Kirjoittaja Aaron Hannu » 30.10.2011 06:34
Hienoa....Olen varma siitä, että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja yrittävät kasvattaa heitä parhaan osaamisensa mukaan. Ristiriidat lasten ja vanhempien välillä ovat yleisiä - se ei ole pelkästään niiden ongelma, kun lapset ovat eri mieltä uskon asioissa. Aikoinani yritin olla hyvä ja mallikelponen isä ja kuritin jopa fyysisesti lapsiani - uskoin manipuloituun tapaan näyttää rakkautta. Olihan minulle tehty samoin. Myös vanhemmat, jotka eivät ole normaaleissa väleissä lastensa kanssa, rakastavat silti lapsiaan ja tuntevat itsensä voimattomiksi - myös vanhempien näkemys on manipuloitu ja kristillisyys usein vakavaa ja ryppyotsaista, ilo usein teeskenneltyä, mutta jos ihminen silti uskoo tekevänsä oikein, on hänellä uskonto turva, joka kuittaa kaikki.
Voiko vanhemmille antaa anteeksi? Kun ajattelemme, että oma lapsi osottautuu olevan jotain muuta, kuin mitä me itse odotamme - rakkautta on tukea tätä niissä ominaisuuksissa, jotka auttavat lasta olemaan onnellinen. Parisuhteen onnistunut viritys usein on myös se, että kumpikin säilyttää oman erillitsyytensä ja arvostaa toista sellaisena kuin hän on, yrittämättä muuttaa toista. Miksemme antaisi myös vanhempiemme olla sitä, mitä he ovat valinneet - jos he luulevat, että lapsi jättää "totuuden" ja eritävät häntä manpuloidun ajattelulyvyn ( todellisuudessaitse valitun ajatteun kautta), voi heille aina yrittää rakkauden korkeamman tietoisuuden mukaan ystävällisesti selittää oma näkemys. Viha, katkeruus, anteeksiantamattomuus ja eristäminen jäävät aina asumaan sinne, missä oikeastaan ei hyväksytä jokaisen valinnan vapautta. Olen törmännyt myös ex todistajissa tähän vakavaan, mutta toivottavasti ohimenevään vaiheeseen...
Hienoa....Olen varma siitä, että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja yrittävät kasvattaa heitä parhaan osaamisensa mukaan. Ristiriidat lasten ja vanhempien välillä ovat yleisiä - se ei ole pelkästään niiden ongelma, kun lapset ovat eri mieltä uskon asioissa. Aikoinani yritin olla hyvä ja mallikelponen isä ja kuritin jopa fyysisesti lapsiani - uskoin manipuloituun tapaan näyttää rakkautta. Olihan minulle tehty samoin. Myös vanhemmat, jotka eivät ole normaaleissa väleissä lastensa kanssa, rakastavat silti lapsiaan ja tuntevat itsensä voimattomiksi - myös vanhempien näkemys on manipuloitu ja kristillisyys usein vakavaa ja ryppyotsaista, ilo usein teeskenneltyä, mutta jos ihminen silti uskoo tekevänsä oikein, on hänellä uskonto turva, joka kuittaa kaikki.
Voiko vanhemmille antaa anteeksi? Kun ajattelemme, että oma lapsi osottautuu olevan jotain muuta, kuin mitä me itse odotamme - rakkautta on tukea tätä niissä ominaisuuksissa, jotka auttavat lasta olemaan onnellinen. Parisuhteen onnistunut viritys usein on myös se, että kumpikin säilyttää oman erillitsyytensä ja arvostaa toista sellaisena kuin hän on, yrittämättä muuttaa toista. Miksemme antaisi myös vanhempiemme olla sitä, mitä he ovat valinneet - jos he luulevat, että lapsi jättää "totuuden" ja eritävät häntä manpuloidun ajattelulyvyn ( todellisuudessaitse valitun ajatteun kautta), voi heille aina yrittää rakkauden korkeamman tietoisuuden mukaan ystävällisesti selittää oma näkemys. Viha, katkeruus, anteeksiantamattomuus ja eristäminen jäävät aina asumaan sinne, missä oikeastaan ei hyväksytä jokaisen valinnan vapautta. Olen törmännyt myös ex todistajissa tähän vakavaan, mutta toivottavasti ohimenevään vaiheeseen...