Analysointia:
Oman kokemukseni mukaan kunnollinen Jehovan todistaja on sellainen joka on:
- kiltti ja hyvin myötätuntoinen
-aina iloinen , vaikkei olisi iloinen
-aina ystävällinen ja avulias , niin avulias ,että oma elämä jää vähän rempalleen ,
kun ei aika riitä kaikkeen itsensä auttamiseen ja itsestään huolehtimiseen
-toisten etu on hänelle tärkeämpää kuin omat edut , niinpä kiirehditään elämää pelastavassa työssä ,
viis koulutuksesta ,hyväpalkkaisesta työstä,urasta,elämästä tässä ja nyt , koska kaikkeahan ehtii sitten paratiisissa.
- palvelualtis: seurakunnan palvelutehtävät ovat etu ja ne on tärkeää olla etusijalla kaiken muun edellä
- työnarkomaani: 8 tunnin työpäivän jälkeen hän ei ehdi pelehtiä vaimonsa kanssa , koska puheet pitää valmistaa seuraavaa kokousta varten ja vaimo riutuu ja alkaa haavella pelastavasta prinssistä jne.
-ei omista aikaa vaimolle,koska se ei ole oleellista vaan vaimon pitää ymmärtää,että elämme lopun aikoja ja aikaa ei ole nyt mutta sitten paratiisissa voimme...jne
-lasten tekoa ei kannata ajatellakaan ,sehän olisi itsekästä , kun senkin ajan voi saarnata sanaa.
- työn iloa uhkuva: sainpas taas kaikki seurakunnan vastuut hoidettua
- väsykö se painaa vai mitä tää on , tää alakuloisuus' - oho nämä ovat selvästi Saatanan panemia ajatuksia.Apua täytyypä lähtä kentälle , että tommoset ajatukset saa kyytiä Jehovan työssä
-kehuu aina kuinka antoisaa ja siunauksellista kenttätyö on.
Ja sitä toiset ylistävät ,että tuo se on aina niin onnellinen (koska eihän hän voi olla onnetonkaan,mitä siitäkin tulis jos onnettomat Jehovan todistajat laahustais ihmisten nurkissa kuoleman väsyneinä) Siis hymy vaan korvasta korvaan.
- täytyy olla siis onnellinen jatkuvasti ja jos onni ei riitä niin,rukoile sitä Jehovalta lisää jne.
-ottaa vähintään viikon kaatokänniloman ,jossai lantsa roottella ,missä lie ,mihin Jehova ei näe , että hän kännää siellä,
koska kukaan siellä ei tunnista häntä Jehovan todistajaksi, niin hän tuntee sisimmässään , ettei Jehovakaan näe hänen riemulomaansa.
