Myönteinen keskustelu?

[PAHA]

Onko mahdollista keskustella myönteisesti ja rakentavasti Veljesseura.orgissa? Ilman että keskustelu päätyy kielteiseksi? Kaikki osallistujat ovat saanet tarpeekseen tarpeeksi Jehovan todistajien paskapuheista. Miten voisi löytää myönteisiä puheita? Meillä on uusi upea onnellisuus tarjolla, miksi emme nauttisi siitä?

[Jaakko Ahvenainen]

Nähtävästi ei, PAHA. Kommenttisi on toki enemmän kuin aiheellinen. Pelkästään jehovantodistajuuden pahuudessa rypeminen tuskin ketään rakentaa. Osoittaa ainoastaan, ettei asioita olla käsitelty, vaan peitetty kuten roskat, "maton" alle, mistä ne tietyn ärsykkeen saatuaan pulpahtavat pintaan. Surullista kyllä, mutta toivokaamme parasta. Nykykäytännössä homma todennäköisimmin hiipuu, eikä tämä foorumi juurikaan jehovantodistajuudesta pois avita.

Kenties onkin parempi kääntyä joko Kartettujen tai UUT:n puoleen.

Edit: syy ei ole ylläpidon vaan pikemminkin palstalla keskustelijoiden.

[Alueveli]

Jos jehovantodistajuuteen ei liittyisi niin paljon negatiivisia asioita, ei tätä foorumia edes olisi olemassa. Todistajuudesta toipuminen on pitkä prosessi ja kirjoittelijat ovat siinä eri vaiheissa. Yhtä saattaa vituttaa kavereiden hylkääminen toisen tähyillessä jo kauas tulevaisuuteen. Jälkimmäisestä vain ei koeta tarvetta keskustella yhtä paljoa ja se usein tehdään aivan uusissa ympyröissä.

Nykykäytännössä homma todennäköisimmin hiipuu, eikä tämä foorumi juurikaan jehovantodistajuudesta pois avita.

Foorumeita tulee ja menee. Sen sijaan kysyntä ja ihminen itse ei juurikaan muutu.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tällaisilla keskustelupalstoilla on paikkansa ja ne avittavat lähtöä uskonyhteisöstä. Jotkut tosin saattavat pettyä siihen, ettei se entisten jehovantodistajienkaan yhteisö täydellinen ole.

[Kynsilakka]

Joillekin todistajista toipuminen on pitkä prosessi ja toisille yllättävän helppo nakki. Ja tuskin samanlaista tarinaa edes on, kaikki ovat ainutlaatuisia. Omalta kohdallani voisin sanoa, että oikein ahmin vanhoja juttuja, nautin erilaisista mielipiteistä ja miksi aina pitäisi edes olla samaa mieltä kaikesta. Juuri juttuja lukiessani muodostin sen oman näkemykseni ja jos ihminen alkaa arvioimaan, havainnoi ja kyseenalaistaa lukemaansa, niin palstahan on tehnyt tehtävänsä kannustamalla ajattelemaan itse ja tähyämään tulevaisuuteen.

Sitä ei vaan meinaa enää muistaa kiittää tätä palstaa, kirjoittajia yms muita, kun suomut putosi silmiltä jä kipittää jo uusille urille. Itse siis ainakin todella paljon hyötynyt tästä sivustosta. Kiitos siis.

[Massetar]

Jos jehovantodistajuuteen ei liittyisi niin paljon negatiivisia asioita, ei tätä foorumia edes olisi olemassa. Todistajuudesta toipuminen on pitkä prosessi ja kirjoittelijat ovat siinä eri vaiheissa. Yhtä saattaa vituttaa kavereiden hylkääminen toisen tähyillessä jo kauas tulevaisuuteen. Jälkimmäisestä vain ei koeta tarvetta keskustella yhtä paljoa ja se usein tehdään aivan uusissa ympyröissä.
Foorumeita tulee ja menee. Sen sijaan kysyntä ja ihminen itse ei juurikaan muutu.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tällaisilla keskustelupalstoilla on paikkansa ja ne avittavat lähtöä uskonyhteisöstä. Jotkut tosin saattavat pettyä siihen, ettei se entisten jehovantodistajienkaan yhteisö täydellinen ole.

Juuri näin. Toipumisprosessiin kuuluu esim. vihavaihe joka usein näkyy hyvin voimakkaasti kirjoittajan teksteissä. Ajan myötä saman kirjoittajan tyyli saattaa vaihtua ihan toisenlaiseksi. On totta, että täällä pitkään kirjoittaneet tai rauhallisemmat ihmiset saattavat välillä turhautua näihin negatiivisiin kirjoituksiin. Olisi kuitenkin hyvä välillä palauttaa mieleen kaikki ne omat tuntemuksensa, mitä aikaisemmin kävi omassa elämässään läpi. Vaikka omat kiukuntunteet olisivatkin jo haihtuneet ja täältä olisi sitä samaa kiukkua lukenut jo kyllästymiseen asti, niin tuolle uudelle ihmiselle nämä tunteet ovat ainutlaatuisia ja uusia aikaisempaan elämään verrattuna. Kyllästyminen voi muuttua ymmärrykseksi kun asiaa pysähtyy ajattelemaan. Tarvitsemme yhdistyksessä jatkuvasti uusia tukihenkilöitä hieman pidemmällä olevista toipujista. Jokainen tietää itse, että onko valmis auttamaan toisia, vai onko vielä siinä vaiheessa, että kaipaa itse tukihenkilöä.

Tämä palsta on erittäin terapeuttinen paikka purkaa ahdistustaan ja kiukkuaan. Negatiivisille tunteille täytyy saada tilaa jostain. Me toiset kirjoittajat voimme parhaiten ymmärtää näiden ahdistuneiden ihmisten kokemuksia. Ihmisten on hyvä antaa purkaa kiukkuaan, kunhan se pysyy asiallisena. Tuota kiukkua ei kannata lähteä ruokkimaan, mutta myönteisyyttäkään ei kannata tuputtaa. Jokaisen prosessi ottaa aikansa. Jokaisen vihavaihe on yksilöllinen. Toiset voivat hyvinkin nopeasti löytää kokemuksistaan myönteisiä puolia. Toisilla ahdistus kestää pitkään. Vihavaiheessa voi olla mahdotonta ymmärtää, että miten joku voi nähdä todistajuudessa mitään myönteistä, tai miten omia ainutlaatuisia kokemuksiaan voi arvostaa. Tästä negatiivisesta tunnetilasta jokainen joutuu itse etsimään psyykkisen ulospääsyn. Voimme häntä vain kuunnella ja ymmärtää ja kertoa omista samankaltaisista tunteistamme. Usein pelkkä tietoisuus siitä, ettei ole yksin ajatustensa kanssa, helpottaa jo paljon.

[Vieras]

Se on totta, että jehovantodistajuuteen liittyy niin paljon kielteistä ja epänormaalia, että tulee aina kirjoitelluksi epäkohdista ja epäinhimillisestä kohtelusta. Jotain hyvääkin lahkossa saattaa olla, mutta kielteiset näkökannat ovat niin voittopuolella, että esimerkiksi oma omatuntoni ei kyseiseen lahkoon sallinut jäädä. Ihmettelen joskus omatuntonsa paaduttaneita piintyneitä Jehovan todistajia ja varsinkin heidän johtoaan, joka epäilemättä on tietoinen kaikista runsaista epäkohdista.

Tämän palstan anti minulle on ollut purkautumisväylä ja tiedonhakufoorumi. Ajatella, että entisaikaan, ennen nettiä, kartetut olivat hyvin yksin ja ehkä luulivat olevansa ajatuksineen jotain ainutlaatuista. Palstalla vierailu on auttanut minut huomaamaan, että tietyt, samat epäkohdat ovat toistenkin havaitsemia ja että samoja aiheita on puitu ennenkin. Olen tuntenut saaneeni tukea näkökohdilleni, mikä on tärkeää toipumisprosessissa.

Olen siirtymässä vaiheeseen, jossa ymmärrän lahkon valheet ja kielteiset käytännöt, mutta en anna niiden enää pilata elämääni tämän enempää. Hyöriminen lahkon pakollisissa kokouksissa ja kentällä vei kymmenisen turhaa vuotta elämästäni, hajotti perheen ja vieroitti omasta lapsesta. Mutta olen päässyt kaunasta ja katkeruudesta ja rakennan elämääni uuteen, minulle sopivaan kuosiin, mikä on myönteistä. Siihen liittyvät uudet, terveellä pohjalla olevat ihmissuhteet ja harrastukset ja työ, jossa en olisi JT aikoinani edes saanut työskennellä. Nyt olen vapaa kuin taivaan lintu. Uskoani ei ole tapettu: olen liittynyt uudelleen siihen, mihin minut on kastettu ja konfirmoitu alun perin (ev.lut.).

Eron jälkeen koen ihania tunteita monien ennen niin kiellettyjen asioiden sallimisesta enkä nyt puhu moraalittomuudesta tai paheista. Ihminen voi elää hyvää ja oikeanlaista elämää ilman jehovantodistajiakin. Ei ole pakko mennä toiseen äärilaitaan ja ajautua alkoholismiin, huumeisiin ja irrallisiin suhteisiin, jotka ovat normiJT:lle se ainut toinen vaihtoehto. Elämän kirjoa on näiden kahden ääripään välillä vaikka kuinka paljon.

Todistajista vapautuminen vapauttaa ihanan paljon omaa aikaa - ei ole pakko lukea, alleviivata ja papukaijoida Vartiotornia, vaan senkin ajan voi käyttää johonkin kivaan ja hyödylliseen. Joskus voi olla mukavampi istua oppiluennoilla kuin kuunnella samana toistuvia puheita ja joskus uhkauksiakin. Konventtien piinapenkki ja hävettävä rintakyltin esitteleminen ovat mennyttä.

Näkemys maailmasta ja ajattelutavoista avartuu. Maailma ympärillä ei ole pelkästään uhkaava, täynnä vihamiehiä tai vihamielinen. Häpeä omasta jehovantodistajuudesta helpottuu: jollekin läheiselle voi kertoa olleensa lahkossa mukana ja nauraa koko jutulle ja antaa asian jäädä taakse. On muitakin syitä, jotka voivat pilata elämän: epätyydyttävä avioliitto, vankeustuomio tms. Nekin liittyvät omaan hölmöyteen, josta voi olla pitkäkantoisia seurauksia.

Kyllähän täällä voisi kirjoitella kaikesta ihanasta oikean elämän mukanaan tuomista jutuista, mitä on löytänyt, keksinyt tilalle, kun uuvuttava raataminen ja Jumalan suosion hakeminen teoilla on päättynyt. Harrastukset, esimerkiksi ovat ihmisille tärkeitä ja niistä saa paljon iloa, kun kerrankin alkaa olla aikaa. On myös hienoa osallistua työpaikkakeskusteluihin, jotka aiemmin olivat valjastettu käännytystilaisuuksiksi.

Omasta uskonnosta ja uskosta tai uskomattomuudesta voi puhua, jos joku kysyy. Ei ole pakko saada niitä käännynnäisiä tai raportoida esim. kirkolle, paljonko on käyttänyt aikaa käännytysyrityksiin. Ts. vapautuu valvonnasta ja voi toimia oman omatuntonsa ohjaamana ja silloin tuntee tehneensä oikein - niin kuin oma sydän haluaa ja tuntee.

On ero siinä, onko llut lapsesta asti mukana tai vieraiden opettama. Koska olen vollut vieraiden opettama, paluuni maailmaan on sujunut kitkattomammin kuin arvaisn lapsesta asti ollen kohdalla käyvän. Maailma pitää joka tapauksessa opetella uudelleen eikä se ole manipuloinnin maailma.

[Bergerac]

Onko mahdollista keskustella myönteisesti ja rakentavasti Veljesseura.orgissa?

Ilman parempaa esimerkki-tarkennetta sanoisin että on mahdollista ja ei ole ole mahdollista.

Minun mielestäni nykyinen toimintamalli kautta linjan tällä foorumilla on ok.

Tulee nyt muistaa sekin, että jotkut vilpittömät Jehovan Todistajat (tai aloittaessa erkaantumista) voivat kokea negatiivisesti pelkästään Seuran kirjallisuuteen pohjautuvan kirjoituksen aukaiseminen. Samoin voi olla kiinnostuneiden osalta.

Ilman että keskustelu päätyy kielteiseksi?

Nyt täytyy miettiä miltä kantilta keskustelu päättyy kielteiseksi. Vilpittömän Jehovan Todistajan, Seurasta pikkuhiljaa ehkä irtiottoa harkitseva, kiinnostuneen, ex-todistajan, ex-jt sittemmin ateisti, ex-jt sittemmin "uskoon"(ev.lut.kat.ort. jne) tullut, mixaus ei-jt mutta ateisti tai vaihtoehtoisesti muun uskonnon kannattaja jne...

Kun keskustelu voipi aina päättyä kielteisesti tai myönteisesti näkökannasta riippuen.

Kaikki osallistujat ovat saanet tarpeekseen tarpeeksi Jehovan todistajien paskapuheista. Miten voisi löytää myönteisiä puheita? Meillä on uusi upea onnellisuus tarjolla, miksi emme nauttisi siitä?

Mitä myönteisiä puheita tarkoitat ? Tarkoitatko tm Jehovalta (joka pistää asioita vähän niin kuin delegoiden Seuralle) Seuran opastuksen kautta saatavia myönteisiä puheita ?
Näissä voi kyllä käydä niin että negatiivisuuttakin jostain kumman syystä saattaisi ilmetä. Etenkin jos tarkastellaan Seuran antamia (itse Jehovalta saatuja) ohjeita ja niiden sisältöä. Näitäkin "ns. myönteisiä" puheita tulee voida analysoida. Jos analysoinnin lopputulos on lukijasta riippuen negatiivinen niin sille ei vain voi mitään.

Jos sitä vastoin tarkoitat muita myönteisiä asioita tulevaisuudesta Jehovan Todistajuuden jälkeen, niin sitten vaan aukaisemaan (tai re-aukaisemaan) uutta otsikkoa aiheesta. Mikään ei kirjoittamasta toivomuksia kirjoituksien sisällöstä ensimmäisessä viestissä eikä mikään käsittääkseni estä ottamasta yhteyttä ylläpitoon jotta voisi keskustella voisiko tiettyyn otsikkoon kohdentaa tarkkaavaisempaa moderointia.

[toolman]

Onko mahdollista keskustella myönteisesti ja rakentavasti Veljesseura.orgissa?

On ja Ei. Ei ja On liittyy jollain tapaa tasapainoisuuteen.

[Lothar II]

Lähes kateellisena luin "vieraan" kirjoituksen, on se niin asiallinen ja hyvä ( ja myönteinen )
Itselläni on hyvin samantapaisia tuntemuksia, en vain ole pystynyt pukemaan niitä sanoiksi.

Ainoastaan menetetty aika on itselläni pidempi, joka kului hölynpölyyn, eikä minulla ole mitään
tarvetta liittyä mihinkään uskonyhteisöön.

Tämä vieraan kirjoitus pitäisi PULTATA valtakunnansalien ulkoviin, että kaikki näkisivät.
( onhan täällä kirjoitettu monia monia muitakin hyviä kirjoituksia )

Teemanahan oli myönteinen keskustelu.
Varmaan kirjoittajat ovat joistain asioista erimieltä ja saakin olla, mutta asiathan saisivat vain riidellä.
Kirjoittelu jatkukoon, se on tarpeen monelle.

[Aaac]

Samaa mieltä Lothar II, vieraan kirjoitus oli mahtava kehityskertomus, tasapainoinen ja syvällinen. Kiitos "vieraalle" ja käyhän taas kirjoittelemassa!

[Jaakko Ahvenainen]

Jos jehovantodistajuuteen ei liittyisi niin paljon negatiivisia asioita, ei tätä foorumia edes olisi olemassa. Todistajuudesta toipuminen on pitkä prosessi ja kirjoittelijat ovat siinä eri vaiheissa. Yhtä saattaa vituttaa kavereiden hylkääminen toisen tähyillessä jo kauas tulevaisuuteen. Jälkimmäisestä vain ei koeta tarvetta keskustella yhtä paljoa ja se usein tehdään aivan uusissa ympyröissä.

Nykykäytännössä homma todennäköisimmin hiipuu, eikä tämä foorumi juurikaan jehovantodistajuudesta pois avita.

Foorumeita tulee ja menee. Sen sijaan kysyntä ja ihminen itse ei juurikaan muutu.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tällaisilla keskustelupalstoilla on paikkansa ja ne avittavat lähtöä uskonyhteisöstä. Jotkut tosin saattavat pettyä siihen, ettei se entisten jehovantodistajienkaan yhteisö täydellinen ole.

Pyydän anteeksi turhautuneisuudessani antamaani kommenttia. Olen ollut tukemassa Veljesseuraa sen perustamisesta alkaen ja tässä merkityksessä sitoutunut siihen, mitä tehtävää minulla ei ole syytä jättää.

Alueveli olisi voinut kommentoida kirjoittamaani kärkevämminkin. Antamaansa vastinetta kunnioittaen pyydän myös häneltä anteeksi. Tosiasiaksi jää Veljesseuran oikeutettu asema lahkolaisuudesta iri pyrittäessä. Olen omassa tilassani toiminut niin sivustoa, kuin sen lukijoita ja kommentoijia vastaan typerän harkitsemattomasti tässä kysymyksessä, joten julkinen anteeksipyyntö on täysin paikallaan.

Tähän anteeksipyyntööni en toivo kommentteja. Asia lienee tullut selväksi.

[sinner74]

Tähän anteeksipyyntööni en toivo kommentteja. Asia lienee tullut selväksi.

Koska nimenomaan et toivo kommentteja, niin silloinhan niitä juuri pitää antaa. Miten ihmeessä mielipiteesi voi tehdä täyskäännöksen näin nopeasti? Turha palsta, hyvä palsta, turha palsta, hyvä palsta? Miltä huomenaamulla mahtaa tuntua?

[Jaakko Ahvenainen]

Hyvä kysymys sinänsä, "sinner74". Joskus saattaa olla viisasta tarkistaa ajatuksiaan kuin sinnikkäästi pitää niistä kiinni. Ei yksin se, että kyllääntyy perin juurin joihinkin keskusteluihin, anna oikeutta syyttää koko palstaa ja muita niillä keskustelevia, vai? Saatu palaute antoi aihetta anteeksipyyntöön ja täsmennykseen. Teinkö jonkin erityisen virheen, joka ärsyynnytti Sinut?

[sinner74]

Hyvä kysymys sinänsä, "sinner74". Joskus saattaa olla viisasta tarkistaa ajatuksiaan kuin sinnikkäästi pitää niistä kiinni. Ei yksin se, että kyllääntyy perin juurin joihinkin keskusteluihin, anna oikeutta syyttää koko palstaa ja muita niillä keskustelevia, vai? Saatu palaute antoi aihetta anteeksipyyntöön ja täsmennykseen. Teinkö jonkin erityisen virheen, joka ärsyynnytti Sinut?

Vähän näreennyin kun moitit palstaa. Uskoakseni täällä pyörii paljon minun kaltaistani karvalakkikansaa, jonka mielipiteet ja kommentit ovat niinsanotusti karvalakkimielipiteitä. Ne eivät edusta länsimaisen filosofian tähtihetkiä, ne eivät ole ainutlaatuisia oivalluksia ajan virrassa, mutta ne ovat kuitenkin omistajalleen ja esittäjälleen tärkeitä tahdonilmauksia tai lukijalleen samaistumisen kohteita.

Kun kaltaisesi kaikkien alojen asiantuntija (en keljuile, sinä omaat hämmästyttävän laajat tiedot aiheesta kuin aiheesta) sanoo että tämä on paska palsta, niin se sattuu. Karvalakin alla sijaitsevan tunteita käsittelevän alueen releet naksuvat ketjureaktiona yhdistelmään, jonka output osoittaa v****usvalon syttyneen.

Mutta pyysithän jo anteeksi. Täällä karvalakin alla sen prosessointi näköjään kestää, mutta kuitenkin aikanaan valmistuu. Ole huoleti.

[IRanon]

"vieraan " kirjoitus on juuri sitä positiivista, joka tuo elämän makua tähän palstaan. Hieno kirjoitus!