Puhelinkenttä

[Lehtiveli]

Muistan kun joskus kokouksissa oli puhetta puhelimella kenttäilystä. Oletteko koskaan harrastaneet kyseistä "puhelinsaastetta" ?

Itse en JT aikana edes harkinnut asiaa.

[Bergerac]

Itse en JT aikana edes harkinnut asiaa.

Ehkä Järkevä ratkaisu.
Siksikin, että Seurahan ei ottaisi mitään kantaa puhelinkuluihin kenttätyössä. Kuten ei Seura ota kantaa mihinkään kuluihin, joita mm. kenttätyö tms. "vapaaehtoinen yhteisön jäsenien työ" tuottaa ahkerille/etuutta tavoitteleville jäsenille.
(yhtenä poikkeutena kirjekuoret sun muut kiekkareille)

Ja tämä kaikkihan on Seuran yhteisöön kuuluville täysin vapaaehtoista. Etuuden tavoittelijoiden tietysti kannattaa loistaa raporteissa, kustannuksia säästämättä.

Puhelinkenttäily olisi joissakin tapauksissa kuitenkin vähän samanlaista kuin face to face -kenttäily. Joissakin tapauksissa kentällä mennään kuluttamaan aikaa johonkin mukavaan paikkaan (kuten. vähän kiinnostunut, jonkun verran kiinnostunut, jakautunut perhe ...), missä voi puhua vähän niitä näitä ja hörppiä vaikka kahveet. Lähtiessä voi sitten mainita että sunnuntaina olisi muuten kokous. Mm. Seurakuntien vanhimmat eivät suinkaan laista tälläisiä leppoisia käyntejä.
->Hyviä tunteja raportteja ajatellen kenelle tahansa todistajalle.

Sitä ihmettä emme todennäköisesti ikinä tule näkemään, että Seura kustantaisi jäsenilleen puhelinkenttäilyyn vähintäänkin erillisen liittymän (ei varmaankaan puhelinta).
Tai jos tälläisen ihmeen näkisimme, niin veikkaisin että jostain kumman syystä vapaaehtoislahjoituksissa tulisi jokaisen omantunnon mukaisesti (ensin luetaan kuukauden puhelinkulut ja kerrotaan paljonko ne tekevät käyttäjää kohti) ehkä ottaa huomioon aiheutuvat kulut.

Vaikka en sitä ihmettelisi, vaikka jotkut todistajat olisivat valmiita jatkuvaan puhelinkenttäilyyn. Helpot rapparit kun rupattelee niitä näitä puhelimessa, tai vaikka henkeviämpiäkin.

Ongelman tässä puhelinkenttätyössä tuottaa Jehovan Todistajille se, että he eivät näe, mitä toinen osapuoli tekee. Toinen osapuolihan voi pitää vaikka www.veljesseura.org -sivua auki ja hakutoimennetta päällä.
Ja ilmeisesti Seura tuskin haluaisi antaa suostumusta puhelinkenttäilyyn. On erittäin mahdollista että puhelinkenttäily ei olisi niin tehokasta kuin ovelta-ovelle kenttäily. Ja Seura kyllä osaa laskea Seuran kannallta uskonto-liiketoiminta-busineksessä kumpi on kannattavampaa , puhelin vai ovelta ovelle.

Raporttien suhteen kynäily-raportit -eli vähän ylimitoitetut tai sitten vaihtoehtoisesti "vähän sillai hihasta ravistetut" -ilmoittamiset eivät kokemukseni mukaisesti ole ollenkaan tavattomia tässä Seuran masinoimassa uskonto-liiketoiminta-busineksessa.

[Isoptera]

Ei ollut koskaan tarvetta kokeilla moista, mutta meidän seurakunnassa oli terveysongelmista kärsivä veli, joka säännöllisesti kenttäili tällä tavoin. Hän kertoi, että mukavampia keskusteluja saa aikaan, koska se on monista vastaajista uutta ja erikoista, kun soitetaan puhelimella eikä tulla ovelle.

Itse henkilökohtaisesti inhoan puhelimella soittavia kaupustelijoita VIELÄ ENEMMÄN kuin ovikelloa rimputtavia. Minusta uskonlahkojen olisi parasta pitäytyä vanhassa perinteisessä painetussa sanassa ja sunnuntaisaarnoissa, joihin vaivautuu kuka vaivautuu.

[Astrologi]

Minä joskus soittaa täräytin sellaiseen paikkaan, josta en tavoittanut ovelta ovelle työssä (taisi vältellä oven aukaisua). Etuna on tosiaan se, että langan päässä oltiin niin hämmästyneitä, ettei huomattu edes suuttua. Mihinkään se ei johtanut, mutta saimpa hyvällä omalla tunnolla palauttaa alueen.

Lankapuhelimien aikaan vielä raski tehdä puhelintyötä kun puhelut eivät paljon maksaneet. Nykyisin puhelinkenttäily tuskin kasvattaa suosiotaan.

[Jakke]

Nykyisin puhelinkenttäily tuskin kasvattaa suosiotaan.

Voisi kuvitella, että tienraivaajille olis tekstarin lähettäminen kätevä tapa aloittaa ja lopettaa kenttäpäivä. Tehokkuudellahan ei ennenkään ole ollut väliä, pääasia että saadaan PALJON tunteja raporttiin. Aamulla heti herättyään lähettää jollekin tekstarin, tunnin kenttäilyn (linja-autolla ajelun ym. ajan tuhlaamisen) jälkeen lähettää vielä kotiin tultuaan toisen. Siitähän saa helposti kolme-neljä tuntia raportoitavaa aikaa

[RaM]

Voisi kuvitella, että tienraivaajille olis tekstarin lähettäminen kätevä tapa aloittaa ja lopettaa kenttäpäivä. Tehokkuudellahan ei ennenkään ole ollut väliä, pääasia että saadaan PALJON tunteja raporttiin. Aamulla heti herättyään lähettää jollekin tekstarin, tunnin kenttäilyn (linja-autolla ajelun ym. ajan tuhlaamisen) jälkeen lähettää vielä kotiin tultuaan toisen. Siitähän saa helposti kolme-neljä tuntia raportoitavaa aikaa

Ennen tekstari ja kännykkäkautta Lauttasaaren erikoistienraivaajapariskunta toimi seuraavasti. Kentälle lähdettäessä tipautettiin lehdet tai traktaatti johonkin lähipostilaatikkoon ja sitten lähdettiin kävelemään kauniissa kesäisessä säässä hissukseen Tapiolaan (5 km) tiputtamaan seuraavaa traktaatia seuraavaan postilukkuun.

[Astrologi]

Toisaalta olisi käytännöllistä aamulla kirjoittaa pieni viesti Veljesseuraan ennen kentälle lähtöä ja sitten iltapäivällä kotiin tultua vielä toinen viesti. Että vinksistä vaan...

[Johanneksen poika]

Muistan kun joskus kokouksissa oli puhetta puhelimella kenttäilystä.

Puhelinkenttäilyn uusi aluevaltaus on tietysti "tekstiviestikenttäily". 160 merkkiin mahtuu paljon Raamatun sanomaa. Tosin lähdeviitteille ei paljon tilaa jää.

Itse olen joskus lähettänyt mm. Espoo-Läntisen esivalvojalle tekstiviestejä, joissa olen tehnyt selväksi sen, mitä mieltä Raamattu on oikeudenmukaisuudesta ja armosta. Mutta näytti menneen Kankkulan kaivokseen tekstit. Mitään myönteistä vaikutusta ei näkynyt jälkeenpäin.

No, tuohan ei tietysti ollut raportoitavaa aikaa.

[Lehtiveli]

Tosin lähdeviitteille ei paljon tilaa jää.

Juuri sen verran mitä VT-seura tarvitsee: 0 merkkiä

[Markku Meilo]

Juuri sen verran mitä VT-seura tarvitsee: 0 merkkiä 8)

Äläs nyt, kyllähän tätä Chuck-setää on lainattu viitteineen urakalla ja laskuun:

Professori Charles S. Braden kirjoittaa kirjassaan These Also Believe: (Vartiotorni 15. huhtikuuta 2004 s. 6)

Charles S. Bradenin kirjassa nimeltä ”Nämäkin uskovat” sanotaan: (Vartiotorni 15. helmikuuta 2001 sivu 27)

Viitaten näihin voittoihin professori C. S. Braden kirjoitti Jehovan todistajista:... (These Also Believe.) (jt-FI 2001 sivu 8)

(Professori C. S. Braden, These Also Believe.) (Herätkää! 8. tammikuuta 1999 sivu 9)

Professori C. S. Braden kirjoittaa kirjassaan These Also Believe: (Herätkää! 22. heinäkuuta 1996 sivu 5)

(These Also Believe, Nämäkin uskovat.) (jv-FI sivu 158)

(Tri C. S. Braden, ”These Also Believe” [Nämäkin uskovat], 1949, s. 380.) (jv-FI sivu 677)

Kaikille näille nuorille tuli entistä selvemmäksi se, mitä professori C. S. Braden tarkoitti sanoessaan Jehovan todistajista kirjassaan These Also Believe: (Herätkää! 8. joulukuuta 1991 sivu 24)

Puhuessaan näistä voitoista tuomioistuimissa professori C. S. Braden sanoi kirjassaan Jehovan todistajista: ...– These Also Believe. (br78-FI 1990 sivu 8)

Professori C. S. Braden, joka on kiinnostuneena tutkinut maailman uskontoja, sanoi: (Vartiotorni 1. helmikuuta 1988 s. 18)

– C. S. Braden kirjassaan These Also Believe (Herätkää! 22. elokuuta 1984 sivu 17)

Noihin aikoihin uskonnonhistorian professori C. S. Braden kirjoitti: (Vartiotorni 15. kesäkuuta 1984 s. 17)

Historian professori Charles Braden kirjoitti kirjassaan:... (These Also Believe) (Vartiotorni 15. huhtikuuta 1981 s. 22)

– C. S. Braden kirjassaan ”These Also Believe”. (Vartiotorni 15. lokakuuta 1979 s. 21)

C. S. Braden, These Also Believe, 1950. (Vartiotorni 1. toukokuuta 1978 s. 10)

Kirjassaan These Also Believe (Nämäkin uskovat) Charles S. Braden viittaa niihin, jotka julistavat, sanoessaan: ”Jehovan todistajat ovat kirjaimellisesti täyttäneet maan todistuksellaan . . (Herätkää! 22. joulukuuta 1973 sivu 17)

Yhdysvaltain Northwestern University -yliopiston kirkkohistorian ja uskonnollisen kirjallisuuden professori Charles S. Braden kirjoitti kirjassaan These Also Believe (Nämäkin uskovat): (Herätkää! 22. marraskuuta 1973 sivu 7)

– C. S. Braden, ”These Also Believe” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 1973 s. 253)

Charles Bradenin kirjassa These Also Believe sanotaankin: (Herätkää! 8. joulukuuta 1972 sivu 16)

– C. S. Braden, These Also Believe, (New York, 1950; The Macmillan Co.), s. 370. (Vartiotorni 1. heinäkuuta 1972 s. 298)

When I [Lloyd Barry] frankly answered that I was one of Jehovah’s witnesses, he got up, reached over and shook my hand vigorously. ‘You know,’ he said, ‘I have just written a chapter in one of my books about Jehovah’s Witnesses.’” He was Dr. C. Braden, Professor of Oriental Religions at Northwestern University in the United States. It appears that his research into the subject of the Witnesses had given him cause to have the greatest of respect for them and their teachings. (yb72 p. 225)

Tunnistaen tuon järjestön Charles Samuel Braden kirjoittaa teoksessaan These Also Believe (Nämäkin uskovat): (Herätkää! 22. maaliskuuta 1971 sivu 22)

Pannen tämän merkille Charles S. Braden sanoi kirjassaan These Also Believe (Nämäkin uskovat) (Vartiotorni 15. heinäkuuta 1970 s. 318)

Identifying that organization, Charles Samuel Braden writes in his book These Also Believe: (g70 March 22 p. 24)

Charles S. Braden, in his book These Also Believe, identifies for us who these are. (w68 Aug. 1. p. 465)

For example, a professor of history, Charles Samuel Braden, wrote in his book These Also Believe: (w67 Feb. 15. p. 103)

Because his spirit backs it up, sincere observers in all parts of the world cannot help but agree with the conclusion stated by Charles Samuel Braden, professor of history, in his book These Also Believe: (w62 Oct. 15 p. 632)

—C. S. Braden in These Also Believe. (w62 Mar. 1 p. 132)

“Jehovah’s Witnesses have literally covered the earth with their witnessing,” so observed C. S. Braden in his book These Also Believe. (w61 Oct. 15 p. 630)

Christians are responding with zeal to the need of the hour. Charles S. Braden, in These Also Believe, says: (w61 Jan. 15 p. 54)

—Charles Samuel Braden, These Also Believe, 1950, pages 370, 380. (w56 Dec. 1. p.711)

These Also Believe, by C. S. Braden (1950), pp. 370, 380, 382 (w55 Aug. 15 p. 492)

Sitä vaan jää ihmettelemään kun kirjan nimi on 'These Also Believe: A Study of Modern American Cults and Minority Religious Movements', eikä Vt-seura osaa noin usean lainaamisenkaan jälkeen päättää onko se amerikkalainen kultti vai uskonnollisten vähemmistöliike?

[Lehtiveli]

Hauskaa, että tuo lopppuosa jätetään mainitsematta

[Polyester]

Muistan kun joskus kokouksissa oli puhetta puhelimella kenttäilystä. Oletteko koskaan harrastaneet kyseistä "puhelinsaastetta" ?

En muista, että olisin raporttiin mitään kirjannut. Toki jonkinlaista "puhelinkenttää" tuli varmaan käytännössä harrastettua jonnekin suuntaan pahimpina höyrypää-aikoina.

Arvelisin, että korkeintaan liikuntarajoitteisia suoranaisesti rohkaistaan puhelinkenttäilyyn. Keskiverto-JT sitoutuu lahkoon paremmin, kun kenttäilee omalla naamallaan, ja rahatkin säästyvät järjestön lahjalippaaseen.

[rippeli]

Harrastin puhelinkenttää tienraivausaikoinani jonkin verran. Kentälle lähtiessä kun soitti johonkin numeroon ja kertoi uskostaan niin sai ajan rullaamaan.

Haipuessani poispäin uskosta harrastin tuota kenttäilyä enemmänkin. Tai siis juttelin lahkolaisuudesta tuntikausia joidenkin ihmisten kanssa puhelimessa. En oikeastaan tiedä kuka käännytti ketä, mutta raportoin kuitenkin joskus noitakin tunteja. Puhuinhan uskonnosta ei-jeppulalle, eli siis harrastin kenttäpalvelusta.

[Jakke]

Ennen tekstari ja kännykkäkautta Lauttasaaren erikoistienraivaajapariskunta toimi seuraavasti. Kentälle lähdettäessä tipautettiin lehdet tai traktaatti johonkin lähipostilaatikkoon ja sitten lähdettiin kävelemään kauniissa kesäisessä säässä hissukseen Tapiolaan (5 km) tiputtamaan seuraavaa traktaatia seuraavaan postilukkuun.

Joo tästä aiheesta kirjoittelin joskus H2O:hon. Tuo oli hyvinkin yleinen tapa ja saattaa tienraivaajan vilpittömän halun auttaa mahdollisimman monia ihmisiä ja käyttää aikansa tehokkaasti vähintäänkin kyseenalaiseen valoon.

[Astrologi]

En muista, että olisin raporttiin mitään kirjannut. Toki jonkinlaista "puhelinkenttää" tuli varmaan käytännössä harrastettua jonnekin suuntaan pahimpina höyrypää-aikoina.

Mielestäni puhelinkenttäilyä ei ilmoiteta erikseen raportissa, kuten ei myöskään kirjeiden kirjoitusta tai "satunnaista todistusta". Ne kaikki laitetaan samaan tuntimäärään kuin muukin oveltaovelle työ.

Toivottavasti korjaatte, jos tiedätte muistikuvani vääräksi. En kunnolla enää muistakaan, miltä se raporttilomake näyttää...

Puhuinhan uskonnosta ei-jeppulalle, eli siis harrastin kenttäpalvelusta.

Minullakin kello tikitti aina kun puhuin jotain uskonnollista jollekin ulkopuoliselle, varsinkin jos muuten oli heikko tulos tulossa raporttiin. Tämähän on sitä kuuluisaa satunnaista/vapaamuotoista todistamista, joka on oletettavasti huomattavasti tehokkaampaa kuin se, että käydään häiritsemässä ihmisiä ovilla ja puhutaan siellä ilmoista ym. puutaheinää.