Karttaminen ja kadotus

[Vieras]

Olen ihmetyksellä lukenut tätä palstaa ja etenkin kokemuksia siitä, miten JT-vanhemmat hylkäävät lapsensa, jotka irtisanoutuvat JT-uskonnosta. Eikö JT-uskonnonharjoittajilla ole mitään käsitystä Raamatun opetuksesta?

Kun Raamatussa sanotaan, että jotain ei pidä päästää huoneeseen, tarkoitetaan sillä seurakunnan kokousta. Alkukristityt kokoontuivat kodeissa ja seurakunnalla oli luonnollisesti oikeus ja velvollisuus tarkistaa, ettei puhumaan päässyt väärää oppia edustava henkilö. Missään tapauksessa ei ketään kehotettu hylkäämään omaa perhettään, vaan siitä päinvastoin käsketään pitämään huolta.

Tervehtimisellä puolestaan tarkoitetaan sitä, että tervehditään pyhällä suunannolla veljiä ja sisaria. Veljet suutelivat seurakunnan jumalanpalveluksessa veljiä ja sisaret sisaria. Missään kohtaa Raamatussa ei sanota, ettei saisi sanoa päivää tai jutella omaistensa kanssa. Raamatun sanoma on päinvastoin se, että kristityn on itse oltava aina valmis sovintoon ja jopa väärin kohdeltunakin tehtävä siihen aloite. Miten tuota aloitetta voisi tehdä, jos ei edes tervehdi? Miten omituisen kuvan kristitystä saakaan, jos tämä kulkee jopa perheenjäsentensä ohi pois katsoen? Kristuksen esimerkki on, että hän puhui kaikkien kanssa. Jos joku lähti hänen luotaan pois, se oli lähtijän valinta. Takaisin olisi saanut tulla ja Raamatun mukaan Jeesus jopa aktiivisesti etsii luotaan pois lähteneitä!

Jotta alkeellisilta ja vaarallisiltakin raamatuntulkinnoilta vältyttäisiin, suosittelisin, että JT-uskonnon harjoittajat tutustuisivat korkeatasoisiin Raamatun kommentaareihin. Jotenkin vain on muodostunut sellainen käsitys, että he eivät ole tällaisille suosituksille avoimia. Raamattu kuitenkin sanoo:

"Osta totuutta, älä myy."

(Sananlaskut 23:23)

Seuraavan kerran kun joku JT-uskonnon edustaja tulee oveni taakse, aion kysyä, onko hän yhtä aktiivisesti luomassa yhteyttä lapsiinsa vai olenko minä ventovieraana ihmisenä hänelle muka rakkaampi kuin oma lapsi? Henkilökohtaisesti minusta on vastenmielistä ja ulkokultaista, jos joku muka väittää rakastavansa Jumalaa (Jehovaa) - jota ei ole nähnyt - mutta ei rakasta ihmistä, joka on hänen omaa lihaansa ja vertansa - ja jonka on nähnyt.

Sellaista rajoittunutta rakkautta, joka on jokin ylevä asenne ("tehköön toinen ensin parannuksen, jotta voin hyväksyä hänet"), on meissä jokaisessa. Se on inhimillistä, vaativaa rakkautta. Mutta Jumalan rakkaus on ehdotonta ja uhrautuvaa rakkautta. Jumala ei ole mykkä, puhumaton Jumala, joka odottaa, että me sanomme ensin jotain, jotta hän sitten ehkä vastaisi. Hän on Sana - siis aktiivista puhetta jo ennen kuin meitä edes oli olemassa (ks. Genesis 1:1, Joh. 1:1). Vasta kadotus on tila, jossa hän ei enää puhu meille ja jossa hän ei tunne meitä.

Jos suljemme jonkun läheisemme pois yhteydestämme emmekä edes puhu hänelle, niin olemme itse asiassa astuneet Jumalan paikalle ja sanelleet toiselle ihmiselle kadotustuomion. Ja se on kyllä hirvittävä juttu.

[madgyver]

Loistava puheenvuoro *thumbs up*

Mutta näin se vain valitettavasti menee, ja nyt tosiaan kesän konvassa tiukennettiin edelleen sääntöjä ja kiellettiin kaikenlainen yhteydenpito, ilmeisesti vain AIVAN PAKOLLISISSA tilanteissa (voisin kuvitella esimerkiksi vaikkapa hautajaiset) voidaan kai siitä joustaa. Voi vain kuvitella kuinka aivopesty ihmisen täytyy olla ottaessaan nuo ohjeet ihan täysillä käytäntöön. Ja siis lapsen ei todellakaan tarvi olla mikään luopio, että näin toimitaan. Riittää kun uskoo eri tavalla, tai haluaa vain elää eri tavalla. Siinä sitä on sitten rakkautta kerrakseen. Eniten vituttaa se, että meidän ikioma tiedotuspäällikkö tästä asiasta täysin kirkkain silmin valehteli medialle tossa jokunen vuosi sitten. Eli lahkolla on kanttia asettaa aivan sairaita ja suorastaan rikollisia sääntöjä, mutta ei munaa kertoa niistä sitten kysyttäessä ihan julkisesti. Voisin kuvitella että esim. kiinnostuneelle ao. käytännöstä ei paljon puhuta, ainakaan ihan ensimmäisissä papukaijoimistilaisuuksissa, joita myös tutkisteluiksi kutsutaan.

Karttamiskäytäntö (ja etenkin verisukulaisiin kohdistuva sellainen) on ehkä suurin yksittäinen aihe mikä itseäni vihastuttaa lahkon toiminnassa. Koen hyvin tärkeäksi että asiaa pidetään esillä, ja itse aion kertoa kaikille vähänkin lahkosta kiinnostuneille heti ensimmäiseksi tämän. Hyvällä säkällä se estäisi ihmistä menemästä Suureen Babyloniin, joka myös Vartiotorniseurana tunnetaan.

[Witless]

Jos suljemme jonkun läheisemme pois yhteydestämme emmekä edes puhu hänelle, niin olemme itse asiassa astuneet Jumalan paikalle ja sanelleet toiselle ihmiselle kadotustuomion. Ja se on kyllä hirvittävä juttu.

Sanoppa muuta, kato.

Parhaillaan odotan jonkinverran peläten, miten hyvin kesän konventin opetus on mennyt perille lähisukulaisilleni. Vai haluavatko rikkoa vielä tätä kaikesta päätellen hyvin selkein sanoin lausuttua kieltoa. Pahaa pelkään että erityisesti JT-äidilleni asia on äärimmäisen vaikea.

[Tony]

Voisin kuvitella että esim. kiinnostuneelle ao. käytännöstä ei paljon puhuta, ainakaan ihan ensimmäisissä papukaijoimistilaisuuksissa, joita myös tutkisteluiksi kutsutaan.

Eipä tietenkään.

Onkin mielenkiintoista, miten asia kentällä meriselitetään asiaa kysyttäessä. Toinen asia, josta ei totuutta taatusti kerrota, on se uskovatko jehovantodistajat olevansa ainoa ryhmä, joka selviää harmagedonista hengissä.

Uskallan väittää, että kumpaankin kysymykseen - ovilla kysyttäessä - valehdellaan, tai ohjataan keskustelua toisaalle. Mutta toki tuo on teokratian nimissä sallittua - jopa toivottavaa.

[Tony]

Jos suljemme jonkun läheisemme pois yhteydestämme emmekä edes puhu hänelle, niin olemme itse asiassa astuneet Jumalan paikalle ja sanelleet toiselle ihmiselle kadotustuomion. Ja se on kyllä hirvittävä juttu.

Vartiotorniseuralle jumalan saappaisiin astuminen on tuttu pesti. Ei se sitä kaihda, eikä kadu. Onhan se osannut kertoa meille lopun ajankohtia jo reippaat sata vuotta. Nyt se osaa kertoa, että loppu tulee "pian". Mutta raamatun mukaan kukaan (paitsi iso J) ei voi tuotakaan tietää.

[Witless]

Jos suljemme jonkun läheisemme pois yhteydestämme emmekä edes puhu hänelle, niin olemme itse asiassa astuneet Jumalan paikalle ja sanelleet toiselle ihmiselle kadotustuomion. Ja se on kyllä hirvittävä juttu.

Sanoppa muuta, kato.

Parhaillaan odotan jonkinverran peläten, miten hyvin kesän konventin opetus on mennyt perille lähisukulaisilleni. Vai haluavatko rikkoa vielä tätä kaikesta päätellen hyvin selkein sanoin lausuttua kieltoa. Pahaa pelkään että erityisesti JT-äidilleni asia on äärimmäisen vaikea.

Äitini ja sisareni pitivät yhteyttä kanssani ainakin tässä vaiheessa Hallelujah!