"Ystävät" ja ystävät

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Witless
Viestit: 1477
Liittynyt: 04.05.2007 00:06
Paikkakunta: Helsinki

"Ystävät" ja ystävät

Viesti Kirjoittaja Witless »

Surukseni huomaan että vaikka olen onnellisessa parisuhteessa ja asiat ovat muutenkin suhteellisen hyvin, minulla ei ole kovin läheisiä ystäviä.

Kun jäin JT-kuvioista pois kolmekymppisenä, ja seurakunnan "ystävät" jäivät sain kavereita lähinnä työkavereista. Heistä on nyt jäljelle jäänyt lähinnä yksi "oikea" ystävä, ja hänenkin kanssaan suhteita sotkevat työasiat (olemme samalla alalla ja kilpailevissa yrityksissä). Järjestöstä on puolivälissä pois yksi vanha kaveri, mutta hänenkin kanssaan alamme olla jollain tavalla henkisesti erillämme.

Ketään sellaista kaveria ei ole jonka kanssa voisi puhua luontevasti kaikesta. Psykoterapeuttia ei oikein voi kaveriksi laskea. Ehkä nyt on jo liian myöhäistä edes toivoa sellaista. Tuntuu että tämän asian suhteen pitää kai antaa periksi. Aika harva tämän ikäinen kuitenkaan kyselee muilta että "oisitsä mun kaveri?" Onko muilla kokemuksia aiheesta?
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Luopiot pelastavat!
Kun minut erotettiin 30v kypsässä iässä, menetin tietysti kaikki kaverini. Sain kuitenkin muutaman todellisen ystävän vesipostin kautta. Laatu korvasi määrän. Olen myös onnistunut lämmittämään suhteita lapsuudenystäviini, jotka jättivät lahkon jo nuorina. Suosittelen samaa. Voitko kuvitella uskollisempaa ystävää kuin sellainen, joka kutsuu sinua kaverikseen vaikka et itse suostu edes moikkaamaan häntä yli kymmeneen vuoteen?
Let me go Master I hate you so
Astrologi
Viestit: 166
Liittynyt: 30.04.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja Astrologi »

Kolmikymppisenä on muutenkin aika luopua "bestiksistä" ja siirtyä viettämään perhe-elämää ja suuntautua sukua kohti (tämä toki on mahdotonta jos suku on hylännyt). Pidän siis normaalina sitä, että enää ei ole sellaista läheistä tosiystävää, vaan puolison kanssa tutustutaan vaikkapa pariskuntiin.
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Astrologi kirjoitti:Kolmikymppisenä on muutenkin aika luopua "bestiksistä" ja siirtyä viettämään perhe-elämää ja suuntautua sukua kohti (tämä toki on mahdotonta jos suku on hylännyt). Pidän siis normaalina sitä, että enää ei ole sellaista läheistä tosiystävää, vaan puolison kanssa tutustutaan vaikkapa pariskuntiin.
Tämä tietysti edellyttää, että on se parempi puolisko jonka kanssa viettää pariskuntaelämää.

Jos sellaisen on sattunut menettämään jeppueron kanssa samaan syssyyn, niin on hyvä omata muunlaisiakin ystäviä.

Muutenkin tuollainen W.A.S.P-tyylinen elämä on mielestäni hanurista. Lapsista huolehditaan ja puolisoa rakastetaan, mutta ei kai sen vuoksi tarvitse hymistellä joissakin vieras-käynneillä? Miehet laittelevat ruokaa keskenään (moderni mies on kokki) ja miettivät kuinka paljon uskaltaa juoda tai juottaa säilyttääkseen maineensa, samalla kun vaimot höpöttelevät olohuoneessa ja miettivät miten rankasti uskaltaa juoruta ilman leimaantumista.

Inhottavan amerikkalaista ja inhottavan jeppumaista. Todelliset ystävyydet syntyvät aivan eri lähtökohdista.

Minä ainakin koen olevani todella hyvä ystävä muutaman ihmisen kanssa vaikka en saakaan kutsuja pariskuntien luokse. Ja vaikka olen 32v niin en silti koe velvollisuudekseni arkipäiväistyä ja hankkia uutta emäntää päiviäni ilostuttamaan.

Onko pysyvä parisuhde samanlainen onnellisuuden mitta kuin oma auto tai iso asuntovelka? Minulla ei ole mitään noista, mutta koen olevani kuitenkin suhteellisen onnellinen. Autoa voi aina lainata. Naisen läheisyyttä saa aina kun mieli tekee. Talon voi heti ostaa jos sellainen tarve tulee.

10v moista perheellistä elämää kokeneena voin sanoa, että asia on ihan ylimainostettua. Hyviä ystäviä ei korvaa mikään.
Let me go Master I hate you so
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: "Ystävät" ja ystävät

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Witless kirjoitti:Onko muilla kokemuksia aiheesta?
Minä sain monoa noin kaksvitosena, eikä minulla ollut mitään ongelmia haalia kokoon kavereita. Toki olin naimaton, joten liikkumisrajoitteita ei ollut.

Jälkikäteen asiaa tarkastellen voisi kuitenkin sanoa, että suurin osa nykykavereistani on samasta harrastepiiristä, asia jota en pidä sattumana.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
RaM

Viesti Kirjoittaja RaM »

Kavereita on kaikilla, mutta ystäviä on harvassa. Niin kai se tahtoo mennä.
Olen väärä ihminen puhumaan aiheesta ja vähän kuin pukki kaalimaan vartijana, mutta todetaan nyt kuitenkin. Ystävyys ei etsi sinua vaan sinun pitää etsiä sitä. Se ei ole ostettavissa, vaan se pitää omin käsin rakentaa.
Ennenkaikkea: se eteen pitää olla aktiivinen.

Oletan järjestöstä pois jäämisen jättävän kaikille ammottavia aukkoja tuohon ystävä-rintamaan. Niitä täytyy etsiä muualta, mutta mielestäni me entiset Jt:t voisimme myös tehdä enemmän työtä sen eteen, että tutustuisimme toisiimme muutenkin, kuin vain näiden palstojen kautta. Yhteiset tapaamiset ovat hyvä asia ja suokkiin olisin itsekin halunut tulla. Tuli vain viimehetken takapakki.

Itselläni on sellainen tunne, että näitä erilaisia isompia tai pienempiä tapaamisia pitäsi saada järjestettyä useammin. Olen saanut edun tutustua viimeisen parin vuoden sisällä erinomaisen mukaviin ihmisiin ja todennut sen, ettei yhteisiä maailmanparantamistilaisuuksia ole koskaan liikaa. Niistä saa aina paljon itselleen.

Jehovan todistajissa on edelleen mukana paljon mukavia ihmisiä jotka tulevat jäämään jossain vaiheessa järjestön palvonnasta pois. Olisi heitäkin varten hyvä, että olisi olemassa toimiva järjestelmä, jossa samanlaisen taustan eläneet ja kokeneet ihmiset voisivat korjata yhdessä vaurioitaan ja löytää uusia ystäviä. Nämä miitingit ovat hyvä alku siihen.

Yksi asia on varma. Ystäviä ei ole koskaan liikaa.
JohnTheRevelator
Viestit: 67
Liittynyt: 02.05.2007 18:46

Viesti Kirjoittaja JohnTheRevelator »

Ystävyys ei etsi sinua vaan sinun pitää etsiä sitä. Se ei ole ostettavissa, vaan se pitää omin käsin rakentaa.
Ennenkaikkea: se eteen pitää olla aktiivinen.
4 vuotta sitter erotessani mietin asiaa paljon ja olin huolissani, mistä löytää ystäviä ja kavereita. Nyt tilanne on parempi mutta aktiivinen pitää olla ja kova työ siinä on. Työkavereiden kanssa esim. on tullut oltua enemmän tekemisissä. On kuitenkin totta, ettei sellaista syvää ystävyyssuhdetta synny helposti. Eikä tässä iässä varsinkaan. Itsestä tuntuu, että se on jotain, joka jää ehkä aina puuttumaan elämästäni. Itseäni jäänyt kyllä harmittamaan kun en ole oikein noissa luoppistapaamisissa ollut. Viime kesä miekkarin yhteydessä tuli tutustuttua muutamiin mutta täytyy ryhdistäytyä seuraavalla kerralla. Eihän se Helsinki nyt niin kauhean syrjässä kumminkaan ole.
Usko tarkoittaa sitä ettei halua tietää totuutta

Friedrich Nietzsche
Japi-40
Viestit: 154
Liittynyt: 01.05.2007 00:01
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Japi-40 »

Niin ne ystävät ja ystävät katosivat kun erosin Jehovan todistajista. Mutta minulla on aina ollut kaverita ja ystäviä Jehovan todistajien ulkopuolella.



IRTI VARTIOTORNISEURASTA !
Esivalvoja
Viestit: 11
Liittynyt: 05.05.2007 11:15

Re: "Ystävät" ja ystävät

Viesti Kirjoittaja Esivalvoja »

Witless kirjoitti:Surukseni huomaan että vaikka olen onnellisessa parisuhteessa ja asiat ovat muutenkin suhteellisen hyvin, minulla ei ole kovin läheisiä ystäviä.

Kun jäin JT-kuvioista pois kolmekymppisenä, ja seurakunnan "ystävät" jäivät sain kavereita lähinnä työkavereista. Heistä on nyt jäljelle jäänyt lähinnä yksi "oikea" ystävä, ja hänenkin kanssaan suhteita sotkevat työasiat (olemme samalla alalla ja kilpailevissa yrityksissä). Järjestöstä on puolivälissä pois yksi vanha kaveri, mutta hänenkin kanssaan alamme olla jollain tavalla henkisesti erillämme.

Ketään sellaista kaveria ei ole jonka kanssa voisi puhua luontevasti kaikesta. Psykoterapeuttia ei oikein voi kaveriksi laskea. Ehkä nyt on jo liian myöhäistä edes toivoa sellaista. Tuntuu että tämän asian suhteen pitää kai antaa periksi. Aika harva tämän ikäinen kuitenkaan kyselee muilta että "oisitsä mun kaveri?" Onko muilla kokemuksia aiheesta?
Samanlaisia fiilareita täällä. Muutin vielä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, joten kavereita on vielä vähemmän. Onneksi joitakin kavereita kuitenkin on, ei sellaisia kuitenkaan, jotka kunnolla ymmärtää eikä sellaisia taida tähän maailmaan paljon mahtuakaan, kun olen aika outo kombinaatio. Kristitty pasifisti, jota ei Jehovan todistajat ymmärrä enkä oikein tunne samanlaista yhteyttä normaaleittenkaan kristittyjen kanssa taustani takia. Tälläkin palstalla on vähän paitsiossa, kun suurin osa tuntuu olevan agnostikkoja tai ateisteja.

Tässä kuussa olen varmaan 95% ajasta viettänyt kotona, kun koulua on aika vähän, tai sitten salilla tai kaupassa. Sekin vaatii kuitenkin luennetta, että osaa olla yksin itsensä kanssa. Toisaalta nykyviihde mahdollistaa sen, ettei tarvitse niin paljoa omien ajatustensa kanssa viihtyä :P No onneksi koulu antaa mielekästä tekemistä.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: "Ystävät" ja ystävät

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Esivalvoja kirjoitti:Tälläkin palstalla on vähän paitsiossa, kun suurin osa tuntuu olevan agnostikkoja tai ateisteja.
Etköhän nyt tee kärpäsestä härkästä, minulla ei ole pienintäkään vaikeutta keskustella henkilön kanssa, jolla on usko Jumalaan, joko Jehovaan tai sitten muuten nimeltä määrittämättömään.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
kirjallisuusveli
Viestit: 903
Liittynyt: 29.04.2007 16:43

Re: "Ystävät" ja ystävät

Viesti Kirjoittaja kirjallisuusveli »

Markku Meilo kirjoitti:Etköhän nyt tee kärpäsestä härkästä, minulla ei ole pienintäkään vaikeutta keskustella henkilön kanssa, jolla on usko Jumalaan, joko Jehovaan tai sitten muuten nimeltä määrittämättömään.

Voisin kuvitella, että esivalvoja ei tunne olevansa hengenheimolainen ateistien ja agnostikkojen kanssa. Tarkoitan siis sitä, että kyse on fiiliksistä pikemmin kuin mistään muusta.

Voin tietty erehtyäkin - jälleen kerran. Ehkä Esivalvoja kommentoi itse.
"There's a point in your life when you'll realize who matters, who never did, and who always will."
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: "Ystävät" ja ystävät

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

kirjallisuusveli kirjoitti:Voisin kuvitella, että esivalvoja ei tunne olevansa hengenheimolainen ateistien ja agnostikkojen kanssa. Tarkoitan siis sitä, että kyse on fiiliksistä pikemmin kuin mistään muusta.
Niinpä, silloinhan asia on henkilön itsensä ratkottava.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Esivalvoja
Viestit: 11
Liittynyt: 05.05.2007 11:15

Re: "Ystävät" ja ystävät

Viesti Kirjoittaja Esivalvoja »

Markku Meilo kirjoitti:
Esivalvoja kirjoitti:Tälläkin palstalla on vähän paitsiossa, kun suurin osa tuntuu olevan agnostikkoja tai ateisteja.
Etköhän nyt tee kärpäsestä härkästä, minulla ei ole pienintäkään vaikeutta keskustella henkilön kanssa, jolla on usko Jumalaan, joko Jehovaan tai sitten muuten nimeltä määrittämättömään.
Kirjallisuusveli sanoikin asian melkein paremmin kuin minä. Se nyt lienee päivänselvää, että ex-jt kristitty tuntisi kuuluvansa paremmin joukkoon, jos kyseessä olisi ex-jt kristitty palsta. Samanlaisen maailmankatsomuksen omaavat yleensä ymmärtävät paremmin toisiaan. Sellaista yhteyttä vaan kaipaa, kun olen hellareiden ja luterilaistenkin kanssa liikkunut.

Ei tästä asiasta nyt härkää tarvitse tehdä, kunhan mainitsin enkä minä pahalla tarkoittanut. Kiva palstahan tämä on, vesipostiin kirjoitin muutaman viestin ja tänne tulee varmaankin kirjoitettua paljon enemmän. Aina voi todellakin keskustella, mutta yhteenkuuluvuuden tunne voi vaihdella. Eri elämäntilanteissa sitä kaipaa enemmän tai vähemmän.
Kovanyrkki
Viestit: 270
Liittynyt: 06.05.2007 21:48

Re: "Ystävät" ja ystävät

Viesti Kirjoittaja Kovanyrkki »

a
Viimeksi muokannut Kovanyrkki, 19.08.2008 00:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1741
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli »

Onhan tänne mukava saada ns. yleiskristillistäkin näkökulmaa. Toivottavasti palstalle eksyy ihmisiä erilaisista maailmankatsomuksista jotta saadaan runsaammin ajatuksia ja kokemuksia :)
Vastaa Viestiin