sinner74 kirjoitti: eivät edusta länsimaisen filosofian tähtihetkiä, ne eivät ole ainutlaatuisia oivalluksia ajan virrassa, mutta ne ovat kuitenkin omistajalleen ja esittäjälleen tärkeitä tahdonilmauksia tai lukijalleen samaistumisen kohteita.
Juuri näin sinner74, tämä palsta on ollut tärkeä myös minulle, entiselle jehovantodistajilla, päästä purkaamaan tuntoja ja saada tukea saman kokeneilta, emme me ole täällä laskemassa toistemme pilkkuja tai älykkyyttä, saati sitten ilmaisutaitoa.
Mikään ammattiapu ei korvaa samassa elämäntilanteessa elävän ihmisen tarjoamaa ymmärrystä ja yhteisyyden tunnetta samalla lailla kuin jehovantodistajuuden kokeneet voivat toisilleen tarjota. Siksi erityisen loukkaavaa onkin ulkopuolisten pilkalliset kommentit "miten tulisi katsoa peiliin ja laskea pilkkujaan". Onko saamamme vammat ilkkumisen aihe, mielestäni se menee yli ymmärryksen tälläisellä vertaistukipalstalla.
Tämähän on jehovantodistajuuteen liittyvä vertaistukipalsta, josta nimenomaan haetaan saman kokeneiden tai samassa elämäntilanteessa olevien tukea. On äärettömän arvokasta, että täällä kirjoitellaan. Kirjoittajien lisäksi on moninkertainen määrä lukijoita, jotka eivät vielä ole syystä tai toisesta kykeneviä kirjoittamaan omista kokemuksistaan. Heillä tilanne voi olla niin vaikea, ettei kirjoittaminen onnistu.
Lukijoiden ja kirjoittajien joukossa on myös ihmisiä, jotka eivät ole olleet jehovantodistajia, mutta jostakin muusta syystä näkevät palstan mielenkiintoisena. Olkoonpa syy se, että he tekevät tutkimusta, heidän läheisillään on JT-kokemus tai he itse ovat jossain määrin joutuneet JT-vaikutuksen piiriin. Tervetuloa vain kaikki mukaan kirjoittelemaan! Palstan säännöt ovat tietysti jokaisen luettavissa.
Tuo Massettaren mainitsema vihavaihe on sellainen, joka useimmilla tulee esiin jossakin vaiheessa suljetusta uskonyhteisöstä lähdön aikana tai jälkeen. Kusetetuksi tulemisen tunne on niin suuri ja todellinen, joten ei ihmekään, jos ei mieli katkeroidu. On hyvä tiedostaa olevansa tuossa vaiheessa, koska vasta sen käsittelemisen jälkeen voi lähteä uutta kohti. Myös herkkähipiäisyys kuuluu tuohon vaiheeseen. Olemmehan olleet uskonyhteisössä, jossa ollaan oikeassa. Normaalien ihmisten elämään ja sen käyttäytymiseen sopeutuminen on osa toipumisprosessia. Omien virheiden myöntäminen on vaikeaa ainoan oikean totuuden jälkeen.
Eli malttia keskusteluun kaikille! Tämä palsta on purkautumisväylä ja tuen väylä ja kaikkea siltä väliltä ja sen jälkeen. Jos olet toipumisessa jotakuta muuta "edellä", harkitse myötätuntoa ja kärsivällisyyttä. Siten tämä palsta on arvokas.
"Lukijoiden ja kirjoittajien joukossa on myös ihmisiä, jotka eivät ole olleet jehovantodistajia, mutta jostakin muusta syystä näkevät palstan mielenkiintoisena. Olkoonpa syy se, että he tekevät tutkimusta, heidän läheisillään on JT-kokemus tai he itse ovat jossain määrin joutuneet JT-vaikutuksen piiriin. Tervetuloa vain kaikki mukaan kirjoittelemaan! Palstan säännöt ovat tietysti jokaisen luettavissa."
Hei vaan kaikille. Olen kiihtyvällä tahdilla lueskellut veljesseuraa alkaen noin -14 talvesta. Silloin yritin soittaa jopa UUT:een tuloksetta. En mennyt aikataulullisista- ja muista syistä vielä talvella 2014 valtakunnansalille. Se kyllä kiinnosti. En ollut koskaan aiemmin tosissani muistanut saaneeni "opastusta" todistajilta. Mutta se juna meni ja kiinnostus lakkasi. Sitten sain jänniä käänteitä pitkin toinen toistaan erikoisempia JT-kohtaamisia elämääni.
En vielä paljasta liikoja, mutta haluan sanoa että huolimatta joidenkin kirjoittajien kiroilusta, olen hirmukiitollinen tästä foorumista.
Kiitos.
Terveisin
Vieras
Ariadna kirjoitti:
sinner74 kirjoitti: eivät edusta länsimaisen filosofian tähtihetkiä, ne eivät ole ainutlaatuisia oivalluksia ajan virrassa, mutta ne ovat kuitenkin omistajalleen ja esittäjälleen tärkeitä tahdonilmauksia tai lukijalleen samaistumisen kohteita.
Juuri näin sinner74, tämä palsta on ollut tärkeä myös minulle, entiselle jehovantodistajilla, päästä purkaamaan tuntoja ja saada tukea saman kokeneilta, emme me ole täällä laskemassa toistemme pilkkuja tai älykkyyttä, saati sitten ilmaisutaitoa.
Mikään ammattiapu ei korvaa samassa elämäntilanteessa elävän ihmisen tarjoamaa ymmärrystä ja yhteisyyden tunnetta samalla lailla kuin jehovantodistajuuden kokeneet voivat toisilleen tarjota. Siksi erityisen loukkaavaa onkin ulkopuolisten pilkalliset kommentit "miten tulisi katsoa peiliin ja laskea pilkkujaan". Onko saamamme vammat ilkkumisen aihe, mielestäni se menee yli ymmärryksen tälläisellä vertaistukipalstalla.