Veljesseura.org

Shamaani kirjoitti: Kiva että nyt olet innostunut eikä liikaa murehdi! Jos tuo on koko todistaja-aikasi niin hyvin vähällä olet päässyt ajallisesti - toivottavasti myös tunteellisesti. Tietty nollat on paras, mutta kuitenkin.

Jotkut on syntyneet sisään ja kuolleet sisään vanhuudesta johtuen. Siinä onkin miettimistä että kuinka onnellinen elämä näillä olikaan!

Itse sisään syntyneenä meni tyyliin 23 vuotta siihen että sain ensimmäisiä omia ajatuksia edes jotenkin ulos ja edelleen joutuu tappelemaan. Mitä kaikkea sitä oisi voinut olla ja osata jos vanhemmat olisivat auttaneet kasvussa (tästä en syytä täysin järjestöä, sillä vanhemmat oli sekasin kun seinäkello mutta todistajuus ei kyllä tuonut minulle sitä toivottua "turvaa" josta mainostetaan jäävän paitsi jos eroaa/ei liity) koulutus olisi ollut enemmän suotua ja työhön olisi kannustettu? Olisi varmaan minustakin kasvanut vähän enemmän kun vain Kelan, työkkärin ja sossun välillä rassaava elätti joka ei ymmärrä yhteiskunnan perusasioita. Yhden ainoan työrykelmän olen kerennyt tekemään muutaman kuukauden ajan. Onneksi sentään nyt saa opiskella niin jos onni tärppäisi tulevaisuudessa ja saisi ihan vakituisen työn! Joka tapauksessa, kaikki on pitänyt oppia itse kantapään kautta ja kiitos tästä kuuluu suurimmalta osin ihanalle järjestölle ja tietty Jehovalle joka ei koskaan tukenut yhtään missään vaikka miten rukoilin sydämestäni...

Koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella uutta ammattia itselläni on kaksi, mutta kumpikaan ei tuntunnu omalta.

Tällä hetkellä teen väliaikaisesti siivoustyötä ja mietin samalla mitä haluan tehdä lopun ikääni. Todistajuus kannusti enemmän työttömyyteen ja sosiaalipummina olemiseen, kuin siihen, että olisi aikuisen oikeasti kannustettu hankkimaan työ ja elatus.

Ehkä haluan korjata autoja, tietokoneita tai olla koulussa ohjaajana. Aika näyttää mihin se Luoja on minut tarkottanu

Paratiisissa voi kuunnella Coldplayta. Paratiisissa on aina festivaalit. Siellä soittaa vain yksi yhtye, Coldplay. He soittavat vain yhtä kappaletta, Paradise. Konsertti maksetaan maksukupongeilla jotka ovat samoja kuin 1980-luvun konventeissa.

Marjolie kirjoitti:Kuinka monta uutta kieltä olisinkaan oppinut 2002 -2008 välisenä aikana. Venäjän kieli on tällä hetkellä vuorossa.

Kiva että nyt olet innostunut eikä liikaa murehdi! Jos tuo on koko todistaja-aikasi niin hyvin vähällä olet päässyt ajallisesti - toivottavasti myös tunteellisesti. Tietty nollat on paras, mutta kuitenkin.

Jotkut on syntyneet sisään ja kuolleet sisään vanhuudesta johtuen. Siinä onkin miettimistä että kuinka onnellinen elämä näillä olikaan!

Itse sisään syntyneenä meni tyyliin 23 vuotta siihen että sain ensimmäisiä omia ajatuksia edes jotenkin ulos ja edelleen joutuu tappelemaan. Mitä kaikkea sitä oisi voinut olla ja osata jos vanhemmat olisivat auttaneet kasvussa (tästä en syytä täysin järjestöä, sillä vanhemmat oli sekasin kun seinäkello mutta todistajuus ei kyllä tuonut minulle sitä toivottua "turvaa" josta mainostetaan jäävän paitsi jos eroaa/ei liity) koulutus olisi ollut enemmän suotua ja työhön olisi kannustettu? Olisi varmaan minustakin kasvanut vähän enemmän kun vain Kelan, työkkärin ja sossun välillä rassaava elätti joka ei ymmärrä yhteiskunnan perusasioita. Yhden ainoan työrykelmän olen kerennyt tekemään muutaman kuukauden ajan. Onneksi sentään nyt saa opiskella niin jos onni tärppäisi tulevaisuudessa ja saisi ihan vakituisen työn! Joka tapauksessa, kaikki on pitänyt oppia itse kantapään kautta ja kiitos tästä kuuluu suurimmalta osin ihanalle järjestölle ja tietty Jehovalle joka ei koskaan tukenut yhtään missään vaikka miten rukoilin sydämestäni...

Pro et contra kirjoitti:

Marjolie kirjoitti:Muistan myös kyseisen jutun. Ajattelin silloin, että en nyt ehdi opettelemaan uusia kieliä, opettelen ne sitten paratiisissa. Näin jälkeenpäin ajateltuna JT vuodet oli hukkaan heitettyä aikaa. Kuinka monta uutta kieltä olisinkaan oppinut 2002 -2008 välisenä aikana. Venäjän kieli on tällä hetkellä vuorossa.

Olisit vaan opetellut, niistä olisi nyt hyötyä kun järjestö painokkaasti kehottaa opettelemaan jos suinkin mahdollista ainakin yhden kielen äidinkielen lisäksi.
Esimerkiksi Suomessa on tällähetkellä huikea kysyntä arabiankielen taitoiselle julistajalle.

Mikähän ajatus tässä ideassa on, kun Marjolie lienee jättänyt järjestön aikaa sitten?

Noin muuten taisi mennä niin, että järjestön paratiisissa on tarkoitus puhua hepreaa, ja vain hepreaa. Täydelliset ihmiset oppivat kielen tietenkin ilman erityistä opiskelua - tai kuten takavuosien urbaanin legendan mukaan: koska ihminen käyttää aivokapasiteetistaan vain noin 5%, paratiisissa käytämme täydellisinä ihmisinä koko 100% kapasiteetista ja osaamme ja opimme mitä tahansa.

Marjolie kirjoitti:Muistan myös kyseisen jutun. Ajattelin silloin, että en nyt ehdi opettelemaan uusia kieliä, opettelen ne sitten paratiisissa. Näin jälkeenpäin ajateltuna JT vuodet oli hukkaan heitettyä aikaa. Kuinka monta uutta kieltä olisinkaan oppinut 2002 -2008 välisenä aikana. Venäjän kieli on tällä hetkellä vuorossa.

Olisit vaan opetellut, niistä olisi nyt hyötyä kun järjestö painokkaasti kehottaa opettelemaan jos suinkin mahdollista ainakin yhden kielen äidinkielen lisäksi.
Esimerkiksi Suomessa on tällähetkellä huikea kysyntä arabiankielen taitoiselle julistajalle.

Marjolie kirjoitti:. Näin jälkeenpäin ajateltuna JT vuodet oli hukkaan heitettyä aikaa. .

Sitähän ne oli todellakin... Ei aikaa opiskelulle, työuralle, kunnon harrastuksille, tai muulle vastaavalle. "Paratiisis voit tehdä sitä ja tätä ja tuota..."

Jälkikäteen lähinnä alkaa masentaan, kun miettii mitä kaikkea ois ehtiny... No onneks nyt ehtii

Muistan myös kyseisen jutun. Ajattelin silloin, että en nyt ehdi opettelemaan uusia kieliä, opettelen ne sitten paratiisissa. Näin jälkeenpäin ajateltuna JT vuodet oli hukkaan heitettyä aikaa. Kuinka monta uutta kieltä olisinkaan oppinut 2002 -2008 välisenä aikana. Venäjän kieli on tällä hetkellä vuorossa.

Nirvana on yksi kovista. Mies heittäytyi tehtävään ja ladattu energia on koettavissa. Näistä populaarimusiikin on kova. Tykkään Kurt Cobainin antaumuksesta. Kuten Jim Morrison did. All or nothing

Onko hallintoelin luvannut, että paratiisissa saa tehdä niitä omia juttuja? Ihmiset siis ihan oikeasti kuvittelevat, että siellä saa vapaammin harrastaa erilaisia itseä kiinnostavia asioita?

Vartiotorni 1.5.2011 käsitteli lukijan kysymystä aiheesta: Tuleeko ikuinen elämä paratiisissa olemaan ikävystyttävää? Tässä otteet artikkelin niistä kohdista, joissa kerrotaan, mitä paratiisipäivään sisältyy!

"Luojamme tietää, että ollaksemme onnellisia tarvitsemme mielekästä työtä (Psalmit 139:14–16; Saarnaaja 3:12). Paratiisissa työtä tekevät eivät tunne itseään jonkin suunnattoman koneiston merkityksettömiksi rattaiksi. Heidän työnsä hyödyttää suoraan heitä itseään ja heidän läheisiään (Jesaja 65:22–24). Jos sinulla olisi mielenkiintoista ja sopivan haasteellista työtä koko päiväksi, olisiko elämä sinusta pitkäveteistä?"

"Mitä muuta elämään sisältyy paratiisissa? Silloin voimme joka päivä oppia Luojastamme jotain uutta."

"Jo tänä aikana ne, jotka työskentelevät toisten hyväksi ja Jumalan kunniaksi, tuntevat ani harvoin pitkästyvänsä. Voimme olla varmoja, että jos teemme jatkuvasti SAMANLAISTA työtä, emme koskaan ikävysty – vaikka eläisimme ikuisesti."

Eli tarina lyhyesti: Tämän kirjoituksen mukaan siellä tehdään työtä koko päivä Jumalan ja toisten hyväksi, ja samalla voimme oppia luojastamme jotain uutta.

Kysymys tämän jälkeen kuuluu? Miten Jehovan todistajan elämä paratiisissa muuttuu siitä, mitä se on nykyisin?

Muutama ajatus pohdittavaksi:

1. Kuka käyttää valtaa ainakin alkuvaiheessa?
-Aivan - samat hemmot brooklynistä kuin nykyisin.

2. Mutta saan kuitenkin mielenkiintoista työtä ja valita sen itse?
-Jehova on organisaatiokulttuurin jumala. Kysy itseltäsi saanko nykyisin valita itse mitä töitä ja miten teen niitä seuran hyväksi. Olisiko loogista ajatella, että tämä muuttuisi?

3. Entäs jos haluaisin tehdä joskus jotain ihan oman pään mukaan?
-Miten hallintoelin suhtautuu siihen nykyään?

4. Nykyisin on kiva joskus päästä ihan rauhassa vähän tuulettumaan risteilylle, etelänlomalle tai konserttiin, jossa voi olla hieman vapaammin maailmallisten seurassa. Sen jälkeen jaksaa taas tehdä töitä järjestön hyväksi. Paratiisissakin täytyy olla tällaisia vaihtoehtoja eikö vain?
-Case harmagedon poisti tämän mahdollisuuden. Mutta ainahan on kiva viettää aikaa tervehenkisessä seurassa, tervehenkisiä juttuja tehden. Voi esim. keksiä uusia ylistyslauluja Jehovalle.

5. Tykkäsin joskus salaa Nirvanasta, saan varmasti edes vähän tapailla kitaralla tuttuja melodioita?
-Vanhoja ei enää paratiisissa muistella.

Yksi paljastavin (vahinko)lausunto aiheeseen liittyen oli, kun beteliläinen totesi Mun Heimo dokkarissa, että paratiisissa voi sitten tehdä tavallisia / normaaleja asioita.

Elämän lykkääminen hyvin epämääräiseen paratiisiin ei vaikuta viisaalta. Itse asiassa meillä ihmisillä on vain tämä päivä tai vielä täsmällisemmin tämä hetki. Eilinen on mennyt. Huomispäivä ei vielä ole koittanut. Parhainta on elää nyt ja iloita elämästään, jos mahdollista. ja mieluiten jalat tukevasti maassa.

Sitten kun.. Teen sitä,teen tätä,toteutan haaveeni.käytän kykyjäni.
Näin järjestö opettaa.
Anna kaikkesi järjestölle nyt,saarnaa ja muun saat uudessa maailmassa.
Lykätään opintoja,ammattia; tehdään matalapalkkaista työtä jotta aika jää saarnaamiseen.
Ollaan naimattomia tai jos menee naimisiin lapsia ei kannata hankkia.
Tuttuja juttuja kaikille asian piirissä olleille-
Listaa voisi varmasti jatkaa.
Tähän asiaan on tarttunut myös kolumni JWsurveyn sivulla :

http://jwsurvey.org/life-stories/the-fr ... man-behind

Äärettömän hyvä,ajatuksia herättävä.