Witless kirjoitti:Olen parin viime vuoden aikana kuullut paristakin illanvietosta jollaisia ei ollut omana aikanani (tyyliin "perhe muuttaa toiseen seurakuntaan, järjestetään isot läksiäiset, joissa on tarjoilua ja orkesteri" tai "pidetään kaikille seurakuntalaisille karaoke-ilta").
Minulla on paljonkin kokemusta tällaisesta meiningistä, yleistyi roimasti 90-luvun loppupuolella, ainakin siellä korvessa päin. Meidän pikkuseurakunnassa tuo vaihtuvuus ei ollut järin suurta, joten silloin harvoin kun läksiäisiä järjestettiin, ne oli sitten iso tapaus. (Miksiköhän tervetuliaisia ei koskaan järjestetty?) Niissä oli yleensä ihan aidosti iloinen tunnelma, vaikka vähän siinä olikin sellaista uhoa että ollaan niin meikäläisiä, niin meikäläisiä. Lisäksi oli kuitenkin muodin mukaan "pakko" järjestää muutakin seurakunnan yhteistä ohjelmaa, mutta niissä meno oli yleensä väkinäistä eikä kellään ollut kivaa. Taas siinä yritettiin tunkea ihmisiä samaan muottiin. Kaikki kun eivät kertakaikkiaan viihdy toistensa seurassa vaikka olisikin "rakkaus keskuudessa". Mikä oli todistettava?
Massetar kirjoitti:Eräässä Suomen kaupungeista nuoret järjestivät keskenään Vartsikan viivaus iltoja. Yrittivät siis tosissaan kokoontua "hengellisessä" ilmapiirissä. Illat toimivat nyyttäri periaatteella, ilman alkoholia.
Vanhimmat kun tästä kuulivat, illat kiellettiin!!! Perustelut olivat jotain sitä tyyliä, että tutkistelua pitää olla johtamassa joku vastuullinen veli ja että epävirallisia kokouksia ei tule järjestää..
Viheliäiset mäntit. Itse muistan miten ylpeä olin siitä kun 10 vuoden kypsässä iässä johdin raamatuntutkistelua samanikäiselle kaverilleni Suurin ihminen -kirjasta. Ei raukka osannut kieltäytyäkään kun kavereita kerran oltiin. Luettiin siis ääneen niitä kappaleita ja minä tärkeänä sitten kysyin ne kysymykset. Totta hitossa toinen osasi aina niihin suoraan vastata. Mitään keskustelua ei koskaan herännyt mistään aiheesta, oli vaan kiire saada se hoidettua että päästäis leikkimään.
Minun puoleltani se sitten lopulta loppui että "hei ei kai me jakseta tätä enää", mutta vuoden sitä kesti. Ymmärrän ettei tätä voi suoraan verrata teini-ikäisten tai nuorten aikuisten mahdollisesti kriittiseen tutkisteluun keskenään, mutta Massettaren tarinan valossa aloin ihmetellä, miksei "tutkisteluamme" "virallistettu" ottamalla mukaan veli tai ehkäpä joku sisar? Silloin käännytys olisi ollut oikeasti mahdollista. Täytyihän niiden tajuta ettei kaksi lapsukaista pääsee keskenään hengellisissä asioissa puusta pitkään... Entäpä jos olisimme olleet vähän varttuneempia nuoria? Eipä silti että toivoisin niin käyneen, säästyi kaverini todistajuudelta, mutta epäloogisuus tämäkin.
"On olemassa eräs kirous. Siinä toivotetaan:
Toivottavasti saat elää kiintoisia aikoja."
(Terry Pratchett)