Kirjoittaja Aamu » 13.09.2007 16:44
Tosi mielenkiintoinen aloitus! Itse olen usein pohtinut tätä dilemmaa; itse lähdin järjestöstä ja haluaisin auttaa muitakin lähtemään siitä. Muut vain sattuvat olemaan onnellisia järjestössä. Tokihan voin aina vedota oppikysymyksiin, mutta hyödyttääkö se loppujenlopuksi? Eikö jokainen ihminen saa uskoa mihin haluaa ja tulkita raamattua kuten haluaa? Mikä minä olen tuputtamaan omia näkemyksiäni? Kyse ei siis lopulta ole edes itse opista vaan Seurasta. Missä Jumala lakkaa ja Seura alkaa on monelle todistajalle epäselvää eikä sitä rajaa haluta uskoa todeksi. Ei ole mitään pahaa jos uskoo raamattuun kuten todistajat opettavat. Mutta siinä on, että sen uskon kylkiäisenä tulee Vartiotorniseura.
Seura on itse lanseerannut termin "uskontojen supermarket". Kyseessä on siis ajatus siitä, että eri uskonnot mainostavat katsomuksiaan, ja niistä saa sitten vapaasti valita parhaan, käydä ehkä vähän koeajollakin tai ilmaisissa maistiaisissa. Näinhän se menee ja miksipä ei saisi mennäkin. Seuran mielestä se ei saisi olla niin. Olen samaa mieltä siitä, että ei ole aivan sama, mihin uskoo, mutta kysymykseen "kuinka tunnistaa tosi uskonto" minulla ja seuralla on eri vastaus. Minä vastaan: kokeilemalla. Seura vastaa: kas näin, ja luettelee tuntomerkit jotka sopivat vain Jehovantodistajiin. Heidän mukaansa turha kokeileminen voidaan näiden ohjeiden avulla välttää. Eihän sitä kaupassakaan osteta mätiä tomaatteja vaan valkataan jo tiskillä se hyvännäköinen sieltä. Mutta jos vahingossa ostan mädän tomaatin, se voi olla vaarallinen jos syön sen. Ehkäpä puraisen, sylkäisen palan pois ja heitän koko tomaatin roskiin. Mutta jos nielaisen, saan myrkytyksen. Tästäkin voin vielä parantua, mutta jos jatkan mätien tomaattien syömistä, pysyn jatkuvasti sairaana. Minusta todistajuus on myrkytys.
Myrkytyksen hoitoon tarvitaan
sisäisiä lääkkeitä, ehkäpä suolistohuuhtelu. Hoito on tosin vaikeaa, jos on tomaattia ostaessaan sitoutunut olemaan nielemättä pillereitä. Hoidon aloituksessa saattaisi auttaa jos sattuisi vaikkapa lehdestä lukemaan hyvin perustellun kirjoituksen, jonka mukaan ne lääkkeet ihan oikeasti auttaa ja on laitonta kieltää ketään ottamasta niitä. Tämän sekavan ja liikaa tomaatteja sisältävän tajunnanvirran pointtina oli siis se, että minusta muutoksen pitää lähteä yhteisön sisältä. Ei auta, että ihmiset saataisiin eroamaan järjestöstä ja miksi pitäisikään? On hieno ajatus, että oppiin uskoville tehtäisiin yhteisöstä parempi paikka olla, mutta ei sitä kukaan ulkopuolinen voi tehdä. Ehkä tarvittaisiin joku, joka uhraisi elämänsä, soluttautuisi järjestöön, etenisi johtoportaaseen saakka ja pistäisi sitten isot pyörät pyörimään.

Kuten joku sanoikin, Seura pelaa aikaa. Iso pyörä pyörii hyvin hitaasti. Jehovantodistajat on mielestäni enemmän kuin uskonto; se on uskonnollinen yhdyskunta, kokonainen kulttuuri, jossa väistämättä tapahtuu kehitystä johonkin suuntaan. Mahdollisimman puolueeton lehtikirjoitus voisi olla hyvä keino herätellä "sisällä" olevaa väkeä ja nopeuttaa evoluutiota. Kuten tämäkin sivusto todistaa, monet ovat jo heränneetkin. Nyt vaan sitten barrikadeille.
Tästä nyt tuli pohdiskelu, vaikka aloituksessa kai haettiin käytännön ehdotuksia. Sorry.
Tosi mielenkiintoinen aloitus! Itse olen usein pohtinut tätä dilemmaa; itse lähdin järjestöstä ja haluaisin auttaa muitakin lähtemään siitä. Muut vain sattuvat olemaan onnellisia järjestössä. Tokihan voin aina vedota oppikysymyksiin, mutta hyödyttääkö se loppujenlopuksi? Eikö jokainen ihminen saa uskoa mihin haluaa ja tulkita raamattua kuten haluaa? Mikä minä olen tuputtamaan omia näkemyksiäni? Kyse ei siis lopulta ole edes itse opista vaan Seurasta. Missä Jumala lakkaa ja Seura alkaa on monelle todistajalle epäselvää eikä sitä rajaa haluta uskoa todeksi. Ei ole mitään pahaa jos uskoo raamattuun kuten todistajat opettavat. Mutta siinä on, että sen uskon kylkiäisenä tulee Vartiotorniseura.
Seura on itse lanseerannut termin "uskontojen supermarket". Kyseessä on siis ajatus siitä, että eri uskonnot mainostavat katsomuksiaan, ja niistä saa sitten vapaasti valita parhaan, käydä ehkä vähän koeajollakin tai ilmaisissa maistiaisissa. Näinhän se menee ja miksipä ei saisi mennäkin. Seuran mielestä se ei saisi olla niin. Olen samaa mieltä siitä, että ei ole aivan sama, mihin uskoo, mutta kysymykseen "kuinka tunnistaa tosi uskonto" minulla ja seuralla on eri vastaus. Minä vastaan: kokeilemalla. Seura vastaa: kas näin, ja luettelee tuntomerkit jotka sopivat vain Jehovantodistajiin. Heidän mukaansa turha kokeileminen voidaan näiden ohjeiden avulla välttää. Eihän sitä kaupassakaan osteta mätiä tomaatteja vaan valkataan jo tiskillä se hyvännäköinen sieltä. Mutta jos vahingossa ostan mädän tomaatin, se voi olla vaarallinen jos syön sen. Ehkäpä puraisen, sylkäisen palan pois ja heitän koko tomaatin roskiin. Mutta jos nielaisen, saan myrkytyksen. Tästäkin voin vielä parantua, mutta jos jatkan mätien tomaattien syömistä, pysyn jatkuvasti sairaana. Minusta todistajuus on myrkytys.
Myrkytyksen hoitoon tarvitaan [i]sisäisiä[/i] lääkkeitä, ehkäpä suolistohuuhtelu. Hoito on tosin vaikeaa, jos on tomaattia ostaessaan sitoutunut olemaan nielemättä pillereitä. Hoidon aloituksessa saattaisi auttaa jos sattuisi vaikkapa lehdestä lukemaan hyvin perustellun kirjoituksen, jonka mukaan ne lääkkeet ihan oikeasti auttaa ja on laitonta kieltää ketään ottamasta niitä. Tämän sekavan ja liikaa tomaatteja sisältävän tajunnanvirran pointtina oli siis se, että minusta muutoksen pitää lähteä yhteisön sisältä. Ei auta, että ihmiset saataisiin eroamaan järjestöstä ja miksi pitäisikään? On hieno ajatus, että oppiin uskoville tehtäisiin yhteisöstä parempi paikka olla, mutta ei sitä kukaan ulkopuolinen voi tehdä. Ehkä tarvittaisiin joku, joka uhraisi elämänsä, soluttautuisi järjestöön, etenisi johtoportaaseen saakka ja pistäisi sitten isot pyörät pyörimään. :roll: Kuten joku sanoikin, Seura pelaa aikaa. Iso pyörä pyörii hyvin hitaasti. Jehovantodistajat on mielestäni enemmän kuin uskonto; se on uskonnollinen yhdyskunta, kokonainen kulttuuri, jossa väistämättä tapahtuu kehitystä johonkin suuntaan. Mahdollisimman puolueeton lehtikirjoitus voisi olla hyvä keino herätellä "sisällä" olevaa väkeä ja nopeuttaa evoluutiota. Kuten tämäkin sivusto todistaa, monet ovat jo heränneetkin. Nyt vaan sitten barrikadeille.
Tästä nyt tuli pohdiskelu, vaikka aloituksessa kai haettiin käytännön ehdotuksia. Sorry.