Pehmoluopio kirjoitti:Eron jälkeen tuppaan ajattelemaan, että kaikki johtuu jostain. Esimerkki:
Tuloerojen kasvu koetaan ongelmaksi. Tuloerot kasvavat kuitenkin puheista huolimatta jatkuvasti. Hallitus joko a) ei mahda asialle mitään tai b) ei halua tehdä asialle mitään.
Hallitus on viisas kun ei pyri tekemään mitään tuloerojen kasvulle. Sosialismin 1960-lukulaisissa psykedeelisissä harhoissa elävää Tarja Halosta ja hänen uuden vuoden hörinöitään ei kannata kuunnella.
Tuloerojen kasvu ei ole ongelma jos kaikkien reaaliset tulot kasvavat. Onko sillä väliä, jos muilla menee vieläkin paremmin jos itsellänikin menee paremmin?
http://www.stat.fi/artikkelit/2005/art_ ... 6_002.html.
Neuvostoliitossa oli melko tasainen tulonjako, vaikka se olikin luokkayhteiskunta, jossa puolue-eliitti eli omassa maailmassaan ja muu köyhä kansa omassaan. Tuossa köyhässä osassa köyhyys oli kuitenkin melko tasa-arvoista. Mutta onko tasa-arvo tavoiteltavaa, jos se johtaa tasa-arvoiseen ja todelliseen köyhyyteen, mikä on sosialismilla varma päämäärä, joka on saavutettu myös Pohjois-Koreassa ja Kuubassa.
Tuloerojen kasvu on nykyään yhä merkityksettömämpää. Mitä esimerkiksi miljoonatuloja saava optiojohtaja saa enemmän kuin keskituloinen palkansaaja? Molemmat voivat ajaa autolla ja asua mukavasti ja matkustella ulkomailla? Erot ovat laadullisia, mutta melko merkityksettömiä. Ökyrikas asuu väljemmin ja ajaa paremmilla autoilla ja syö parempaa ruokaa, mutta hänkin voi olla kerrallaan vain yhdessä huoneessa, ja autolla ajon mukavuus ei oleellisesti kasva vaikka auto olisi kuinka kallis. Ruokaa moi mättää vain määränsä ja lomarusketuskaan ei syvene, vaikka lomailu tapahtuu luksushotellista käsin.
Itse väitän, että todelliset tuloerot ovat länsimaissa häviävän pieniä ja nykyiset "köyhät" rikkaampia kuin koskaan.
Voi olla että kateus onkin paljon suurempi ongelma kuin tuloerot. Kateellinen keskittyy siihen mitä hänellä ei ole jos muulla on. Hän ei tule onnelliseksi jos ei saa samaa mitä kaikilla muillakin on ja hän mieluummin ottaa kaiken hyvän pois kaikilta, jotta kellään ei ole mitään hyvää, jos hänelläkään ei ole. "Kateus on köyhyyttä kamalampaa.." lauloi jo Remu Manne-TV:ssä.
[quote="Pehmoluopio"]Eron jälkeen tuppaan ajattelemaan, että kaikki johtuu jostain. Esimerkki:
Tuloerojen kasvu koetaan ongelmaksi. Tuloerot kasvavat kuitenkin puheista huolimatta jatkuvasti. Hallitus joko a) ei mahda asialle mitään tai b) ei halua tehdä asialle mitään. [/quote]
Hallitus on viisas kun ei pyri tekemään mitään tuloerojen kasvulle. Sosialismin 1960-lukulaisissa psykedeelisissä harhoissa elävää Tarja Halosta ja hänen uuden vuoden hörinöitään ei kannata kuunnella.
Tuloerojen kasvu ei ole ongelma jos kaikkien reaaliset tulot kasvavat. Onko sillä väliä, jos muilla menee vieläkin paremmin jos itsellänikin menee paremmin? [url]http://www.stat.fi/artikkelit/2005/art_2005-03-16_002.html[/url].
Neuvostoliitossa oli melko tasainen tulonjako, vaikka se olikin luokkayhteiskunta, jossa puolue-eliitti eli omassa maailmassaan ja muu köyhä kansa omassaan. Tuossa köyhässä osassa köyhyys oli kuitenkin melko tasa-arvoista. Mutta onko tasa-arvo tavoiteltavaa, jos se johtaa tasa-arvoiseen ja todelliseen köyhyyteen, mikä on sosialismilla varma päämäärä, joka on saavutettu myös Pohjois-Koreassa ja Kuubassa.
Tuloerojen kasvu on nykyään yhä merkityksettömämpää. Mitä esimerkiksi miljoonatuloja saava optiojohtaja saa enemmän kuin keskituloinen palkansaaja? Molemmat voivat ajaa autolla ja asua mukavasti ja matkustella ulkomailla? Erot ovat laadullisia, mutta melko merkityksettömiä. Ökyrikas asuu väljemmin ja ajaa paremmilla autoilla ja syö parempaa ruokaa, mutta hänkin voi olla kerrallaan vain yhdessä huoneessa, ja autolla ajon mukavuus ei oleellisesti kasva vaikka auto olisi kuinka kallis. Ruokaa moi mättää vain määränsä ja lomarusketuskaan ei syvene, vaikka lomailu tapahtuu luksushotellista käsin.
Itse väitän, että todelliset tuloerot ovat länsimaissa häviävän pieniä ja nykyiset "köyhät" rikkaampia kuin koskaan.
Voi olla että kateus onkin paljon suurempi ongelma kuin tuloerot. Kateellinen keskittyy siihen mitä hänellä ei ole jos muulla on. Hän ei tule onnelliseksi jos ei saa samaa mitä kaikilla muillakin on ja hän mieluummin ottaa kaiken hyvän pois kaikilta, jotta kellään ei ole mitään hyvää, jos hänelläkään ei ole. "Kateus on köyhyyttä kamalampaa.." lauloi jo Remu Manne-TV:ssä.