Jakke kirjoitti:Ruumiillista kuritusta seura tosiaan piti ihan ok-juttuna, mutta mielestäni kaikille oli selvä myös se, mikä ero on väkivallalla ja pienellä tukkapöllyllä tms.
Lain mukaanhan nykyisin jopa tukistaminenkin on pahoinpitelyä. Itse pidän sitäkin vähän turhan pitkälle menevänä lakina. Sinänsä asia on ihan oikea, mutta pitääkö se ihan lakiin kirjoittaa?
Silloin kun vanhempi ei tiedä (tai ei halua tietää) mikä ero on tukkapöllyllä ja väkivallalla, syntyy ongelmia. Toki jokainen niin sanotulla normaalilla oikeustajulla viritetty kansalainen ymmärtää noiden erot, mutta jotkut yksilöt eivät aina halua edellä mainittuja asioita ymmärtää niinkuin ne todellisuudessa ovat.
Näitähän yksilöitä löytyy tietenkin yhtä lailla todistajista kuin sitten mistä muusta tahansa ilmansuunnasta, mutta vaaran elementit ovat olemassa jos jokin uskonnollinen järjestö ruumiillisen kurittamisen julkaisuissaan hyväksyy, ja suorastaan odottaa sitä jäseniensä jälkikasvun kasvattamisessa. Silloin tuon järjestön yksilöt, joiden puurot ja vellit ovat tukkapöllyn ja väkivallan erosta sekaisin, oikeuttavat väkivaltansa jälkikasvuaan kohtaan mielestään raamatun antaman neuvon mukaan. Ja silloin ollaan jo sellaisilla vesillä, joista uhrien (=jälkikasvun) on vaikea toipua myöhemmälläkään iällä.
Kun lapsi kokee vanhempansa väkivallan oikeutetuksi jumalan ja raamatun auktoriteetin voimalla, on hän itsekin sitä mieltä, että on ansainnut vanhempansa vihanpurkaukset - ei hyvä.
No, omasta mielestäni on hyvä asia, että ruumiillinen kurittaminen on laissakin kiellettyä. Ei pääse syntymään näitä yksilöiden mielivaltaisia tulkintoja, joissa he ovat mielestään oikeutettuja väkivaltaiseenkin käytökseen vanhemman auktoriteetilla.
Kai se vanhemmaltakin vaatii hieman enemmän paneutumista kasvatukseen (niinkuin siihen muuten ei joutuisi paneutua - kuulemma) jos ei ole käytössä ruumiillisen rankaisun 'helppoa ratkaisua'. Itse koen ettei lapsi välttämättä ymmärrä tekevänsä väärin jos uhkana on ruumiillista sanktiota. Jos taas lapsi jättää jonkun 'väärän teon' tekemättä, ilman fyysisen sanktion uhkaa, on hän todennäköisemmin ymmärtänyt että se todella on väärin - jos ymmärrätte mitä ajan takaa.
Edellinen kappale ajatuksineen syntyi siitä omakohtaisesta kokemuksesta, että jästipäänä saatoin natiaisena jonkun kielletyn asian jättää tekemättä vain siksi, että siitä oli kiinni jäädessä luvassa pientä tukkapolkkaa. Jos siitä olisi varmuudella seurannut vain puhuttelu, olisin ollut asian äärellä huomattavasti huolettomampi. En siis punninnut asiaa sen kannalta oliko se väärin vai ei. Vähän samalla tavalla ajattelen vartiotorniseuran tavasta santioida jäseniään, jos eivät kulje juuri sillä tiellä minkä se on viitoittanut. Omaehtoinen moraalitaju on huomattavasti vilpittömämpää.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
