Nyt alkoi se uusi elämä srk:sta eronneena!!!!

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

suikki
Viestit: 24
Liittynyt: 02.05.2007 17:19

Nyt alkoi se uusi elämä srk:sta eronneena!!!!

Viesti Kirjoittaja suikki »

Tein nyt viimisen eroni vanhempiini.

Sähköpostia sain takaisin perjantai-iltana, kun kyselin asioita, pyysin lehtiä, ja kerroin että ollaan kohtapuoliin menossa miesystäväni kanssa naimisiin. Lehtiin ei kommentoitu mitään, ja ainut mikä sieltä tekstistä pisti silmään, muu oli täysin peenjauhamista, oli, "toivottavasti olet ja pian se ..... (miesystäväni sukunimi). Ei kommenttia mihinkään muuhun, ei selittäny mitään mitä halusin tietää meidän välisistä suhteistamme. (hyvähän se olla hiljaa kun mitä ei enää ole, ne ei ole tekemisissä)

Sain kyllä sen irti siitä myös, että he haluaa nähdä ja keskustella, ja myös (nimenomaan) minun miesystävänikin kanssa, että hän ymmärtäisi missä mennään.

Tiedän kyllä mitä se keskustelu pitää sisällään. Enkä halua sitä minun tulevalle miehelleni, en voi katsoa vierestä miten ne selittää asioita, ja niinkun tähän asti varmasti syytää kaiken mun niskaan, minussahan se vika oli koko ajan. Mä en halua että ne rikkoo meidän aivan ihanan suhteen, tunkee meidän välille epäluottamusta.

Kultani on sanonut että hyväksyy mun menneisyyden ja olen kertonut kaiken. Aikani on hänkin miettinyt, ja todennut, että ehkä on parempi ettemme tapaakaan koskaan minun vanhempiani, koska joka kerta sen kuulemma näkee minusta, mitä tuskaa ja kaikkea se minussa on aiheuttanut.

Päätös oli minun, ja nyt ei voi kun huokaista.

Minulla ei ole enää sukulaisiani. Ei enää koskaan. Hurjaltahan se kuulostaa, teistä jotka minut tunnette, ja varsinkin minun vanhempani joiden kanssa olitte joskus ystäviä, mutta ette tainu nähdä minua niin läheltä viime vuosina, että olisitte erottanu sen kamalan kivun ja tuskan minun elämässäni mitä silloin koin. Ja nyt se on ohi. Ihan lopullisesti.

Kiitos siitä kaikille jotka on ymmärtäny ja tukenut minua! :D

-suikki
Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1741
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli »

Mukava kuulla että nyt menee ihan hyvin, vaikka toki sukulaisten menettäminen ottaa joskus koville. Ei yleensä ihan heti, mutta myöhemmin.

Jaksamisia, ja kirjoittelehan palstalle miten menee ja onko vanhempien tai vanhimpien taholta tullut yhteydenottoja.
Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3700
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Uuden elämän haasteet

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

suikki kirjoitti:Minulla ei ole enää sukulaisiani. Ei enää koskaan. Hurjaltahan se kuulostaa, teistä jotka minut tunnette, ja varsinkin minun vanhempani joiden kanssa olitte joskus ystäviä, mutta ette tainu nähdä minua niin läheltä viime vuosina, että olisitte erottanu sen kamalan kivun ja tuskan minun elämässäni mitä silloin koin. Ja nyt se on ohi. Ihan lopullisesti.
Kiitos siitä kaikille jotka on ymmärtäny ja tukenut minua! :D
Tuo sukulaisten menettäminen kyllä tuo tuskaa, sen tiedän omasta kokemuksestani. Turkulainen JT-veljeni ei ole puhunut kanssani kolmeen vuoteen, kokkolalainen JT-siskoni käyttäytyy muuten samoin, mutta soitti vanhaa sairasta äitiämme koskevasta asiasta muutama viikko sitten. Tosin hän ei muusta asiasta sitten puhunut ja lopetti puhelun heti, kun asia tuli selvitettyä.

Ei minullakaan ole ilmeisesti enää näitä JT-sukulaisia. Tapaukseni eroaa omastasi siinä, että minun sukulaiseni ovat karttaneet minua jo kolme vuotta, vaikka minut erotettiin vasta viime vuoden lopussa.

Jaksamista sinulle. Kirjoittele, jos haluat, myös yksityisesti.
Aaac
Viestit: 1644
Liittynyt: 28.04.2007 15:11

Ota ne pois sieltä

Viesti Kirjoittaja Aaac »

Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta ota sukulaisesi pois sieltä seurakunnasta. Nimim. Sen tein. 8)
Vastaa Viestiin