Kirjoittaja Tony » 13.10.2007 16:00
Kun jehovantodistajat saavat jälkikasvua, on päivän selvää, että myös tästä jälkikasvusta tulee jehovantodistajia. Se miksi näin on, johtuu tietenkin vt-seuran ohjeista jäsenille, joiden mukaan jehovantodistaja epäonnistuu lastensa kasvatuksessa pahemman kerran, mikäli ei saa kasvatettua näistä todistajia. Hyvänä motivaattorina todistajapariskunnille toimii myös seurakunnan taholta toteutettu kollektiivinen painostus jälkikasvunsa todistajiksi kasvattamisessa. Seurakunnassa on 'hieman' eri asia olla jehovantodistaja, joka onnistuu kasvattamaan jälkikasvunsa vt-seuran mallin mukaan, kuin sitten todistaja, jonka jälkikasvu valitsee "maailman".
Mutta mitä sitten jos ei kerta kaikkiaan usko, eikä näe tuolle mitään syytä? Jehovantodistaja lapsen on vain uskottava, muuten aiheuttaa vanhemmilleen suuren pettymyksen. Tästä seuraa se, että yhä useammat toisen, ja varsinkin kolmannen polven todistajat ovat mukana ainoastaan hengailumielessä, ja miellyttääkseen muita. Uskolla ei enää ole mukana olon kannalta suurtakaan merkitystä. Päämotivaattorina toimii muiden miellyttäminen ja pettymysten aiheuttamisen minimointi. Itselläni on tuollaisesta todistajuudesta henkilökohtaisen kokemuksen lisäksi muitakin esimerkkejä.
Uskon vakaasti, että vt-seura tiedostaa tilanteen ja on osaltaan myös siksi kehitellyt oppinsa ympärille paljon motivaattoreita järjestössä pysymiseen, joilla ei itse uskon kanssa ole mitään tekemistä. Karttamisoppi nyt radikaaleimpana esimekkinä (olkoonkin, että se kehiteltiin ensisijaisesti pitämään eräänkin Franzin kertomukset jehovantodistajuudesta pimennossa). Kysymys kuuluukin; mitä kuuluu jehovantodistajille neljännessä, tai viidennessä polvessa? Toisen tai kolmannen polven todistajat, jotka kasvattavat lapsensa jehovantodistajuuteen - siihen itsekään liiemmin uskoen - tuskin saavat aikaan lapsistaan todistajia, jotka panostaisivat todistajuuteen senkään vertaa kuin vanhempansa. Siksipä heitän ilmoille leikkimielisen ennustuksen siitä, että Suomessa jehovantodistajien lukumäärä vuonna 2020 alittaa 16 000:n rajan. Mitä mieltä muut ovat?
Kun jehovantodistajat saavat jälkikasvua, on päivän selvää, että myös tästä jälkikasvusta tulee jehovantodistajia. Se miksi näin on, johtuu tietenkin vt-seuran ohjeista jäsenille, joiden mukaan jehovantodistaja epäonnistuu lastensa kasvatuksessa pahemman kerran, mikäli ei saa kasvatettua näistä todistajia. Hyvänä motivaattorina todistajapariskunnille toimii myös seurakunnan taholta toteutettu kollektiivinen painostus jälkikasvunsa todistajiksi kasvattamisessa. Seurakunnassa on 'hieman' eri asia olla jehovantodistaja, joka onnistuu kasvattamaan jälkikasvunsa vt-seuran mallin mukaan, kuin sitten todistaja, jonka jälkikasvu valitsee "maailman".
Mutta mitä sitten jos ei kerta kaikkiaan usko, eikä näe tuolle mitään syytä? Jehovantodistaja lapsen on vain uskottava, muuten aiheuttaa vanhemmilleen suuren pettymyksen. Tästä seuraa se, että yhä useammat toisen, ja varsinkin kolmannen polven todistajat ovat mukana ainoastaan hengailumielessä, ja miellyttääkseen muita. Uskolla ei enää ole mukana olon kannalta suurtakaan merkitystä. Päämotivaattorina toimii muiden miellyttäminen ja pettymysten aiheuttamisen minimointi. Itselläni on tuollaisesta todistajuudesta henkilökohtaisen kokemuksen lisäksi muitakin esimerkkejä.
Uskon vakaasti, että vt-seura tiedostaa tilanteen ja on osaltaan myös siksi kehitellyt oppinsa ympärille paljon motivaattoreita järjestössä pysymiseen, joilla ei itse uskon kanssa ole mitään tekemistä. Karttamisoppi nyt radikaaleimpana esimekkinä (olkoonkin, että se kehiteltiin ensisijaisesti pitämään eräänkin Franzin kertomukset jehovantodistajuudesta pimennossa). Kysymys kuuluukin; mitä kuuluu jehovantodistajille neljännessä, tai viidennessä polvessa? Toisen tai kolmannen polven todistajat, jotka kasvattavat lapsensa jehovantodistajuuteen - siihen itsekään liiemmin uskoen - tuskin saavat aikaan lapsistaan todistajia, jotka panostaisivat todistajuuteen senkään vertaa kuin vanhempansa. Siksipä heitän ilmoille leikkimielisen ennustuksen siitä, että Suomessa jehovantodistajien lukumäärä vuonna 2020 alittaa 16 000:n rajan. Mitä mieltä muut ovat?