Toistuva välttäminen

[rippeli]

Alkuviikolla tapahtui seuraavaa:

Olin polkemassa pyörällä kotiin kun huomasin erään erotetun naishenkilön tulevan vastaan. Jarruttelin ja moikkasin kaveriani, jonka kanssa olin vaihtanut ajatuksia aika paljon ja jonka tiesin hyväksi ihmiseksi. Nainen ei kuitenkaan tuntunut huomaavan minua. Olin tietysti todella ihmeissäni mutta jatkoin matkaa kotia kohti.

Eilen kun olin hoitamassa poikaani, hän kertoi että kyseinen nainen oli otettu takaisin seurakuntaan. Siitä siis johtui hänen välttelynsä.

Tuntuu todella ärsyttävältä tajuta miten kovasti jt-lahkolaiset noudattavat vartiotornin ohjeita. Kun minut erotettiin, ko henkilö ei puhunut minulle mitään. Kun hänet sitten erotettiin, olimme hyviä ystäviä ja tuimme toisiamme vaikeassa elämäntilanteessa. Nyt kun hänet sitten otettiin takaisin seurakuntaan niin olenkin taas hengellinen ruumis ja valmiiksi kuollut, jota ei saa edes hätäisesti moikata.

Tulee mieleen ajat jolloin odottelin erottamiseni virallista ilmoitusta. Kaverit soittelivat ja kiittelivät menneistä vuosista, mutta samalla pahoittelivat koska yhteydenpito loppuisi erottamisilmoituksen jälkeen. Nyt homma meni toisin päin, mutta minä en saanut minkäänlaista ennakkovaroitusta siitä että olen menettämässä ystävän.

Onko arvon palstalaisilla vastaavia kokemuksia. Tämä on minulle ainakin ihan eka kerta.

[Lehtiveli]

Ei ole samankaltaisia kokemuksia vielä kertynyt, mutta aika karulta tuo kuullostaa.

Ilmeisesti se aika, jonka kyseinen henkilö vietti erotettuna eivät avanneet silmiä Vartiotornin todellisuudelle.

[Tony]

Ilmeisesti se aika, jonka kyseinen henkilö vietti erotettuna eivät avanneet silmiä Vartiotornin todellisuudelle.

Tuo erotettuna vietetty aika taisi tässä tapauksessa toimia juuri vartiotorniseuran haluamalla tavalla. Osoitti henkilölle mistä jää paitsi ollessaan järjestön ulkopuolella. Heikompien yksilöiden kohdalla tuo on kai todennäköistäkin. Ja niiden, jotka eivät ole uskaltaneet katsoa vt-seuran luomaa illuusiota silmästä silmään.

Kun minut erotettiin, ko henkilö ei puhunut minulle mitään. Kun hänet sitten erotettiin, olimme hyviä ystäviä ja tuimme toisiamme vaikeassa elämäntilanteessa. Nyt kun hänet sitten otettiin takaisin seurakuntaan niin olenkin taas hengellinen ruumis ja valmiiksi kuollut, jota ei saa edes hätäisesti moikata.

Eittämättä tuollaisen kokemuksen jäljiltä voi olla aika ärsyyntynyt ja hämmentynytkin. Elämme kuitenkin aikakaudella, jolla ihminen on etuoikeutetussa asemassa informaation kulun tehokkuuden kannalta. Kun tuota ei sitten joku käytä hyväkseen ja matelee takaisin amerikkalaisen 'karttamis-uskonnon' luokse, voi puseroon hiipiä pientä epätoivoakin kyseisen lahkon karttamissäännön jäljiltä.

Tapauksesi kiteyttää hyvin tuon koko säännön järjettömyyden. Vain sillä on väliä mitä vt-seura sanoo ja kuinka se käskee ihmisiin suhtautumaan. Ja se pieni hetki, jolloin seurakunnan lavalta ilmoitetaan ihmisen olevan entinen jt, tai takaisin otettu - tuo pieni hetki - ratkaisee monen ihmisen elämänmittaisten sosiaalisten suhteiden tulevaisuuden.

Karttamissäännön ulottuvuudellakaan ei välttämättä ole rajoja. Vaimoni isoäidin luona oli tapana käydä hänelle tuttu todistaja-parivaljakko, kertomassa tietenkin 'hyvää uutista' etc.. No kun aikaa kului ja vein vaimoni vihille (olin tuossa vaiheessa jo ollut eronneena seurakunnasta reippaan vuoden), ja jälleen tutut todistajat vaimoni isoäidille käymään, niin vihkikuvia katsellessaan olivat kyllä tunnistaneet vanhempani, mutta eivät (yllätys yllätys) minua.

En sitten tiedä olivatko nimenomaan sanoneet, etteivät tunne minua (siinä tapauksessa valehtelivat), vai olivatko vain sivuuttaneet kuvani mallikkaasti toimivina todistajina, mutta tarinan opetus on siis se, että karttaa pitää ilmeisesti myös kolmannen tai neljännen osapuolen kautta. Julmaa se on peli kun tuomarina toimii vartiotorniseura.

Ps. Eivät ole sen koommin kuvani nähtyään kyläilleet vaimoni isoäidin luona, onkohan luopiopelko noin kova, että edes talossa, jossa kuvani vaikuttaa ei sovi käydä

[Vieras]

Täytyypä viedä lapsuudenkotiini tuore valokuva itsestä ja lapsista kirjahyllyyn =) Saavat siellä vierailevat JT:t kokea kauhua ja sekasorron tunteita.

[Polyester]

Tulee mieleen ajat jolloin odottelin erottamiseni virallista ilmoitusta. Kaverit soittelivat ja kiittelivät menneistä vuosista, mutta samalla pahoittelivat koska yhteydenpito loppuisi erottamisilmoituksen jälkeen.

Siinäpä on lain kirjainta noudatettu pilkulleen. Voisi olettaa, että oikeasti asiaansa uskova JT aloittaa ns. karttamisen heti, kun erottamisasia on selvä, eikä odottele ilmoituksen lukemista lavalta.

Kuulostaa siltä, että nämä ex-kaverisi voisivat omantuntonsa puolesta hyvinkin olla kanssasi tekemisissä edelleen, mutta he mukautuvat järjestön normiin oman selustansa suojelemiseksi. Varmempi olla erotetusta kokonaan erossa kuin pitää salaa yhteyttä ja ottaa kärähtämisen riski.

[Pehmoluopio]

Mainittakoon, että omasta seurakunnasta porukka lähetti tsemppausta erottamisen jälkeen. Kalifornialaiset osaavat olla tosi rentoja joissain asioissa.

[Lehtiveli]

Varmempi olla erotetusta kokonaan erossa kuin pitää salaa yhteyttä ja ottaa kärähtämisen riski.

Näinhän se yleensä menee. Joukkopaine tekee oman pään mukaan toimimisesta hankalaa.

Lisäksi ainakin täälläpäin tuntuu että rangaistukset yhteydenpidosta ovat koventuneet. Enää ei vain "keskustella" vaan komitea tulee samantien.

[rippeli]

Mietin hieman lisää tuota karttamista ja huomasin miten erilailla jt:t suorittavat rangaistusriittiään.

JT-naapurini ei ollut erottamisestani moksiskaan, vaan samalla lailla saunoimme yhdessä alkujännityksen karistua. Toisaalta hänen vaimonsa kävi ilmoittamassa minulle erikseen, etten saisi puhua hänen kanssaan koska olen erotettu. Päivää ennen erotustani sama rouva istui sylissäni ja kertoi tulevansa ikävöimään minua valtavasti.

Eräs ystäväkseni luulema harrastaa karttamista muuten, mutta rahasta hän on valmis tekemään mitä tahansa. Hän voi siis vaikkapa soittaa ja kysellä kuulumisia, mutta lopulta paljastuu että hän haluaakin vain myydä minulle muistia tietokoneeseen. Tai jos itse soitan (en soita enää!!) ja pyydän vaikkapa käymään, hän lupaa tulla jos maksan rahaa. Minusta se on aika iljettävää ehdollista ystävyyttä varsinkin kun ottaa huomioon, että kaveri on jo valmiiksi velkaa minulle aika monta satasta. Olin muuten ainut tyyppi joka kävin katsomassa kaveria lähes joka päivä katkolla hänen vaimonsa lisäksi. Oma isänsäkään ei mennyt kyseiseen paikkaan ettei mainen kärsisi. Niin se kaveruus unohtuu.

Muutama kastamaton julistaja ei puhu minulle, vaikka periaatteessa heiltä se ei olisi edes kiellettyä. Toisaalta se on hyvin ymmärrettävää. Ei kovin moni tavallinen luterilainenkaan halua puhua kanssani välttämättä. En ole kovin hurmaava persoona missään mielessä.

Avoliitossa asuva pikkusiskoni ei suostu puhumaan jt-asioista, koska olen erotettu. Häntä ei ole erotettu, vaikka synnissä elääkin. Siksi tämä pieni rajoitus keskusteluissamme.

Isäpuoleni ei puhu kanssani koska olen erotettu, mutta häntä taitaa ärsyttää enemmänkin samaan syssyyn tullut avioeroni.

Muutama työkaverini on jeppula. Heille kanssakäyminen rajoittuu kirjaimellisesti tehtaan porttiin. Portin sisäpuolella on lupa puhua mitä vain, koska olemme työtovereita. Portin ulkopuolella ei puhuta. Ei edes moikata.

Entisen seurakuntani vanhimmat olivat ilahtuneen kuuloisia kun soitin heille jokin aika sitten. Kun sitten selvisi että haluan julistajakortit sun muut oikeudenpöytäkirjat niin ääni muuttui kellossa. Nyt he eivät enää vastaa puhelimeen jos yritän soittaa. Tämä karttaminen taitaa kuitenkin johtua lähinnä pelkuruudesta. Olenhan heidän mielestään nyt vaarallinen luopio.

Karttamissääntö on ehdoton, mutta käytännön pakosta ihmiset soveltavat sitä. Tällainen luopio-ressukka on sitten aika pihalla välillä koska ei tiedä kuka ajattelee mitenkin.

[Pehmoluopio]

Muutama kastamaton julistaja ei puhu minulle, vaikka periaatteessa heiltä se ei olisi edes kiellettyä. Toisaalta se on hyvin ymmärrettävää. Ei kovin moni tavallinen luterilainenkaan halua puhua kanssani välttämättä. En ole kovin hurmaava persoona missään mielessä.

Eiks olekin kivaa tulla kartetuksi sekä jehovien että lutikoiden puolelta?

Tässä se jehovien ja lutikoiden ero kokonaisuudessaan on: Jehovat tarvitsevat karttamiseen syyn, oli se vaikka mistä reväisty, lutikat eivät tarvitse mitään syytä. Ei vain huvita. Et miellytä silmää.

[rippeli]

Eiks olekin kivaa tulla kartetuksi sekä jehovien että lutikoiden puolelta?

Tässä se jehovien ja lutikoiden ero kokonaisuudessaan on: Jehovat tarvitsevat karttamiseen syyn, oli se vaikka mistä reväisty, lutikat eivät tarvitse mitään syytä. Ei vain huvita. Et miellytä silmää.

Olen aika komea joten tiedän miellyttäväni lutkujenkin silmää. Ongelmat kanssakäymisessä liittyvät lähin piinalliseen luonteeseeni. Kuvittelen suoruuden olevan hyve ja saan sen vuoksi aika monet ihmiset loukkaantumaan.

Karttaminen sinänsä on jokaisen ihmisen oikeus, mutta haluaisin ajatella minua karttavien ihmisten myös inhoavan minua. Siinä taitaa ollakin se perimmäinen dilemma jeppu-karttelun ja lutku-karttelun välillä.


Korjasin quoten - Alueveli

[Isoptera]

Minua hieman hämmensi viimeinen keskusteluni esivalvojan kanssa puhelimessa. Olin postittanut viikkoa aiemmin erokirjeen (mikä tuli seurakunnalle täytenä yllätyksenä), missä lupasin itse soittaa vielä yhden puhelun selvittääkseni muutamia asioita.

Kun soitin, ei esivalvoja ollut kotona, vaan hänen vaimonsa puhui kanssani. Hän jutteli niitä näitä, eikä sanallakaan maininnut kirjettäni, joten oletin hänen olevan siitä tietämätön. Sanottakoon vielä, että esivalvoja ja hänen vaimonsa ovat aivan ihastuttavan sydämellisiä ihmisiä ja minulle läheisin perhe seurakunnassa.

Kun tuntia myöhemmin tavoitin esivalvojan, hän kertoi vaimonsa järkyttyneen pahoin kirjeestäni (oli siis sittenkin tiennyt siitä!). Keskustelun lopuksi, kun olimme jo käyneet läpi päivän jolloin eroamisestani luettaisiin ja ne pakolliset "noudatamme tästä eteenpäin Raamatun ohjetta karttaa... blaa...blaa", lähetti vaimo vielä minulle terveisiä.

Vakava keskustelu päättyi siis sanoihin "vaimo lähettää sinulle paljon terveisiä" ja se jäi jotenkin kaivelemaan mieltä. Nämä ihmiset eivät ole ilkeitä, mutta he noudattavat pilkulleen Vartiotorniseuran ohjeita, joten henkilö jonka eroamista/erottamista ei ole virallisesti kuulutettu, on ok, mutta kuulutuksen jälkeen ei, VAIKKA TUO IHMINEN ON KOKO AJAN SAMA.

[Markku Meilo]

...VAIKKA TUO IHMINEN ON KOKO AJAN SAMA.

Kun sitten ajattelee kotoa muuttaneiden perheenjäsenten tilannetta, kärsimys on molemminpuolista ja kuitenkin tätä nimitetään Vt-seuran taholta Jehovan rakkaudelliseksi järjestelyksi, yhtä helvettiä se on monille - ja vielä esitetään, että Vt-seura ei opeta helvetin olemassaoloa.

Jos tuolla tavalla rakkaudellisuuden käsittävässä yhteisössä tulisi elää tuhatkin vuotta, niin helvetti alkaa kuulostaa paratiisia kiinnostavammalta vaihtoehdolta.

[Lehtiveli]

Löysin kirjahyllystäni vihreäkantisen vain jäsenille tarkoitetun "Järjestetyt.." kirjan. Lueskelin sitä huvittuneena kunnes silmääni osui väliotsikko: "Ilmoitus erottamisesta" ja sen alapuolella olevat ohjeet:

Kun katumaton väärintekijä on tarpeen erottaa seurakunnasta, esitetään lyhyt, yksinkertainen ilmoitus: "[Henkilön nimi] ei enää ole Jehovan todistaja." Mitään selityksiä ei tarvita. Uskolliset seurakunnan jäsenet tajuavat, että heidän on lakattava seurustelemasta hänen kanssaan. (Alleviivaus lisätty) Järjestetyt tekemään Jehovan tahto (od-FI) 2005, s. 155

Vieläköhän Veli Leinonen voi väittää, ettei ketään pakoteta karttamaan erotettuja?

[Kaarmis]

-------
Vieläköhän Veli Leinonen voi väittää, ettei ketään pakoteta karttamaan erotettuja?

Vielä. Veikolle ei tee vähääkään vaikeuksia valehdella.

[almi]

Veikkohan voi aina väittää, että koko välttämisväite on luopioiden perättömiä väitteitä. Tai ainahan voi yrittää...