kaikki sosiaaliset kontaktinsa, mukaan lukien oman perheensä. Pelosta tulevaisuutta kohtaan, sen pelosta, miten selviää ilman aiempia verkostojaan. Se on pahimmanlaatuinen psyykkisen pahoinpitelyn muoto. Ja se on tarkoituskin, se pakottaa ihmiset pysymään sisällä tai tulemaan takaisin, Lohvansuu sanoo.

Toipumisapu Kartettujen ainoa tehtävä on auttaa näitä ihmisiä. He eivät käy kampanjaa Jehovan todistajia vastaan, vaan auttavat niitä, jotka ovat lähteneet sieltä. Lohvansuu itsekin on lähtenyt seurakunnasta. Hän selvisi helpolla: osittain siksi, että hän meni mukaan aikuisena, osittain siksi, että hänen koko perheensä lähti Jehovan todistajista samaan aikaan. Hänen mukaansa tarve on suuri, joka viikko tulee puheluita niiltä, jotka tarvitsevat apua lähteäkseen ulos tai selvitäkseen erotettuna.

Saatana ja demonit ovat todellisia asioita maailmassa. Ne ovat olentoja, joita jopa lapset pitävät todellisina. Ne ovat syy maailman pahuuteen. Demonit puhuvat, ja ne yrittävät houkutella sinua pahuuteen. Avun pyytäminen on siksi isompi askel mitä voisi uskoakaan.

- Meidät, jotka autamme lähtijöitä ja erotettuja, esitetään Saatanan ihmisinä tai demoneina. Siksi monet pelästyvät meidät nähdessään. Se on todellista pelkoa, jolle ei voi nauraa, koska demonit ovat todellisuutta Jehovan todistajille.

Päivän HBL kiinniniitatussa keskusliitteessään kirjoittaa lahkosta, haastateltu Joni Valkilaa ja tämän Toipumisapu kartetut -puuhanaista. Sekä annettu Veikko Leinoselle sijaa lahkokauheuksien vähättelyssä. Oli vielä yliopistollinen asiantuntija myös kertomassa lahkosta.

Yhtenä kysymyksenä jäi mieleen maininta, että maailmanlopun vuosimalliin 1975 valmistauduttaessa olivat jotkut jt:t kyhänneet "meteoriitinkestäviä" kotisuojia. Että eikö tämä tuhoamistapa perustu pelkästään vartsikan kuvitukseen ? Jolloin niillä kuvilla siis olisi hirvittävä todellinen todistusvoima lahkolaiselle ? Voisi kysyä, että jopa niin kova, että Jehovan kyky ja halu pelastaa lahkolaisia omissa lahtajaisissaan olisi kysenalainen, tappamisvimmoissaan ei olisi niin väliä vaikka joku lehtikulkukauppiaskin menisi siinä sivussa ? Ellei itse pidä huolta itsestään ?

Lahkolainen on tietysti jossain määrin sekava, mutta kai yksi tekijä on haisteleminen ja ymmärtäminen mitkä ovat lahkon trendit, se on tärkeää, yhteenkuuluvuus, näin meillä odotellaan maailmanloppua (ja näin selitellään jälkikäteen...)