Flashback

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Witless
Viestit: 1477
Liittynyt: 04.05.2007 00:06
Paikkakunta: Helsinki

Flashback

Viesti Kirjoittaja Witless »

Vaikka olen ollut jo kymmenisen vuotta poissa Jehovan todistajista, JT-järjestö tulee aina välillä uniin. Näen hyvin todentuntuisia unia joissa olen taas JT-seurakunnassa.

Unissa vanhimmisto välillä moittii minua harhaoppisista ajatuksistani.

Eniten stressiä tulee kuitenkin unista, joissa saan puhemääräyksen, ja huomaan että harjoituspuheita on jäänyt väliin kymmenittäin. Näissä unissa olen yrittänyt selittää että en edes ole enää Jehovan todistaja, mutta ei auta. Nelospuhe on silti pakko pitää, ja jos poikkean Totuudesta, niin sanomista tulee.

Ihmisen psyyke on omituinen. Onko kenellään muulla unissa stressiä puheen pitämisestä?
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Viesti Kirjoittaja Tony »

Hyvä avaus, jonka olen ajatellut itsekin öpnata. Viimeksi viime yönä näin jehovantodistajuuteen liittyvän unen. Siinä ei ollut päätä eikä häntää, mutta karttaminen tuli selväksi. :) Jehovantodistajuuteen liittyvät unet sijoittuvat minulla yleensä kokouksiin tai konventteihin. Unien sisältö ja esim. karttamisen aste vaihtelevat unesta uneen. En ole vielä sellaisia unia ehtinyt katselemaan, jossa pukkaisi stressiä puheen pitämisestä :lol:

Unethan ovat ylipäätäänkin mielenkiintoinen aihe. Se miksi omissa unissani jehovantodistajuus näyttelee pääosaa aina välistä, selittyy tietenkin taustastani jehovantodistajana, eikä sille kannata alkaa sen ihmeempiä tarkoituksia kehittelemään. Toki joku innokas todistaja selittää asian heti sillä, että omatuntoni soimaa ja yrittää saada minut takaisin järjestöön. Silloin omatunnollani olisi taipumus saada minut myös muuttamaan esimerkiksi edellisille asuinalueilleni, joista unien tapahtumapaikat usein koostuvat.

Kaikenlaista se alitajunta saakin unien muodossa ihmiselle esitettyä - väitän ma.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Astrologi
Viestit: 166
Liittynyt: 30.04.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja Astrologi »

Mitähän siitä pitäisi ajatella, että ollessani Jehovan todistaja, en koskaan nähnyt unta Jehovan todistajana olemisesta, puheenpidosta tai kenttäilystä, saatikka mistään Harmageddonista. Jehovan todistaja -henkilöitäkin unissani esiintyi hyvin vähän. Kiinnitin ihan huomiota tähän asiaan ollessani jt, ja minusta se oli vähän epänormaalia.

Jehovan todistajista lähdettyäni tilanne on pysynyt suurin piirtein samana, paitsi entisistä jt-ystävistäni näen joskus unta.
Jakke
Viestit: 1843
Liittynyt: 28.04.2007 18:23
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Jakke »

Mä en ole nähnyt JT-aikana enkä sen jälkeenkään aihetta sivuavia unia kuin varmaan korkeintaan yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän.

Nykyisin JT-hommelit ei käy hereillä ollessakaan mielessä oikeastaan muulloin kuin tällä sivulla vieraillessa.
How's your Jesus Christ been hangin'? -Tori Amos
Avatar
Alueveli
Eläkeläinen
Viestit: 1299
Liittynyt: 13.04.2007 01:51
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Alueveli »

Itse näen aika ajoin jt-unia. Näissä olen yleensä käymässä roikkuvana jehovantodistajana kokouksessa tai konventissa. Useimmiten pelkään jääväni kiinni luopiosivuilla käymisestä.

Samaten näen jt kavereista unia. Useimmiten olen itse jo erotettu, mutta kaverit siitä huolimatta juttelevat minulle.

Puheiden pitämisestä ei ilmeisesti minkään sortin traumoja jäänyt, kun en niitä unissa käsittele.
"Uskonto on ansa ja kiristysryöstöä." - J. F. Rutherford, Vartiotorniseuran presidentti
"Religion is dangerous because it allows human beings who don't have all the answers to think that they do." - Bill Maher, Religulous
Torninvartija
Viestit: 465
Liittynyt: 28.04.2007 15:36
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Torninvartija »

Mä nään silloin tällöin unia, joissa joku mun perheenjäsen tai sukulainen tulee kadulla vastaan, mutta ei tervehdi mua. Näin on käynyt tosi elämässäkin, en tosin ole törmännyt kadulla vanhempiini, sisariini tai veljiini, mutta esimerkiksi yksi serkkuni näki mut kerran ratikassa metrin päästä, mutta ei tervehtinyt mua. Tilanne oli hieman kiusallinen, koska ruuhkaisessa ratikassa seisoskelin hänen vieressään jonkin aikaa (tai ainakin se tuntui pitkältä ajalta) ja puhumattomuus vain jatkui ja jatkui.
"You take the blue pill and the story ends. You wake in your bed and believe whatever you want to believe. You take the red pill and you stay in Wonderland and I show you how deep the rabbit-hole goes."
Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1741
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli »

Torninvartija kirjoitti:metrin päästä, mutta ei tervehtinyt mua. .
Samanlainen kokemus itsellänikin, eräs sukulainen tuli kaupassa vastaan. Oikein tyylikkäästi näin kun kierteli hyllyjen välissä ja kyyläsi useamman minuutin, kunnes sitten vastaan kävellessä katsoi kattoon :lol:
Isoptera
Viestit: 76
Liittynyt: 08.05.2007 17:54
Paikkakunta: Hampuri

Viesti Kirjoittaja Isoptera »

Torninvartija kirjoitti:En tosin ole törmännyt kadulla vanhempiini, sisariini tai veljiini, mutta esimerkiksi yksi serkkuni näki mut kerran ratikassa metrin päästä, mutta ei tervehtinyt mua.
Kuinka järkyttävää tekstiä! Karttamissääntö on todella äärimmäisen epäinhimillinen, kun se tekee verisukulaisistakin muukalaisia toisilleen. Saa miettiä, mahdankohan joskus törmätä kadulla vanhempiini tai sisaruksiini... Vasta nyt alkaa minullakin raksuttaa tämän "rakkaudellisen kurin" todellinen luonto... :evil: ... ja se tekee minut hyvin vihaiseksi!
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Viesti Kirjoittaja Tony »

Isoptera kirjoitti:Kuinka järkyttävää tekstiä! Karttamissääntö on todella äärimmäisen epäinhimillinen, kun se tekee verisukulaisistakin muukalaisia toisilleen. Saa miettiä, mahdankohan joskus törmätä kadulla vanhempiini tai sisaruksiini... Vasta nyt alkaa minullakin raksuttaa tämän "rakkaudellisen kurin" todellinen luonto... :evil: ... ja se tekee minut hyvin vihaiseksi!
Niinpä niin. Minusta olisikin erittäin toivottavaa, että jehovantodistajat tietäisivät, että olemme enemmänkin huolissamme heistä, kuin heitä vastaan. Karttamissääntö on surullinen ja tarpeeton kokonaisuus, joka aiheuttaa mielipahaa ympäri maailmaa.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
peerc
Viestit: 17
Liittynyt: 29.05.2007 14:11
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Viesti Kirjoittaja peerc »

Olen joskus nähnyt unia konventeista ja ovat enimmäkseen olleet ahdistavan oloisia. Taustalla luultavasti se, että en koskaan viihtynyt väenpaljoudessa, jännitin vieraiden ihmisten kohtaamista ja koin itseni ulkopuoliseksi epäsosiaalisen luonteeni takia. Teini-iässä otti lisäksi päähän, että tunsin paineita (puberteetti, kavereiden painostus) vastakkaiseen sukupuoleen tutustumisessa, mutta innostus hiipui niihin pariin kertaan, kun aivot löivät lukkoon, sanoja ei tullut suusta ja naama oli :oops:. Nyt jälkikäteen tietysti nämä kokemukset jo naurattaa, mutta muistelen, että puberteettiminä oli valmis hyppäämään lihamyllyyn noiden kokemusten jälkeen. Ahdistava tunnelma unissa tosin ei liity näihin kokemuksiin, vaan enemmänkin väenpaljouteen ja ahtauteen. Joskus jossain messuilla on voinut tulla vähän samanlainen fiilis, kun konventissa, että nyt happi loppuu ja äkkiä ulos.
Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1741
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli »

Itse jouduin viimeviikonloppuna juhlien takia pukemaan suorat housut ja pukupaidan. Lämmintä oli reippaasti yli 20 ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Sen lisäksi jouduin ajelemaan autolla (onneksi oli ilmastointi) ja olemaan ihmispaljoudessa.

Oli hieman sellainen konventtiolo, samanlainen ahdistus. Konventtitunnelmaa lisäsi se, että päivän ruoka koostui voileivästä ja kahvista. :lol:
peerc
Viestit: 17
Liittynyt: 29.05.2007 14:11
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Viesti Kirjoittaja peerc »

Lehtiveli kirjoitti:Itse jouduin viimeviikonloppuna juhlien takia pukemaan suorat housut ja pukupaidan. Lämmintä oli reippaasti yli 20 ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Sen lisäksi jouduin ajelemaan autolla (onneksi oli ilmastointi) ja olemaan ihmispaljoudessa.

Oli hieman sellainen konventtiolo, samanlainen ahdistus. Konventtitunnelmaa lisäsi se, että päivän ruoka koostui voileivästä ja kahvista. :lol:
Huhhuh.. kahvi ja konventti..

Muistoja kesän piirikonventeista: yleisahdistunut ja hermostunut olo konventista -> juodaan hermostumiseen neljä-viisi kuppia kahvia (fiksua) -> lisääntynyt hikoilu -> pidetään puvuntakki päällä, ettei kukaan huomaa märkää paitaa -> päästä nousee höyry ja v-käyrä katossa.. Erityisen onnistuneen kokemuksesta sai käyttämällä jotain halpis-silkkipaitaa, joka oikein ihanasti imeytyi ihoon kiinni ja vielä parhaimmassa tapauksessa kuulti kaiken läpi.


Hups... kirjautuminen unohtui.. Äskeinen viesti minulta. - Korjattu - MM
almi
Viestit: 943
Liittynyt: 06.05.2007 15:33

Viesti Kirjoittaja almi »

Ahdistavat unet ovat varmasti inhottavia. Jostain syystä en näe - tai ainakaan en muista nähneeni - jt-aiheisia unia. Sen sijaan etenkin eroni jälkeisinä kuukausina saatoin esim. katsella vaatteita kaupassa ja miettiä, että tuo tai tuo vaate olisi käyttökelpoinen kentällä. Ajatuskin kenttäpalveluksesta melkein väänsi vatsani nurin.
Kaikki on vastausta, tietäisipä vain kysymyksen.
- Paul-Eerik Rummo
Vastaa Viestiin