Kirjoittaja Skorpioni » 19.11.2007 23:37
En ole entinen enkä nykyinen Jt, vaan ajauduin lueskelemaan foorumia jokin aika sitten saadakseni toisenlaistakin näkökulmaa Jehovantodistaja-aiheeseen, kuin sen, jota Jt-sukulaiseni, jotka ovat alkaneet käännyttää minua yhä innokkaammin, ovat tarjonneet. Palsta on ollut hyödyllinen. Sitä kautta olen saanut paljon tietoa, myös sellaisista asioista, joista sukulaiseni eivät ole ikinä kertoneet. En tiedä vaikuttaako lievä liikuntavammaisuuteni asiaan, mutta tuntuu, että Jt-sukulaiseni ovat julistaneet minulle Jehovasta enemmän kuin esim. vanhemmilleni ja vammattomille sisarilleni. Nyt olen tosin jo aikuinen ja asun omassa kämpässäni, mutta lapsuudestani muistan, että lehdet jätettiin usein juuri minulle. Siitä lähtien kun muutin, ovat sukulaiseni muistaneet vierailla luonani hyvin usein. Ja kun sukulaisia ovat, niin totta kai kylään ovat tervetulleita, mutta kyläilyn ja kuulumistenvaihdon sijaan uskonvalistus on saanut entistä suuremman painoarvon. Tämä on alkanut ahdistaa minua, enkä aina edes avaa ovea, kun näen ovisilmästä, että he ovat tulossa. Ongelma on ehkä juuri siinä, että sukulaisia, eikä ketään tietenkään, halua loukata, mutta hienotunteinen kieltäytyminenkään ei ole tuottanut tulosta. Jotenkin tuntuu, että se on vain lisännyt "vettä myllyyn".
En ole entinen enkä nykyinen Jt, vaan ajauduin lueskelemaan foorumia jokin aika sitten saadakseni toisenlaistakin näkökulmaa Jehovantodistaja-aiheeseen, kuin sen, jota Jt-sukulaiseni, jotka ovat alkaneet käännyttää minua yhä innokkaammin, ovat tarjonneet. Palsta on ollut hyödyllinen. Sitä kautta olen saanut paljon tietoa, myös sellaisista asioista, joista sukulaiseni eivät ole ikinä kertoneet. En tiedä vaikuttaako lievä liikuntavammaisuuteni asiaan, mutta tuntuu, että Jt-sukulaiseni ovat julistaneet minulle Jehovasta enemmän kuin esim. vanhemmilleni ja vammattomille sisarilleni. Nyt olen tosin jo aikuinen ja asun omassa kämpässäni, mutta lapsuudestani muistan, että lehdet jätettiin usein juuri minulle. Siitä lähtien kun muutin, ovat sukulaiseni muistaneet vierailla luonani hyvin usein. Ja kun sukulaisia ovat, niin totta kai kylään ovat tervetulleita, mutta kyläilyn ja kuulumistenvaihdon sijaan uskonvalistus on saanut entistä suuremman painoarvon. Tämä on alkanut ahdistaa minua, enkä aina edes avaa ovea, kun näen ovisilmästä, että he ovat tulossa. Ongelma on ehkä juuri siinä, että sukulaisia, eikä ketään tietenkään, halua loukata, mutta hienotunteinen kieltäytyminenkään ei ole tuottanut tulosta. Jotenkin tuntuu, että se on vain lisännyt "vettä myllyyn".