Kirjoittaja Vieras » 02.08.2011 19:02
Siitäkin on kysymys että missä koti sijaitsee. Kaupungissa näkee ihmisten rupeavan juttelemaan puistossa istuessaan ja tavatessaan.
Jos lahkon jättää on ymmärrettävää että ensin tuntuu tyhjältä. Tuo "pientalous" on kai lahkossa opittu, halvalla ostaminen ja eläminen päivittäin ? Onko mahdollista ottaa tai kiinnostaako osapäivätyö ?
Jos kaikki elokuvat ym ym ovat tylsää, voikin kyse olla (hetkittäisestä) mielentilasta. Se facebook -toiminta sisältää mm vanhojen koulu- ja työpaikkakavereiden haeskelua ja mitä siihen tapaamiseen sitten liittyykään.
aikakausilehden terapeuttiplastalla nainen kertoi tylsyydestä kun oli muutettu miehen työn takia vieraaseen kaupunkiin missä ei tuntenut ketään. vastaus taisi myös mainita että pitää sille miehelle sanoa että ottaa mukaan joihinkin menoihinsa ja sitten tutustua hänen kavereihinsa.
Arvelisi että tuo mielentilapuoli täytyy hyväksyä, mikä siinä on totta ja ymmärtää syy mikä on jo askel siitä mielentilasta pois. Täällähän on myös puhuttu itsensä hyväksymisestä, sen vaikeudesta. Helposti näyttää jos katsoo ympäriltään kaksi ihmistä joista toinen on iloinen aktiivinen joka ei edes ihmettele että miksei hyväksyisi itseään, että se toinen on saanut vaikeutensa annettuna jostakin, kuten lahkosta taikka / ja lapsuutensa kotoa. Voi olla ihan nämä lapsen kasvatuksen perusasiat, toiselle sanotaan että niin ei saa tehdä koska... ja toiselle että sinä nyt et ole ihminenkään kun tuommoista tekisit, eikä keksi mitä sinulle tekisi...
Siitäkin on kysymys että missä koti sijaitsee. Kaupungissa näkee ihmisten rupeavan juttelemaan puistossa istuessaan ja tavatessaan.
Jos lahkon jättää on ymmärrettävää että ensin tuntuu tyhjältä. Tuo "pientalous" on kai lahkossa opittu, halvalla ostaminen ja eläminen päivittäin ? Onko mahdollista ottaa tai kiinnostaako osapäivätyö ?
Jos kaikki elokuvat ym ym ovat tylsää, voikin kyse olla (hetkittäisestä) mielentilasta. Se facebook -toiminta sisältää mm vanhojen koulu- ja työpaikkakavereiden haeskelua ja mitä siihen tapaamiseen sitten liittyykään.
aikakausilehden terapeuttiplastalla nainen kertoi tylsyydestä kun oli muutettu miehen työn takia vieraaseen kaupunkiin missä ei tuntenut ketään. vastaus taisi myös mainita että pitää sille miehelle sanoa että ottaa mukaan joihinkin menoihinsa ja sitten tutustua hänen kavereihinsa.
Arvelisi että tuo mielentilapuoli täytyy hyväksyä, mikä siinä on totta ja ymmärtää syy mikä on jo askel siitä mielentilasta pois. Täällähän on myös puhuttu itsensä hyväksymisestä, sen vaikeudesta. Helposti näyttää jos katsoo ympäriltään kaksi ihmistä joista toinen on iloinen aktiivinen joka ei edes ihmettele että miksei hyväksyisi itseään, että se toinen on saanut vaikeutensa annettuna jostakin, kuten lahkosta taikka / ja lapsuutensa kotoa. Voi olla ihan nämä lapsen kasvatuksen perusasiat, toiselle sanotaan että niin ei saa tehdä koska... ja toiselle että sinä nyt et ole ihminenkään kun tuommoista tekisit, eikä keksi mitä sinulle tekisi...