Inkvisitio oli katolisen kirkon laitos, joka toimi sen itsensä määrittelemää harhaoppisuutta (=luopioita!) vastaan. Inkvisitio syntyi vuonna 1184, ja siitä muodostui kirkon pysyvä harhaoppisuutta vastustava laitos. Inkvisition aikaa kesti kuusi vuosisataa. Inkvisitiota kidutuksineen ei kukaan nykyisin voisi hyväksyä, mutta toisaalta sen tekoja on vahvasti liioiteltu, erityisesti protestanttien toimesta. Uhrien määrää ei tarkasti tunneta, mutta joidenkin arvioiden mukaan kuuden vuosisadan aikana uhreja oli ehkä luokkaa muutama kymmenen tuhatta. Tämä tekee muutama kymmenen uhria vuodessa. Nuokin uhrit ovat syntyneet vastoin inkvisition omia sääntöjä. Niiden mukaan kidutus oli viimeinen keino eikä se saanut kestää 15 minuuttia pidempään eikä johtaa kuolemaan. Lapsia ja vanhuksia ei saanut kiduttaa. Kuolemantuomion sijaan yleisiä rangaistuksia olivat katumusharjoitukset, ristin käyttö vaatetuksessa tai pakollinen pyhiinvaellusmatka.
Vuonna 1986 Herätkää-lehti käsitteli inkvisitiota. Se kirjoittaa näin: "Inkvisitio juontaa juurensa 1000- ja 1100-luvuilta, jolloin katoliseen Eurooppaan alkoi ilmaantua erilaisia
toisinajattelevien ryhmiä... Yhteistyössä Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisarin Fredrik I Barbarossan kanssa (paavi) määräsi, että
jokainen, joka puhui tai edes ajatteli vastoin katolista oppia, suljettaisiin pois seurakunnasta...Se kylvi kauhua kaikkialle katoliseen Eurooppaan... Järjestelmällisen inkvisition syntysanat lausuttiin siis 1200-luvun alkupuolella, ja
sitä käytettiin useita vuosisatoja niiden nujertamiseen, jotka puhuivat tai edes ajattelivat vastoin katolista oppia... Niinpä
syytetty sai yleensä seistä yksin tutkijoitten edessä, jotka samalla kertaa toimivat syyttäjinä ja tuomareina." - Lihavointi kirjoittajan.
On ironista ettei Herätkää-lehden kirjoittajille ja todennäköisesti lukijoillekaan ole tullut mieleen Jehovan todistajien oma toiminta. Oikeuskomiteat kuulustelevat ja tuomitsevat inkvisition tapaan joka vuosi tuhansia "harhaoppisia" luopioita. Näissäkin istunnoissa syytetty saa "seistä yksin tutkijoitten edessä, jotka samalla kertaa toimivat syyttäjinä ja tuomareina". Nykyajan inkvisition toimintatapaan voi tutustua vaikkapa
tämän videon kautta. Valtakunnansalin ulkopuolella olevat vartiot, kylmä, pelottava ja ylimielinen ilmapiiri, ei mahdollisuutta avustajaan tai omiin todistajiin, ei oikeutta edes "oikeudenkäynnissä" tehtäviin omiin muistiinpanoihin joiden avulla voisi puolustautua uudessa istunnossa, nauhoittamisesta puhumattakaan. Raiskauksen uhri saattaa joutua oikeuskomitean syyttämäksi ja kuvailemaan yksityiskohtaisesti tapahtunutta ja vastaamaan mm. kysymyksiin siitä nauttiko hän tilanteesta. Hyväksikäytön uhrilla pitää olla kaksi todistajaa.
Inkvisition kidutus sai kestää korkeintaan 15 minuuttia, mutta oikeuskomitean tuomion seurauksena on usein elinikäinen henkinen kidutus julman karttamisen muodossa - sukulaisten ja ystävien menetys. Tämä henkinen kidutus johtaa lähes aina masennukseen ja jopa itsemurhiin.
Kuolonuhrien tahdissa Jehovan todistajat voittavat. Inkvisitioon kuoli keskimäärin muutama kymmen ihmistä vuodessa. Aikaisempaan rokotuskieltoon ja nykyiseen verensiirtokieltoon sekä masennuksesta johtuviin itsemurhiin on kuollut ja kuolee varmasti suurempi määrä ihmisiä joka vuosi.
Vastaukseksi kysymykseen miten inkvisitio oli mahdollista, Herätkää-lehti jatkaa: "Ensimmäinen vastaus löytyy katolisen kirkon oppirakennelmasta. Se voidaan kiteyttää pyhimykseksi korotetun Augustinuksen kuuluisaan lausuntoon: ”Salus extra ecclesiam non est” (Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta)."
Ironia jatkuu tässä. Syy Jehovan todistajien julmaan toimintaan on täysin sama mistä he syyttävät katolista kirkkoa: "Salus extra ecclesiam non est" - Jehovan todistajien ulkopuolella ei ole pelastusta.
Inkvisitio oli katolisen kirkon laitos, joka toimi sen itsensä määrittelemää harhaoppisuutta (=luopioita!) vastaan. Inkvisitio syntyi vuonna 1184, ja siitä muodostui kirkon pysyvä harhaoppisuutta vastustava laitos. Inkvisition aikaa kesti kuusi vuosisataa. Inkvisitiota kidutuksineen ei kukaan nykyisin voisi hyväksyä, mutta toisaalta sen tekoja on vahvasti liioiteltu, erityisesti protestanttien toimesta. Uhrien määrää ei tarkasti tunneta, mutta joidenkin arvioiden mukaan kuuden vuosisadan aikana uhreja oli ehkä luokkaa muutama kymmenen tuhatta. Tämä tekee muutama kymmenen uhria vuodessa. Nuokin uhrit ovat syntyneet vastoin inkvisition omia sääntöjä. Niiden mukaan kidutus oli viimeinen keino eikä se saanut kestää 15 minuuttia pidempään eikä johtaa kuolemaan. Lapsia ja vanhuksia ei saanut kiduttaa. Kuolemantuomion sijaan yleisiä rangaistuksia olivat katumusharjoitukset, ristin käyttö vaatetuksessa tai pakollinen pyhiinvaellusmatka.
Vuonna 1986 Herätkää-lehti käsitteli inkvisitiota. Se kirjoittaa näin: "Inkvisitio juontaa juurensa 1000- ja 1100-luvuilta, jolloin katoliseen Eurooppaan alkoi ilmaantua erilaisia [b]toisinajattelevien ryhmiä[/b]... Yhteistyössä Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisarin Fredrik I Barbarossan kanssa (paavi) määräsi, että [b]jokainen, joka puhui tai edes ajatteli vastoin katolista oppia, suljettaisiin pois seurakunnasta[/b]...Se kylvi kauhua kaikkialle katoliseen Eurooppaan... Järjestelmällisen inkvisition syntysanat lausuttiin siis 1200-luvun alkupuolella, ja [b]sitä käytettiin useita vuosisatoja niiden nujertamiseen, jotka puhuivat tai edes ajattelivat vastoin katolista oppia[/b]... Niinpä [b]syytetty sai yleensä seistä yksin tutkijoitten edessä, jotka samalla kertaa toimivat syyttäjinä ja tuomareina.[/b]" - Lihavointi kirjoittajan.
On ironista ettei Herätkää-lehden kirjoittajille ja todennäköisesti lukijoillekaan ole tullut mieleen Jehovan todistajien oma toiminta. Oikeuskomiteat kuulustelevat ja tuomitsevat inkvisition tapaan joka vuosi tuhansia "harhaoppisia" luopioita. Näissäkin istunnoissa syytetty saa "seistä yksin tutkijoitten edessä, jotka samalla kertaa toimivat syyttäjinä ja tuomareina". Nykyajan inkvisition toimintatapaan voi tutustua vaikkapa [url=https://www.youtube.com/watch?v=2wT58CD03Y8]tämän[/url] videon kautta. Valtakunnansalin ulkopuolella olevat vartiot, kylmä, pelottava ja ylimielinen ilmapiiri, ei mahdollisuutta avustajaan tai omiin todistajiin, ei oikeutta edes "oikeudenkäynnissä" tehtäviin omiin muistiinpanoihin joiden avulla voisi puolustautua uudessa istunnossa, nauhoittamisesta puhumattakaan. Raiskauksen uhri saattaa joutua oikeuskomitean syyttämäksi ja kuvailemaan yksityiskohtaisesti tapahtunutta ja vastaamaan mm. kysymyksiin siitä nauttiko hän tilanteesta. Hyväksikäytön uhrilla pitää olla kaksi todistajaa.
Inkvisition kidutus sai kestää korkeintaan 15 minuuttia, mutta oikeuskomitean tuomion seurauksena on usein elinikäinen henkinen kidutus julman karttamisen muodossa - sukulaisten ja ystävien menetys. Tämä henkinen kidutus johtaa lähes aina masennukseen ja jopa itsemurhiin.
Kuolonuhrien tahdissa Jehovan todistajat voittavat. Inkvisitioon kuoli keskimäärin muutama kymmen ihmistä vuodessa. Aikaisempaan rokotuskieltoon ja nykyiseen verensiirtokieltoon sekä masennuksesta johtuviin itsemurhiin on kuollut ja kuolee varmasti suurempi määrä ihmisiä joka vuosi.
Vastaukseksi kysymykseen miten inkvisitio oli mahdollista, Herätkää-lehti jatkaa: "Ensimmäinen vastaus löytyy katolisen kirkon oppirakennelmasta. Se voidaan kiteyttää pyhimykseksi korotetun Augustinuksen kuuluisaan lausuntoon: ”Salus extra ecclesiam non est” (Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta)."
Ironia jatkuu tässä. Syy Jehovan todistajien julmaan toimintaan on täysin sama mistä he syyttävät katolista kirkkoa: "Salus extra ecclesiam non est" - Jehovan todistajien ulkopuolella ei ole pelastusta.