Veljesseura.org

[quote="tulindst"]Jokainen suomalainen aikuinen joka liittyy Jehovan todistajiin tekee sen omasta halustaan.[/quote]
Kuinkahan moni suomalainen aikuinen kääntyy jehovantodistajaksi nykyään? Ainoa (wikin ansiota senkin vahvistaminen) nimeltä tietämäni aikuinen on Olavi J. Mattila. Kaikki muu havainnointini kertoo nykyisin lähinnä jt-jälkikasvun kostutuksesta. 1960-luvulle tultaessa aikuisten kääntyminen nyykähti maailmanlaajuisesti ja siksi potkaistiin käyntiin 1975 maailmanloppu, jolla saatiin vielä kasvua aikaan. Etenkin Euroopan pretestanttisvaltaisissa maissa jt-jäsenmäärä polkee paikallan tai alenee. Suomessa ollaan 1995-oppimuutoksen montun jälkeen samassa jäsenmäärässä.

Aikuinen nyykähtää jehovantodistajaksi aniharvoin ja useimmin silloinkin siksi, että on vanhaa pohjaa tai vahvaa sivustatukea.

[quote]Tuhannet pettyivät toisen maailman sodan kärsimyksissä natsi-liikkeeseen.[/quote]
Kaikki raamatuntutkijat ovat jo pettyneet, kuten jo kuolleet jehovantodistajatkin. Elossa olevilla jehovantodistajilla ei ole sen valoisampaa odotetta.

[quote]Hänhän vapautuu elämälle ja ottaa itse vastuun kohtalostaan. Veli Timoteus[/quote]
Äläs muuta sano veli Timoteus, uskonnottomuus vapauttaa uskontojen harhoista.

Veli Make

Vastaiskohan seuraavan linkin teksti aloittajan ihmettelyyn? Minä koin itse jonkunlaisen silmien avautumisen, kun eka kerran tuohon ajatukseen törmäsin.

http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/autoritaarinen.html

[quote="rippeli"]Kaarmis on Leinos-kakkonen :)

Anteeksi. Olikohan liian rankkaa pilkkaa.... On sulla varmaan paremmat hampaat kuitenki.[/quote]

En tiedä tuliko mulla tic-liikkeitä, mut kyl siin oppii aika sujuvaksi, kun koko elämänsä pitää valehdella.

Mulla on myrkkyhampaat! :D

JT:t saavat tulosta aikaiseksi usein (en tiedä tilastoja vedän tämän siis perseestäni) kriisi- ja muutostilanteissa (esim. nuori muuttaa omaan kämppään ja aloittaa opiskelun toisella paikkakunnalla, puoliso kuolee ja yksinäisyys hiipii sisään tjms.). Natsit saivat aikoinaan tulosta kun saksan talous, armeija yms. oli ajettu alennustilaan ja työttömyys rehotti ja näköalattomuus vastasi alaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen... Näissä on joitain yhtymäkohtia... se vaatii kriisiä, joka koskettaa... sitäkin on tässä eurokriisissä puitu, kun ääriliikkeet nostavat taas kannatustaan (harmi ettei kukaan syytä oikeita syyllisiä.. amerikkalaisia rahainstrumenttitehtailijoita, korruptoituneita poliitikkoja, rahajärjestelmän ikuisen kiihtyvän kasvun paradoksia ja kuplien perässä juoksevia zombi-kuluttajia...)

Kaarmis on Leinos-kakkonen :)

Anteeksi. Olikohan liian rankkaa pilkkaa.... On sulla varmaan paremmat hampaat kuitenki.

Minä opin jehovantodistajissa sujuvasti valehtelemaan, itsehän en ikinä uskonut koko juttuun. Siitä on ollut vaikea päästä eroon että ei kerro totuutta vaan sen minkä tietää toisen haluavan kuulla.

Juu. Tuo omantunnon opettelu oli kovin juttu sillon kun kolmikymppisenä jätin lahkon. Eipä tuo omatunto vieläkään kovin kummoinen ole, mutta oma kuitenkin.

[quote]Omaantuntoon vedottiin paljon puheissa, jos ei saarnaa murehduttaa Jehovan sydämen[/quote]
Tostahan joku kasvatusasiantuntija älähti siitä Leevi-videosta. Lapsi ei opi kuuntelemaan omaatuntoaan, vaan omatunto korvataan/ulkoistetaan jehovalla.

Tuollaisen "omantunnon" kun oppii, olisi valmis aikuisenakin tappamaan itsensä/jonkun toisen, jos vaan jehova niin käskisi.

Kumpa olisinkin voinut valita asian, kai se koukuttaa varsinkin yksinäisiä. Me.henki, veljeys, rakkaus, sama päämäärä, yhteinen vihan kohde, tavoiteet jne. Sitten kun on nähnyt kolikon toisenpuolen, ollaan jo niin syvällä, niin siitä ei sitte helpolla lähdetä pois. Mä ainakin yritin parhaani nuorempana, siihen oli kasvanu, vaikka saarnaaminen maistu niin puulta. Omaantuntoon vedottiin paljon puheissa, jos ei saarnaa murehduttaa Jehovan sydämen, verivelka jne. seuran harrastama rivienvälistä painostus, niin puheissa kuin julkaisuissa. Sitten oli vielä seurakunnan omat kuppikunnat, raivarit oli paljon yhdessä, samoin vanhimmat vaimoineen, jos halusi päästä mukaan niihin ympyröihin piti saarnata ja olla innokas.

Olen paljon pohtinut miksi ihmisiä kiinostaa autoritääriset liikkeet/uskonnot jotka kuitenkin rajoittavat ihmisen perusoikeuksia. Jokainen suomalainen aikuinen joka liittyy Jehovan todistajiin tekee sen omasta halustaan. Ehkä ajatus kuulumisesta valiojoukkoon joka pelastuu harmagedonista muiden tuhoutuessa kiehtoo ihmisen mieltä.
Samaa ideaa julisti kansallissosialimi 1930 luvulla Saksassa.
Mutta ihminen joka liittyy Jehovan todistajiin maksaa kovan hinnan valinnastaan. Tuhannet pettyivät toisen maailman sodan kärsimyksissä natsi-liikkeeseen. Vaikka he olisivat halunneet luopua siihen ei ollut mahdollisuutta lopun lähestyessä.
Toisaalta mikä motivoi Jehovan todistajaa syvimmiltään ovityöhön? Jos on itse sidottu ja kahlittu haluaa ehkä muille saman kohtalon. Samalla voi edetä liikkeen hierkiassa. Alkoholisteille yleensä on vaikeaa jos joku raitistuu ja pääsee vapaaksi. Myös Jehovan todistajille on raskasta jos joku irtaantuu heistä. Hänhän vapautuu elämälle ja ottaa itse vastuun kohtalostaan. Veli Timoteus