Veljesseura.org

-RaM kirjoitti:I
Aihe ei siis ole kovin helppo eikä sinänsä syyllisyyden osoittaminenkaan aina mahdollista.

Epäinhmillset seksuaalisäädökset ja normit ovat tyypillisiä useille yhden absoluuttisen totuuden uskontokunniile. Tällaiset opit ruokkivat "double standard" asennetta joka ilmenee jehovantodistajuudessa vertikaalisesti kaikilla tasoilla. Syyllisyyden havaitseminen oli minulle ainakin hyödyksi, sillä peritty taakka hartioiltani keveni olennaisesti.

Paradoksaalisesti valta ja fallinen agressio joissakin uskonnollisissa kulteissa antaa johtajille poikkeuksellisen laajoja paritteluoikeuksia, jotka ilmeisesti ovat houkuttavia myös naisnäkökulmasta (Tukoholma syndrooma). Jehovantodistajuudessa tätä ilmiötä ei esiinny. Mormoneilla Joseph Smithin hanke kaatui yleiseen paheksuntaan.

Ihmisten oma seksuaalisuus vaihtelee frigidistä kyltymättömään ja kaikkea siltä väliltä. Tässä kontektissa osa kokee torniseuran säännöstöjen olevan ahdistavia, mutta jollekin ne ovat aivan sopivia ja jollekin jopa liiankin väljiä. On pakko antaa puolisolle kun se on raamatullinen velvollisuus. Sekin miten omat vanhemmat haluavat omien henkilökohtaisten rajoitteidensa puolesta opettaa asiassa lapsiaan ja toisaalta kasvatuksellisesti vaikuttaa heihin, on joskus lahkoilusta riippumatonta vaikuttamista. Nuori ihminen on kuitenkin yleensä hormooniensa johdatuksessa villi elämän etsijä ja ilman rajoja tai ohjausta saattaisi jopa satuttaakin pahasti itseään hamuillessaan sokeana nautinnonetsijänä eteenpäin.
Aihe ei siis ole kovin helppo eikä sinänsä syyllisyyden osoittaminenkaan aina mahdollista. Yhteiskunta on heilahdellut viimeisten tuhansien vuosien aikana seksuaalisuuteen ja seksiin kantaa ottavana minne sattuu ja osaltaan siten vaikuttanut aina oman aikansa elämiseen.

Mitä tulee ahdistusta aiheuttavaan lopun odotuksessa elämiseen, niin se on uskontojen sairaaloinen syndrooma. Kaikki uskonnot elävät lopun tulemisesta mikä enemmän mikä vähemmän. Vt-seura on tunnetusti siellä ääripäässä, joka ei voi olla vaikuttamatta sen ikeessä eläviin ihmisiin. Sen vuoksi moni jehovantodistaja sairastuu mieleltään eriasteiseen masennukseen eli depressioon.
Tämä on hyvin ikävä ja turha asia ja siksi ihmisten tietoisuutta uskonnoista ja niiden harhaopeista tulisi lisätä. Se on ainoa keino jolla asiaan voi vaikuttaa. Pelkojen poistuessa elämä muuttuu paremmaksi ja masennukset vähenisivät olennaisesti.

Olin nuorena iloinen, utelias, nautinnonhaluinen hetero, en kuitenkaan normaali sillä olin jehovantodistaja kultin jäsen. Jehovan vuoksi nähtiin oikeutetuksi kastroida aikuistuvan nuoren luonnollinen kehitys- täysin epäinhimillisestä seksuaalikäsityksestä sovelletuin opein. Kypsyessäni kohti aikuisuutta kultin ahdistava ote minusta voimistui kun rohkeasti koin iän myötä vastuuntuntoni itsestäni lisääntyvän. Pelkoni Jehovaa kohtaan ei saanut minusta yliotetta.

En väitä, etten olisi silti ollut onnellinen.

Minua ihmetyttivät ne synkät masentavat mielikuvat lähitulevaisuudesta, millä kypsät harkintakykyiset veljet herkuttelivat saleilla. Syvä pelko kärttyisää Jehovaa kohtaan oli edellyksenä pääsystä osallisiksi tulevista suurenmoisista eduista.

Arkielämää varjosti alituinen sääteleminen Jehovan depressiivisen mielialan lepyttämiseksi.

Elämän, tässä ja nyt, piti olla synkkää suorittamista Jehovan pelosta riippuvassa ahdistavassa hengessä. Aikuistuessani mielikuvani Jumalasta muodostui aivan toisenlaiseksi.