Kirjoittaja YksinäinenSusi » 04.07.2016 14:44
Mun tilanne oli sellainen että olin kans menny naimisiin syntymä-jt:n kanssa. Itse olin enemmän maailmasta mukaan tullut, koska oma äiti ei ollu mukana.
Me emme (vaimoni ja minä) sopineet toisillemme ja meillä oli lapsi. Vaimoni erosi ensteks järjestöstä, sitten minusta. Minä tein sopimukset sosiaalitoimistossa, että saan viedä lapseni kokoukseen avioeron jälkeen.
En kuitenkaan ollut sydämestäni mukaan tullut jehovantodistaja, vaan enemmänkin minut oli lapsena peloteltu mukaan sukulaistätini pelottelemana ja sitten liityin 18v. jehovantodistajiin.
No jonkin aikaa kävin kokouksissa ja vein lapseni sinne myös ja ex-vaimoni ei vastustellut asian vuoksi, koska meilla oli kaikesta sopimukset mustaa valkoisella kellonaikoineen päivineen.
Myöhemmin itse väsyin tähän, koska uskoni asiaan oli heikko ja melkein pelkkää teatteria salaisine paheineni.
Sitten erosin itsekin jehovantodistajista, kuten syntymä-jt-vaimoni oli jo aiemmin tehnyt.
Olihan se appivanhemmille ja muille seurakuntalaisille järkytys, mutta kun ei voi uskoa niin sitten ei voi ja näytelläkään ei jaksa lopun elämää. On tehtävä päätös.
Kaikki on mennyt ihan hyvin silti. Lapseni mummu ja pappa veivät lastani kokouksiin usein, enkä kieltänyt sitä, eikä ex-vaimonikaan aluksi. Ex-vaimoni myöhemmin kyllä kielsi viemästä lastamme konventtiin, kun lapsi ei halunnut sinne mennä ja karkasikin metsään piiloon kun mummu ja pappa halusivat viedä väkisin retuuttamalla lapsemme konventtiin.
Minä en kuitenkaan kieltänyt viemästä, mutta kehotin lastamme piileskelemään metsässä kun mummu ja pappa tulevat hakemaan konventtiin. Sillä tavoin siitä aina selvittiin. Mummu ja pappa kyselivät että missä se poika on kun pitäisi mennä konventtiin. Sanoin etten tiedä, jossain se huitelee kavereittensa kanssa.
Kannattaa valita kaikessa rehellisin tie. Kyllä lapset mukautuvat tilanteeseen. Ja ei ne lapsetkaan kauan jaksa uskoa, jos molemmat vanhemmatkin ovat huonouskoisia. Esimerkki tekee tehtävänsä ja lapset jäävät pois asiasta.
Eli rehellisyys. Voi vaikkapa perustella että "olisi väärin roikkua mukana vain sen tähden että pelkää harmagedonia, mielestäni rakkaus Jehovaan on tärkeämpi syy ja kun en rakasta Jehovaa niin en halua harmagedoninkaan vuoksi pelkästään roikkua mukana."
Eli rehellisyys kaikessa sanomisessa. "asia ei anna minulle mitään","en usko enää asiaan","uskohan on vapaaehtoista ja en tahdo enää uskoa","Suomessa on uskonnonvapaus" ja niin edelleen.
Rehellinen asioiden sanominen vaikuttaa lapsiinkin ja hekin haluavat sanoa sitten asiat rehellisesti, kun ovat tarpeeksi vanhoja sanomaan asiat rehellisesti ja torppaamaan turhat tuputukset ja väkisin kokouksiin viemiset.
Jokainen ansaitsee rehellisen vastauksen. Mitä rehellisempi on itselle ja muille niin sitä paremmin ja mutkattomammin asiat etenevät. Maailmassa on helppo olla rehellinen, kun saa olla. Ei tarvi epärehellisesti sanoa haluavansa ja rakastavansa asioita joita ei ollenkaan rakasta eikä halua.
Jehovan todistajien tervehtimistä ei tarvi ex-jt:n pelätä. Tervehtii vain menemään. Eihän se ole ongelma kuin niille jotka ovat vielä jehovantodistajia. Hehän he pelkäävät kohtaamista enemmän kun eivät saa tervehtiä.
Ex-jehovantodistaja taas saa tervehtiä jehovantodistajia, koska ei ole enää järjestö määräämässä siitäkään. Tervehtii vain menemään ja vieläpä iloisesti ja reippaasti.
Jos jehovantodistajat ei tervehdi takaisin niin sehän vain johtuu siitä järjestön kiellosta, ettei saa tervehtiä. Siksi siitä ei kannata ottaa nokkiinsa. He haluaisivat tervehtiä, mutta kun eivät saa.
Mun tilanne oli sellainen että olin kans menny naimisiin syntymä-jt:n kanssa. Itse olin enemmän maailmasta mukaan tullut, koska oma äiti ei ollu mukana.
Me emme (vaimoni ja minä) sopineet toisillemme ja meillä oli lapsi. Vaimoni erosi ensteks järjestöstä, sitten minusta. Minä tein sopimukset sosiaalitoimistossa, että saan viedä lapseni kokoukseen avioeron jälkeen.
En kuitenkaan ollut sydämestäni mukaan tullut jehovantodistaja, vaan enemmänkin minut oli lapsena peloteltu mukaan sukulaistätini pelottelemana ja sitten liityin 18v. jehovantodistajiin.
No jonkin aikaa kävin kokouksissa ja vein lapseni sinne myös ja ex-vaimoni ei vastustellut asian vuoksi, koska meilla oli kaikesta sopimukset mustaa valkoisella kellonaikoineen päivineen.
Myöhemmin itse väsyin tähän, koska uskoni asiaan oli heikko ja melkein pelkkää teatteria salaisine paheineni.
Sitten erosin itsekin jehovantodistajista, kuten syntymä-jt-vaimoni oli jo aiemmin tehnyt.
Olihan se appivanhemmille ja muille seurakuntalaisille järkytys, mutta kun ei voi uskoa niin sitten ei voi ja näytelläkään ei jaksa lopun elämää. On tehtävä päätös.
Kaikki on mennyt ihan hyvin silti. Lapseni mummu ja pappa veivät lastani kokouksiin usein, enkä kieltänyt sitä, eikä ex-vaimonikaan aluksi. Ex-vaimoni myöhemmin kyllä kielsi viemästä lastamme konventtiin, kun lapsi ei halunnut sinne mennä ja karkasikin metsään piiloon kun mummu ja pappa halusivat viedä väkisin retuuttamalla lapsemme konventtiin.
Minä en kuitenkaan kieltänyt viemästä, mutta kehotin lastamme piileskelemään metsässä kun mummu ja pappa tulevat hakemaan konventtiin. Sillä tavoin siitä aina selvittiin. Mummu ja pappa kyselivät että missä se poika on kun pitäisi mennä konventtiin. Sanoin etten tiedä, jossain se huitelee kavereittensa kanssa.
Kannattaa valita kaikessa rehellisin tie. Kyllä lapset mukautuvat tilanteeseen. Ja ei ne lapsetkaan kauan jaksa uskoa, jos molemmat vanhemmatkin ovat huonouskoisia. Esimerkki tekee tehtävänsä ja lapset jäävät pois asiasta.
Eli rehellisyys. Voi vaikkapa perustella että "olisi väärin roikkua mukana vain sen tähden että pelkää harmagedonia, mielestäni rakkaus Jehovaan on tärkeämpi syy ja kun en rakasta Jehovaa niin en halua harmagedoninkaan vuoksi pelkästään roikkua mukana."
Eli rehellisyys kaikessa sanomisessa. "asia ei anna minulle mitään","en usko enää asiaan","uskohan on vapaaehtoista ja en tahdo enää uskoa","Suomessa on uskonnonvapaus" ja niin edelleen.
Rehellinen asioiden sanominen vaikuttaa lapsiinkin ja hekin haluavat sanoa sitten asiat rehellisesti, kun ovat tarpeeksi vanhoja sanomaan asiat rehellisesti ja torppaamaan turhat tuputukset ja väkisin kokouksiin viemiset.
Jokainen ansaitsee rehellisen vastauksen. Mitä rehellisempi on itselle ja muille niin sitä paremmin ja mutkattomammin asiat etenevät. Maailmassa on helppo olla rehellinen, kun saa olla. Ei tarvi epärehellisesti sanoa haluavansa ja rakastavansa asioita joita ei ollenkaan rakasta eikä halua.
Jehovan todistajien tervehtimistä ei tarvi ex-jt:n pelätä. Tervehtii vain menemään. Eihän se ole ongelma kuin niille jotka ovat vielä jehovantodistajia. Hehän he pelkäävät kohtaamista enemmän kun eivät saa tervehtiä.
Ex-jehovantodistaja taas saa tervehtiä jehovantodistajia, koska ei ole enää järjestö määräämässä siitäkään. Tervehtii vain menemään ja vieläpä iloisesti ja reippaasti.
Jos jehovantodistajat ei tervehdi takaisin niin sehän vain johtuu siitä järjestön kiellosta, ettei saa tervehtiä. Siksi siitä ei kannata ottaa nokkiinsa. He haluaisivat tervehtiä, mutta kun eivät saa.