Kirjoittaja Kynsilakka » 01.08.2014 09:42
Sammakko kirjoitti:
Ei kannata yleistää.
Irtaantuminen ei ole vaihtoehto nykyisiellä järjestelyllä, piste.
Vain niille, joilla on uusi siippa jo rajan toisella puolella (joista suuri osa täällä olevista kirjoittajista on).
Heille lähtö on helppo, koska vaihtoehto on mono persuksiin (totuus kirvelee).
Tilanne on kymmeniä kertoja pahempi niille, joilla ei ole tätä "pakollista" tilannetta, että leiri palaisi jokatapauksessa.
Systeemistä kun EI voi erota kuin häpeän ja eristämisen kautta.
ITSE olen 1:nen joka lähtee, jos se vain suotaisiin muutakin kuin virallisissa puheissa.
ps. Olen vanhin. Voin todistaa sen tarvittaessa.
Minua itse asiassa auttoi eräs vanhin hyvin lähtemisessä. Meillä olivat käymässä, olin siis toimeton statuksella ja jonkilaista rohkaisukäyntiä yrittivät, vanhin keskustelun lomassa sanoi ettei ihminen voi toimia omaa omaatuntoaan vastaan, se ei loppupelissä vain tule toimimaan. Silloin naksahti, noinhan se just on, ja minäkin ymmärsin että lahkosta on lähdettävä kokonaan pois. Niin sanoo minun omatunto ja oikeassa oli. Lähes 30 vuotta sinne tuli uhrattua kastettuna sisältäen ”etuja”.
Nykyään ystäväpiiri on pieni, mutta voin todellakin olla oma itseni. Voidaan keskustella asiasta kuin asiasta, miettimättä mikä on ”seuran” mielipide. Olen tavannut upeita ihmisiä, saanut heistä ystäviä, todellisia ystäviä. Nautin suunnattomasti elämästäni tällä hetkellä.
Häpeä? Ei ihan aukene mistä pitäisi tuntea häpeää. En tunne häpeää tekemisistäni. Tervehdin aina todistajia kaupassa tai kadulla, juttelen kuulumisia kuin muillekin tutuille. Häpeä, on sana jota viljellään todistajissa, mutta kyllä tämä muu maailma pyörii ihan eri ympyröissä. Siinä ei ole mitään häpeämistä, että on tehnyt joskus virheratkaisun, tekee korjaavan liikeen ja jatkaa elämää.
Ja vanha siippa minullakin vielä on. Oli ainakin vielä tänään aamiaisella.
[quote="Sammakko"]
Ei kannata yleistää.
Irtaantuminen ei ole vaihtoehto nykyisiellä järjestelyllä, piste.
Vain niille, joilla on uusi siippa jo rajan toisella puolella (joista suuri osa täällä olevista kirjoittajista on).
Heille lähtö on helppo, koska vaihtoehto on mono persuksiin (totuus kirvelee).
Tilanne on kymmeniä kertoja pahempi niille, joilla ei ole tätä "pakollista" tilannetta, että leiri palaisi jokatapauksessa.
Systeemistä kun EI voi erota kuin häpeän ja eristämisen kautta.
ITSE olen 1:nen joka lähtee, jos se vain suotaisiin muutakin kuin virallisissa puheissa.
ps. Olen vanhin. Voin todistaa sen tarvittaessa.[/quote]
Minua itse asiassa auttoi eräs vanhin hyvin lähtemisessä. Meillä olivat käymässä, olin siis toimeton statuksella ja jonkilaista rohkaisukäyntiä yrittivät, vanhin keskustelun lomassa sanoi ettei ihminen voi toimia omaa omaatuntoaan vastaan, se ei loppupelissä vain tule toimimaan. Silloin naksahti, noinhan se just on, ja minäkin ymmärsin että lahkosta on lähdettävä kokonaan pois. Niin sanoo minun omatunto ja oikeassa oli. Lähes 30 vuotta sinne tuli uhrattua kastettuna sisältäen ”etuja”.
Nykyään ystäväpiiri on pieni, mutta voin todellakin olla oma itseni. Voidaan keskustella asiasta kuin asiasta, miettimättä mikä on ”seuran” mielipide. Olen tavannut upeita ihmisiä, saanut heistä ystäviä, todellisia ystäviä. Nautin suunnattomasti elämästäni tällä hetkellä.
Häpeä? Ei ihan aukene mistä pitäisi tuntea häpeää. En tunne häpeää tekemisistäni. Tervehdin aina todistajia kaupassa tai kadulla, juttelen kuulumisia kuin muillekin tutuille. Häpeä, on sana jota viljellään todistajissa, mutta kyllä tämä muu maailma pyörii ihan eri ympyröissä. Siinä ei ole mitään häpeämistä, että on tehnyt joskus virheratkaisun, tekee korjaavan liikeen ja jatkaa elämää.
Ja vanha siippa minullakin vielä on. Oli ainakin vielä tänään aamiaisella. :D