Minne matka?

[Jukka]

Vasta sain tietää näistä sivuista ja hetken olen näillä myös pyörinytkin intensiivisesti lukien juttuja. Jutut herättivät paljon ajatuksia joista pian lisää. Ensin on ehkä perempi että kerron omista taustoistani.

Olen siis muutaman vuoden päälle kaksi kymmentä vuotias nuori mies. Synnyin Jehovan Todistaja perheeseen ja varhais nuoruudessani kävin kasteella (kaipasin hyväksyntää). Eri asioiden johdosta vaivuin vaikeaan masennukseen jonka ansiosta aloin ajattelemaan elämän merkitystä laajemmin. Sen seurauksena tuli muutaman vuoden toimettomuus joka jatkuu tälläkin hetkellä. Apua en saanut masennukseeni, en mistään. Aloin juomaan ja juhlimaan ja yms. Asiaan liittyy myös paljon muita yksityiskohtia joista en tahdo kummemmin mainita mutta paljon samankaltaisuuksia on monien täällä olevien kanssa.

Kaikki nämä tapahtumat olivat minulle tärkeitä. Miksi? Koska ne toivat minut tähän pisteeseen. En tunne katkeruutta enkä vihaa, ehkä hieman surua kivuista joita olen saanut kokea, vaan tunnen enimmäkseen syvää kiitollisuutta kaikesta.

Totuus on asia mitä raamattukin kehoittaa meita etsimään. Se ei ole sidoksissa uskontoihin eikä mihinkään muuhunkaan. On hyvä että asiat tuodaan julki näin sivuston muodossa mutta mitä sitten? Mitä minua hyödyttää tietää totuus? Sorrutaanko täälläkin siihen mihin seurakin sortuu, sanomaan tee näin, pohdi tätä, suosittelen tuota ja sitten jätetään henkilö oman onnensa nojaan?

Mihin matka? Irti jostakin vai irti jonnekkin?

[Johanneksen poika]

Mihin matka? Irti jostakin vai irti jonnekkin?

Joku viisas on joskus sanonut, että "tärkeintä ei ole päämäärä vaan se, että on liikkeellä sitä kohti".

Jos olen ymmärtänyt tuon ajatuksen oikein, se tarkoittanee sitä, että pyrkii elämään joka päivä siten, että se tuottaa iloa, ja on hyödyllistä ja auttaa myös muita ihmisiä, eikä väen vängällä haihattele turhia.

Raamatusta saa irti ainakin nämä perusperiaatteet, joita voi noudattaa uskonnosta riippumatta, ja se tuo onnellisuutta itselle ja muille:

(Matteus 7:12) 12 Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille; tätähän Laki ja Profeetat tarkoittavat.

(Matteus 5:43-48) 43 Te olette kuulleet sanotun: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi ja vihattava vihollistasi.’ 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, 45 jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne pojiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille. 46 Sillä jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mikä palkka teillä on? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin? 47 Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö kansakuntien ihmisetkin tee samoin? 48 Teidän on siis oltava täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

[Jukka]

Raamatusta saa irti ainakin nämä perusperiaatteet, joita voi noudattaa uskonnosta riippumatta, ja se tuo onnellisuutta itselle ja muille:

Aivan. Uskohan on aivan eri asia kuin uskonto.

Olin jo tuossa peiton alla laittamassa nukkumaan mutta oli pakko nousta ylös jatkamaan tuota tekstiä minkä jo kirjoitin.

Pyörittelin mielessäni kysymystä riippuvaisuudesta. Nämä sivuthan ovat sitä varten että ne voivat auttaa irti riippuvuudesta Jehovan Todistajien järjestöstä.

Riittääkö että irtaantuu järjestöstä jos on kiinni kymmenessä muussa riippuvuudessa? Onko riippuvuus esimerkitsi työstään yhtään sen parempi vaihtoehto kuin riippuvuus uskonnosta? Onko vapautuminen uskonnon kahleista kohti suurempaa vapautta kaikesta turhasta vai jääkö se vain siihen yhteen asiaan? Jos täällä on tarkoitus vain pyöritellä ihmisten pyörittämän seuran mokia ja virheitä niin voin sanoa, rakkaat ihmiset, että politiikan ja hallituksen puolella ne parhaat salaliittoteoriat löytyy. Kirkkokin on sellainen valheiden pesä että pahempaa paikkaa saa etsiä. Tai miten olis sellainen kohde kuin itsemurhalahkot? Siinä riittää tutkimista muutamalle ihmisiälle.

Vai etsimmekö me totuutta? Jeesus sanoi että totuus vapauttaa teidät. Pyrimmekö vapauteen, täyteen riippumattomuuteen vai jäämmekö alkutekiöihin?

On hyvä paljastaa valheita mutta tärkeintä minusta on etsiä totuutta, pyrkiä vapauteen ja olla ihmisiä toisillemme. Niinkuin Johanneksen Poika tuossa totesikin että Rakkaus kaikkeen luomakuntaan on se ensisijainen asia. Ei riitä että on nimellisesti erossa jostain vaan vaan täytyy päästää irti sydämmen tasolla. Viha ja katkeruus pois ja rakkaus tilalle.

Jehova on rakkaus joten rakkaus ja totuus kulkevat käsi kädessä. Jeesuskin kannusti meitä täydellisiksi rakkaudessa niinkuin teidän taivaallinen isännekin on täydellinen.

Täydellisiksi rakkaudessa. Eikö siinä kaikki muu menetäkkin merkityksensä?

[tikaram]

Raamatusta saa irti ainakin nämä perusperiaatteet, joita voi noudattaa uskonnosta riippumatta, ja se tuo onnellisuutta itselle ja muille:

Raamatun hyviä sanoja väheksymättä, itse löydän elämän hyviä perusperiaatteita ajanmukaistettuna monista eri lähteistä: aforismeista, runoista, hyvistä artikkeleista ja romaaneista ja ihmisten kanssa keskustellessa.

Tehdäkseen periaatteista elämänohjeita itselleen, ne täytyy "koettelemalla todeta" omassa elämässään jatkuvien erehdyksien ja onnistumisten kautta. Tähän ei mielestäni tarvitse uskontoa määrittelemään oikeaa ja väärää. Länsimainen yhteiskunta on niin moninainen, että ajatteleminen eri näkökulmista on sallittua, ja toisaalta myös tietoa on saatavilla eri vaihtoehtojen punnitsemmista varten (toisin kuin ehkä joitakin vuosikymmeniä sitten).

Riittääkö että irtaantuu järjestöstä jos on kiinni kymmenessä muussa riippuvuudessa?

xx

On hyvä paljastaa valheita mutta tärkeintä minusta on etsiä totuutta, pyrkiä vapauteen ja olla ihmisiä toisillemme.

Ajatteleva ihminen etsii totuutta itsestään ja elämästään joka tapauksessa läpi elämänsä, eikä ehkä koskaan löydä perille. Matka on tärkein: hyvä olo, tyytyväisyys ja mielenrauha siitä, että kokee elävänsä itselleen ja toisille oikealla ja rehellisellä tavalla. Tähän voi liittyä myös usko korkeampaan voimaan. Riippuvuus mistään vahingoittavasta ei ole koskaan hyödyksi, olkoon se sitten työ, alkoholi tai uskonto (nämä eivät tietysti itsessään ole vahingoittavia asioita ihmiselle).

Todistajat uskovat uskontonsa avulla elävänsä juuri tällaista hyvää elämää. Minä "sallin" sen elämäntavan, jos he ovat onnellisia. Kyse ei ole siitä, että minulla olisi mitään tarvetta käännyttää heitä, vaan siitä, että liian moni kokee olevansa jumissa uskontonsa kanssa. Sovituilla raamattuun perustumattomilla säännöillä pienen ihmisen elämä pannaan ahtaalle, jolloin hän kadottaa sen vähänkin kosketuksen siitä, mikä hänelle itselleen hänen mielestään on parasta, ja mitä hyvää juuri hän itse haluaa tehdä parantaakseen tätä maailmaa.

[Lehtiveli]

Totuus on asia mitä raamattukin kehoittaa meita etsimään. Se ei ole sidoksissa uskontoihin eikä mihinkään muuhunkaan. On hyvä että asiat tuodaan julki näin sivuston muodossa mutta mitä sitten? Mitä minua hyödyttää tietää totuus? Sorrutaanko täälläkin siihen mihin seurakin sortuu, sanomaan tee näin, pohdi tätä, suosittelen tuota ja sitten jätetään henkilö oman onnensa nojaan?

Mihin matka? Irti jostakin vai irti jonnekkin?

Sivujen tarkoitus onkin saada ihmiset ajattelemaan, ja sitäkautta saamaan elämää hallintaan. Monet sivuilla vierailevista ovat eroavia tai jo eronneita, he saavat yleensä selvyyttä moniin järjestön epäkohtiin ja tällä tavalla riski "ryömiä takaisin" pienenee.

Me emme halua kertoa mihin ihmisten pitää uskoa, sen jokainen saa selvittää itse. Me vain kerromme omat ajatuksemme siitä, mihin ei kannata uskoa.

Jos mahdollinen lukija uskoo raamattuun, hän löytänee sieltä apua uskonkysymyksiin. Jos henkilö kyseenalaistaa uskonsa raamattuun, hän löytää siihen varmasti lisää materiaalia.

Haluamme pitää sivuston siinämielessä puolueettomana, ettei mitään maailmankatsomusta syrjittäisi. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että kirjoituksistamme huokuu agnostismi/ateismi, mutta ei ehkä aivan suoraan. Rivien välistä luettavissa kylläkin.

[Isoptera]

Tervetuloa Jukka keskustelemaan! Mielenkiintoista aihetta virittelet ja esitänkin tässä pari omaa ajatustani, jotka ovat syntyneet jehovantodistajuuden jälkeen.

Riittääkö että irtaantuu järjestöstä jos on kiinni kymmenessä muussa riippuvuudessa?

Kun on kyse nimenomaan Jehovan todistajista, niin kyllä heistä irtaantuminen on iso askel eteenpäin, sillä vasta sen jälkeen on ylipäätään mahdollista alkaa tosissaan miettiä ja käsitellä noita muita riippuvuuksia. Jehovantodistajuus kahlitsee mielen, koska siinä pitäisi ajatella kuten Seura eli hallintoelimen iäkkäät miehet.

Onko riippuvuus esimerkitsi työstään yhtään sen parempi vaihtoehto kuin riippuvuus uskonnosta? Onko vapautuminen uskonnon kahleista kohti suurempaa vapautta kaikesta turhasta vai jääkö se vain siihen yhteen asiaan?

Täydellistä riippumattomuutta on mahdoton saavuttaa, koska olemme jo luonnonlakienkin vankeja, meidän on esim. pakko syödä ja nukkua. Ihminen on myös sosiaalisesti riippuvainen toisista ihmisistä, millä en tarkoita niinkään tavanomaisia sosiaalisia suhteita, vaan laajemmin ihmisyhteisöä organisaatioineen. Jos yksi ihminen voikin irtautua ja muuttaa erakoksi erämaahan, niin kaikki eivät voi tätä tehdä, vaan heidän on elettävä yhdessä tiettyjen pelisääntöjen alaisuudessa.

Aikojen kuluessa ihmisyhteisöjen hierarkia on muovautunut sellaiseksi kuin sen tunnemme valtioineen, hallituksineen, poliittisine järjestelmineen, sotavoimineen, koululaitoksineen, vakuutusjärjestelmineen, jne jne. Vaikka yksityiskohdissa voi olla paljonkin variaatiota (vrt. beduiinileiri vs New York), niin kokonaisuudessaan nämä elementit ovat välttämättömiä alati kasvavalle ja kehittyvälle ihmiskunnalle.

Uskonto sen sijaan palveli tarkoitustaan aikana, jolloin tiede oli vielä vastasyntyneen kapaloissa. Myyttien avulla voitiin selittää todellisuutta ja pappishierarkia auttoi luomaan yhteiskuntajärjestystä. Tänä päivänä sitä ei näihin tehtäviin enää tarvita, joten uskonnon ainoaksi tehtäväksi on jäänyt lohdun tuominen ja kuolemanjälkeisen selittäminen. Siksi uskonnosta on kohtalaisen helppo luopua, mutta muista yhteiskunnan järjestelmistä (esim. politiikasta) se ei oikeastaan ole mahdollista.

Mitä nimenomaisesti työhön tulee, niin yksilötasolla on varmasti lukemattomia mahdollisuuksia irtautua perinteisestä ansiotyöstä, mutta yhteiskuntatasolla yksilöiden tekemä työ on kaiken A ja O. Ilman sitä ei olisi ihmisyhteisöä. Käsite työ on sitäpaitsi hyvin laaja pitäen sisällään muutakin kuin normaalin palkallisen päivätyön.

Ytimekkäämmin vastattuna siis riippuvuus työstä ON paljon parempi kuin riippuvuus uskonnosta, koska työ kaikissa muodoissaan on elämän välttämättömyys, mutta uskonto ei. Rajoittuuko vapautuminen kaikesta turhasta vain uskontoon on sitten yksilön oma asia, mutta yhteiskunnallisesti muista "kahlitsevista" elementeistä ei voida luopua, mutta niitä voidaan kehittää.

Jos täällä on tarkoitus vain pyöritellä ihmisten pyörittämän seuran mokia ja virheitä niin voin sanoa, rakkaat ihmiset, että politiikan ja hallituksen puolella ne parhaat salaliittoteoriat löytyy. Kirkkokin on sellainen valheiden pesä että pahempaa paikkaa saa etsiä.

On varmasti näinkin. Minusta henkilökohtaisesti on kuitenkin kaikkein kauheinta se, jos ihmisten rakentamia valhetorneja väitetään Jumalan tekemiksi ja ainoiksi oikeiksi totuuksiksi. Kehitysopillisesta näkökulmasta on mahdollista ymmärtää miksi ihmisillä on taipumusta oman edun tavoitteluun jopa petollisin keinoin, mutta minusta on anteeksiantamatonta jos ihmisiä vieläkin höynäytetään vetoamalla korkeinpaan mahdolliseen auktoriteettiin, jumalolentoon. Se alittaa riman.

Jehovan todistajien hallintoelin ei myönnä, että sen opetukset ovat omaa inhimillistä raamatuntulkintaa, vaan väittää niiden tulevan "Jehovalta". Tavallisten jäsenten on erottamis- ja karttamisuhan alaisina pakko niellä kaikki sellaisenaan, vaikka se johtaisi dramaattisiin seurauksiin, jopa vankeuteen tai kuolemaan. Omaa harkintakykyä ei saa käyttää ja jos käyttääkin niin sanktiot ovat julmat.

Pyrimmekö vapauteen, täyteen riippumattomuuteen vai jäämmekö alkutekiöihin?

Kuten jo esitin, niin minusta täyttä riippumattomuutta ei ole mahdollista saavuttaa, mutta samalla olen sitä mieltä, ettei yleinen riippuvaisuus elämän eri välttämättömyyksistä rajoita haittaavasti ihmisen vapautta. Tämä aihe menee oikeastaan filosofisen pohdinnan puolelle ja jatkaisin siitä mielelläni loputtomiin, mutta nyt taitaa olla jo aika antaa muillekin puheenvuoro.

On hyvä paljastaa valheita mutta tärkeintä minusta on etsiä totuutta, pyrkiä vapauteen ja olla ihmisiä toisillemme.

Sinäpä sen sanoit.

[Aamu]

Mitä minua hyödyttää tietää totuus? Sorrutaanko täälläkin siihen mihin seurakin sortuu, sanomaan tee näin, pohdi tätä, suosittelen tuota ja sitten jätetään henkilö oman onnensa nojaan?

Mihin matka? Irti jostakin vai irti jonnekkin?

Jos on olemassa kaikkivoipa Jumala ja jos on olemassa jokin universaali totuus, mitä on pieni ihminen sen rinnalla, ja mitäpä todellakaan hyödyttää tietää totuus? Voisi miettiä vaikkapa JTiden esittämää kysymystä "miten totuus muuttaa elämääsi?" Itse alan kallistua vähän siihen suuntaan, että ei välttämättä mitenkään. Voi olla vapauttavaa luopua totuuden tavoittelusta. Tarkoitukseni ei ole jaella Jukalle vt-seuramaisia ohjeita, mutta asiaa kannattaa pohtia myös tältä kannalta.

"On paljon mitä en kertakaikkiaan halua tietää -viisaus piirtää tiedollekin rajat.

Yleisin kaava, joka on kaikkien uskontojen ja moraalin pohjana, kuuluu:
´Tee niin ja niin, älä tee näin ja näin -silloin tulet onnelliseksi!
Tai muuten...´"

(Nietzsche: Epäjumalten hämärä)

[Isoptera]

Voisi miettiä vaikkapa JTiden esittämää kysymystä "miten totuus muuttaa elämääsi?" Itse alan kallistua vähän siihen suuntaan, että ei välttämättä mitenkään. Voi olla vapauttavaa luopua totuuden tavoittelusta.

Hyvä havainto tämäkin.

Minä olen kallistumassa vahvasti siihen suuntaan, ettei ole mitään sellaista syvällistä filosofista Totuutta, jota ihmiset ovat vuosituhansia janonneet, vaan se Suuri Vastaus on lähempänä kuin arvaisikaan, nimittäin luonnontieteissä. Sieltä löytyy järkeviä ja hyvin perusteltuja vastauksia, mutta varsinkaan uskonnollisissa piireissä niitä ei haluta ottaa vastaan - valitettavasti.

[Markku Meilo]

Riittääkö että irtaantuu järjestöstä jos on kiinni kymmenessä muussa riippuvuudessa? Onko riippuvuus esimerkitsi työstään yhtään sen parempi vaihtoehto kuin riippuvuus uskonnosta?

Mitä sitten kukin työriippuvuudella tarkoittaa, niin kyllä kai se on useimmin eri sarjassa kuin riippuvuus 1800-luvun amerikkalaisesta uususkonnosta.

Jos täällä on tarkoitus vain pyöritellä ihmisten pyörittämän seuran mokia ja virheitä niin voin sanoa, rakkaat ihmiset, että politiikan ja hallituksen puolella ne parhaat salaliittoteoriat löytyy. Kirkkokin on sellainen valheiden pesä että pahempaa paikkaa saa etsiä. Tai miten olis sellainen kohde kuin itsemurhalahkot? Siinä riittää tutkimista muutamalle ihmisiälle.

Tarkoitatko, että Vt-seura pitäisi jättää rauhaan ainoastaan siksi, että mätää löytyy muualtakin? Ainakaan minä en Vt-seuran lisäksi tunne mitään muuta mätää systeemiä niin hyvin, että voisin perustellusti sellaisesta kirjoittaa. Ajatuksesi mukaan minun, tai kenenkään muun ei tulisi kirjoitella ennen kuin olisimme kykenevät kirjoittelemaan muidenkin tahojen mädännäisyydestä. Vartiotorniseurasta voin kirjoittaa, vaikka Jumalan olemassaoloon en uskokaan.

[Jukka]

Kommenttia tuli sen verran mukavasti etten voi niihin kaikkiin ottaa yksittäin kantaa. Kokeilen siis yhdellä kertaa

Huomasin tuossa kaksi asiaa mitkä olivat tekstistäni ymmärretty väärin. Ensiksi etten tarkoita riippumattomuudella erakoitumista vaan mielen vapautta. Esimerkitsi alkoholisti on mielellisestikkin pullonsa vanki. Ajatukset pyörii vain siinä. Riippumattomuus tarkoittaa siis kykyä ottaa vastaan ja päästää irti täysin saumattomasti. Tämä on mahdollista ja sen todistaa vastasyntyneen vauvan käytös. Vastasyntynyt on biologisesti riipuvainen äidistään mutta esimerkitsi tapa jolla hän tartuu sormeen on mielenkiintoinen. Käsi ottaa sormesta kiinni ja päästää irti ilman sen kummempaa pohtimista. Näin tapahtuu koska oli sen aika tapahtua.

Toiseksi, kysymys "onko uskolla merkitystä" oli kohdaltani retorinen. Uskon uskon voimaan. Uskon merkitys on esimerkitsi psykologisen tieteen kannalta tärkein kysymys. Koko nykyinen psykologinen tiede perustuu uskon voimaan. Muulla sitä ei voida selittää. Voitte tarkistaa tämän itse.

Täällä on tullut kommenttia siitä kuinka nykyinen länsimainen yhteiskunta on tuonut edistystä ja että ei ole apsoluuttista totuutta. Nämä mielipiteet ovat yleisesti vallalla ja voimme itse todeta niiden vaikutuksen ympäristöömme ja ihmisiin. Jostain syystä niinsanotun hyvinvoinnin lisääntyminen nousee samaa tahtia esimerkitsi psykoosien määrän kanssa, itsemurhista ja liikalihavuudesta puhumattakaan.

Se jolla on korvat kuulkoot ja jolla silmät nähkööt.

[Alueveli]

Täällä on tullut kommenttia siitä kuinka nykyinen länsimainen yhteiskunta on tuonut edistystä ja että ei ole apsoluuttista totuutta. Nämä mielipiteet ovat yleisesti vallalla ja voimme itse todeta niiden vaikutuksen ympäristöömme ja ihmisiin. Jostain syystä niinsanotun hyvinvoinnin lisääntyminen nousee samaa tahtia esimerkitsi psykoosien määrän kanssa, itsemurhista ja liikalihavuudesta puhumattakaan.

Oletko varma, että tässä on kyse syystä ja seurauksesta. Tilastojahan voidaan tulkita myös väärin. Se legendaarisin esimerkkihän on virhetulkinta siitä, että jäätelön syöminen lisää hukkumiskuolemia. Toki käppyrät ovat ihan oikeassa, nuo kaksi arvoa usein kulkevat käsi kädessä, mutta taustalla olevana syynä ei suinkaan ole jäätelöt, vaan lämmin kesä.

En siksi haluaisi itsestäänselvyytenä vetää johtopäätöstä absoluuttisen totuuden puuttumisesta psykooseihin ja itsemurhiin.

[Pehmoluopio]

Jostain syystä niinsanotun hyvinvoinnin lisääntyminen

Onko mielessäsi käynyt se, että koko hyvinvoinnin lisääntyminen on bluffia?

[Jukka]

Jostain syystä niinsanotun hyvinvoinnin lisääntyminen

Onko mielessäsi käynyt se, että koko hyvinvoinnin lisääntyminen on bluffia?

Tiedän että nykyinen teollinen hyvinvointi on illuusiota.

No, mikä muu itsemurhia nostaisi ellei yhteiskunnan rappeutuminen? Mikä rappeuttaa yhteiskunnan? Luonnollinen kehityskö? Minusta ihmisten ajattelutavassa ja uskomuksissa on jotain pahasti vialla.

[Markku Meilo]

Minusta ihmisten ajattelutavassa ja uskomuksissa on jotain pahasti vialla.

Neljä vuosikymmentä sitten olin hengellisyyteni huipulla ja tuo oli yksi päälimmäisiä ajatuksia, joka on jäänyt mieleen tuosta ajasta.

Itse ajattelin ja uskoin tuolloin, että vajaassa vuosikymmenessä Jehova oikaisee väärän ajattelun ja väärät uskomukset. Näin odotti äitikin, joka hehkutti etten ennen paratiisia ehdi täyttää 30 ikävuotta.

[Jukka]

Minusta ihmisten ajattelutavassa ja uskomuksissa on jotain pahasti vialla.

Neljä vuosikymmentä sitten olin hengellisyyteni huipulla ja tuo oli yksi päälimmäisiä ajatuksia, joka on jäänyt mieleen tuosta ajasta.

Itse ajattelin ja uskoin tuolloin, että vajaassa vuosikymmenessä Jehova oikaisee väärän ajattelun ja väärät uskomukset. Näin odotti äitikin, joka hehkutti etten ennen paratiisia ehdi täyttää 30 ikävuotta.

Minun oma ajatteluni ja uskoni perustuu omiin kokemuksiini ja näkemyksiini. Opiskelen lähihoitajaksi, olen tehnyt lasten parissa töitä kaksi vuotta ja työskennellyt myös vanhusten kotipalvelussa. Näistä saamien kokemusten perusteella voin sanoa että maailmassa on jotain pahasti vialla. Moni pitkään lastenhoitoalalla ollut työntekijä pyörittää päätään kun lasten pahoinvointi on kasvaut räjähdysmäisesti. Kukaan ei kuitenkaan tahdo ottaa siitä vastuuta vaan lopulta kaikki kaadetaan adhd-tyylisten sairauksien niskaan. Adhd diagnoosien määrä on kasvanut huimasti. Tosiasia on kuitenkin se että suurin osa on virheellisiä ja hoidettavissa hyvin helposti. Kukaan ei kuitenkaan välitä tehdä mitään koska kukaan ei halua ottaa asiasta vastuuta. Tämä on sitä meidän suurta demokratiaa ja byrokratiaa.

Tuli paratiisia tai sitten ei, olen huomannut että ihmiset juoksevat rakkauden ja hyväksynnän perässä. Yrittävät löytää riippuvuuksista edes hetken onnellisuuden ja näin juututaan ikuiseen oravanpyörään.

Tosiasia on se että että maailma voi huonosti, uskoi kuka mihin jumalaan tahansa tai uskoi sitten mihinkään. Me olemme pahasti hukassa eikä sitä tosiasiaa muuta se että irtaantuu jostain uskonnosta. Täytyy löytää suunta joka on aivan päinvästainen kuin se tie mitä nyt kuljetaan.

Itse kuljetan käsissäni näkyviä arpia syvän masennukseni vuoksi. Nykyään kuitenkin normaali olotila on onnellisuus. En siis voi olla kovin pahasti harhautunut. Jeesuksen ohjeet rakkaudesta ovat parantaneet omaa elämänlaatuani huomattavasti ja olen vasta polkuni alussa. Tämän kaiken sanon täysin vilpittömästi. En enää aio alistua minkään uskonnon, en poliittisen järjestön enkä minkään muunkaan yhteisön alle.

Pyrin riippumattomuuteen. Jos se on väärä tie niin uskon että vilpittömyyteni ja nöyryyteni ansiosta löydän oikean tien mutta ikinä en alistu tähän mätään poliittiseen ja materialistiseen järjestelmään jossa pedofilia kukoistaa. Nyt en takerru yhden uskonnon pedofiliaan vaan tarkoitan kaikkia, myös sitä saksalaista poliittista pedofilia puoluetta. Kuinka moni teistä käy mielenosoitukseen sitä vastaan? Kuinka moni teistä taistelee nykyistä oikeusjärjestelmää vastaan joka päästää pedofiilit kadulle hetken terapian jälkeen? Kuka teistä tietää mitä on avohoito?