Kirjoittaja mymmeli » 22.10.2017 20:04
Kyllä on niin tuttua noi uskonnollisen traumaoireyhtymän oireet mullekin. Kaisa Klapurin teksti kuvasi todella hyvin noita oireita. Itse sanoisin, että ne tukahduttavat ihmisen ja estävät elämästä aitoa ja tervettä elämää. Tai siis itse koen, että tiukka uskonnollinen kontrolli estää elämästä aitoa ja tervettä elämää. Itse olen kyllä hyötynyt myös ammattiauttajista juurikin itsetunnon rakentamisen suhteen. Oma terapeuttini kyllä ymmärsi liiallisen tiukan kontrollin aiheuttamat negatiiviset vaikutukset. Nuo kaikki Klapurin mainitsevat kohdat kyllä allekirjoitan ja täytyy kyllä todeta, että omilla aivoilla ajattelemaan on ihan pitänyt tietoisesti ponnistella uskonnosta eroamisen jälkeen. Totta kai jo silloin ajattelin hapuilevasti omilla aivoilla, mutta eläminen tässä jt- yhteiskunnan ulkopuolella on niin erilaista kuin lahkossa oli. Tätä elämää tässä uudessa yhteiskunnassa on tosiaan pitänyt ihan opetalla!! Parisuhdekuviot ovat täällä paljon vapaammat. Ei ole vain sitä yhtä mallia, jota jt- kuvioissa on. Joskus sitä on kyllä tuntenut yksinäisyyttä , kun tuntuu, että tässä maailmassa elävät eivät silti tiedä millaista on olla ex- jt ja millaista elämä lahkossa on ollut. Juttelin kerran yhden ex-körtin kanssa ja hänkin totesi, että ei kukaan voi käsittää elämää lahkolaisena, jollei sitä ole kokenut. Itselle on jotenkin tuonut helpotusta sen ymmärtäminen , että näinhän se on ja ei sitä voi ulkopuoliselta vaatiakaan ellei hänellä ole jotain kosketusta hengellisyyteen ( missä tahansa uskonnossa). Tällaisia tuli mieleen tällä kertaa. HYvä oli kirjoitus Piasta.
Kyllä on niin tuttua noi uskonnollisen traumaoireyhtymän oireet mullekin. Kaisa Klapurin teksti kuvasi todella hyvin noita oireita. Itse sanoisin, että ne tukahduttavat ihmisen ja estävät elämästä aitoa ja tervettä elämää. Tai siis itse koen, että tiukka uskonnollinen kontrolli estää elämästä aitoa ja tervettä elämää. Itse olen kyllä hyötynyt myös ammattiauttajista juurikin itsetunnon rakentamisen suhteen. Oma terapeuttini kyllä ymmärsi liiallisen tiukan kontrollin aiheuttamat negatiiviset vaikutukset. Nuo kaikki Klapurin mainitsevat kohdat kyllä allekirjoitan ja täytyy kyllä todeta, että omilla aivoilla ajattelemaan on ihan pitänyt tietoisesti ponnistella uskonnosta eroamisen jälkeen. Totta kai jo silloin ajattelin hapuilevasti omilla aivoilla, mutta eläminen tässä jt- yhteiskunnan ulkopuolella on niin erilaista kuin lahkossa oli. Tätä elämää tässä uudessa yhteiskunnassa on tosiaan pitänyt ihan opetalla!! Parisuhdekuviot ovat täällä paljon vapaammat. Ei ole vain sitä yhtä mallia, jota jt- kuvioissa on. Joskus sitä on kyllä tuntenut yksinäisyyttä , kun tuntuu, että tässä maailmassa elävät eivät silti tiedä millaista on olla ex- jt ja millaista elämä lahkossa on ollut. Juttelin kerran yhden ex-körtin kanssa ja hänkin totesi, että ei kukaan voi käsittää elämää lahkolaisena, jollei sitä ole kokenut. Itselle on jotenkin tuonut helpotusta sen ymmärtäminen , että näinhän se on ja ei sitä voi ulkopuoliselta vaatiakaan ellei hänellä ole jotain kosketusta hengellisyyteen ( missä tahansa uskonnossa). Tällaisia tuli mieleen tällä kertaa. HYvä oli kirjoitus Piasta.