Jeesiskö joku epätietoista..?

[paula]

Odottavan aika on pitkä.... ja jos joutuu tuolla tavalla elämään ei ole rehellinen itsellekään.

Vuosia odotin että ex-mieheni joka oli aika hiipunut jt, jättäisi myös uskonnon ja teini-ikäiset lapset väsyisi ja nuoremmat veisi "maailma mukanaan". Mutta juuri kun näytti aika hyvältä sai seurakunnan vanhin houkuteltua pojat aktiivitoimintaan, ja myös ex-mieheni innostui ja kiihkoili uskontonsa kanssa..... vuosien kuluttua minä lähdin(onneksi sentäs).... ja kaikki lapseni jäivät uskontoon, ainakin tällähetkellä "minua ei heille ole". Jos jotain elämässäni kadun niin sitä että en lähtenyt LASTENI KANSSA tuosta uskonnosta, kun he olivat pieniä.(ajattelin nuorempana etten voi riistää mieheltä lapsia ja miten olisin heitä elättänyt...)

Mutta toisaalta jokainen elää omalla tavallaan eikä toisen tilanne/ kokema ole samaa kuin toisen, kuuntele omaa sydäntäsi!

[PaukutLoppu]

Hyviä ajatuksia,

Koskaan en ole vaimoani kieltänyt/estellyt menemästä kokouksiin, tms. ennen enkä jälkeen lapsen, koska se on hänen juttunsa.

En jaksa uskoa siihen että myöntymällä kaikkeen saisin vaimoani luopumaan touhusta, enkä ole sitä ikinä yrittänytkään, toivonut ainoastaan itsekseni. Hänen luonteensa tuntien, luultavasti siihen lapsen aivopesuun riittäisi vain enemmän aikaa ja motivaatiota, koska silloinhan hyväksyisin hänen silmissään asian. Luultavasti siinä vaiheessa hän alkaisi pitää huolta siitä etten enää saisi kertoa elämän synnystä tai evoluutiosta lapselleni, saati joulut yms.

Lisäksi jatkuvasti alistettuna jollekkin asialle, sairastuu henkisesti muutamassa vuodessa. Kukapa muu kuin masentunut ja uupunut ihminen olisi hauraampi todistajien uhriksi muutenkin paskan fiiliksen lisäksi.

Muutaman kerran olen keskustellut todistajan kanssa selvänä, tai pikku kaljoissa, heidän aloitteestaan touhusta yleisesti, ja siinä vaiheessa kun juttu on alkanut mennä liiaksi siihen kuinka hyvää ja tasapainoista koko touhu on, olen kysynyt: - Jos kerran näin, niin kerro syy miksen Minä ole todistaja?
Selkeää vastausta en ole vielä kuullut, sillä kritiikkiä ei saa kuunnella.

[Vieras]

Jo edellisellä vuosituhannella oli Iltalehdessä artikkeli kun jt-rouva oli kuollut verensiirtokiellon vuoksi. Tästä asiasta on Pasi Turusen kirjassa, ´Vartiotorni, valtakunta uudessa valossa´ juttua, mm. vakuutusasiasta, koska kuolinsyy oli verensiirrosta kieltäytyminen, ei liikennevakuutuskorvausta maksettu.

Niin Iltalehdessä tuo herra Roti puhui erehdyksestä mennä jt:n kanssa naimisiinkaan. Perhe-elämän painopiste on siellä lahkossa ja ne kohtalokkaat verensiirron kieltävät kortit allekirjoitetaan siellä yhteisissä rituaalimenoissa.

""olen keskustellut todistajan kanssa ""
-Heiltä voi kysyä että miten he kohtelevat jos lahkoon liittynyt sitten kuitenkin päättää erota ja (jopa palata luterilaisuuteen).
-Kuinka he voivat säilyttää uskonsa kun lahko muuttanut niin paljon oppejaan ja mun muassa ennustanut maailmanloppua monille vuosille, tunnetuimpia 1975 ja 1925 ja 1914. Tähän on reaktio yleensä että se on luopiovaletta... no sitten voisi viitata keskustelumahdollisuuteen vaikkapa täällä veljesseuran sivuilla, jossa on scannattuja alkuperäistekstejä lahkolta tarkasteltavaksi.
(He säilyttävät uskonsa sen aivopesumekanismin kautta, vaikkei tietenkään merkitse mitään sitä heille itselleen sanoa)

[YksinäinenSusi]

Tiedän kokemuksesta että toisia ei saisi koskaan neuvoa, koska jo se neuvo ei sovikkaan henkilölle niin siinä voi mennä asiat myös pieleen ja silloin se olisi minun syyni.

Mutta jotta tarkoittamani asiat eivät jäisi epäselviksi, niin täsmennän hiukan.

En siis tarkoittanut että tarvitsisi myöntyä kaikkeen, koska vaimosihan pitäisi kunnioittaa sinua perheen päänä muissa kuin uskonto asioissa, esim talouden hoidossa, raha-asioissa ja semmoisissa ja hänen pitäisi antaakkin sinulle niissä viimeinen sana , koska niin Jehova on määrännyt, ja mikäli päätöksesi ovat todistettavasti perheen parhaaksi, ja siten Jehovan vaatimuksen mukaisia.

Mutta kaikessa mikä liittyy siihen että Jehovan todistajaa yritetään estää tai rajoittaa uskonnossaan , niin on valitettavasti täysin turhaa, se on kuin yrittäisi toistuvasti kävellä tiilimuuria vasten ja aina vaan uudestaan, Jehovan palvelijaa ei voi voittaa vakaumusta koskevissa asioissa.

Joten ainoaksi tieksi jää sen tarkkaileminen, että mitkä asiat saavat vaimosi innon hiukan laantumaan, esim. sellainen voisi olla yksi, että jos vaimo yrittää tyrkyttää sinulle selityksiä, niitä uskonnon opettamia justiin niin, ei kannata ollenkaan vastustella, anna hänen vain puhua puhuttavansa, mutta älä ota siihen mitään kantaa, koska se on aivan turhaa ja vahvistaa vain vaimosi uskoa kun hän saa sitten heti perään perustella sanasi tyhjiksi.

Jehovan todistajat opetetaan perustelemaan asiat , ja heitä ei voi oikeastaan voittaa väittelyssä , jos sitä yrittää, he alkavat suojella uskoaan, ja menevät lukkoon.

[Jaakob]

Ovatko vaimosi nimikirjaimet mahdollisesti M.K ? Tyttönimen siis. Kuulostaa jotenkin tutulta tuo asetelma.

[Vieras]

Omat hankaluuteni alkoivat siitä, kun vaimo alkoi suostumuksellani häilätä todistajien kanssa. Lopulta kävi niin, että kun halusin rajoittaa lapseni lahkotoimintaa nämä todistajat alkoivat huudella, että "ootsä mustasukkainen". Srk:n vanhin sanoi, että on "normaali tapa" viedä lasta kentälle ja että sitä ei siksi tulisi keneltäkään kysyä - lasta vain viedään (toisten lasta).

Konventissa esiintyi nainen 5 000 todistajan edessä kertomassa Jehovan suurta voittoa nyt, kun hänen asiaa vastustava miehensä oli kuollut.

[Vieras]

""Konventissa esiintyi nainen 5 000 todistajan edessä kertomassa Jehovan suurta voittoa nyt, kun hänen asiaa vastustava miehensä oli kuollut.""

Jassoo. Sehän ei kuitenkaan olisi estänyt häntä seuraavassa hetkessä vakuuttamasta että jehovantodistajain perhe-elämä on onnellisempaa kuin muilla.

Aikoinaan tuli aaac:n uutisiin vartiotorniseuran takaa kuva. Siinä oli jehovantodistaja ruumisarkussaan kuolleena lahkon verensiirtokiellon uhrina, arkun vieressä eloonjäänyt puoliso nauroi kuin jakoavain.

[PaukutLoppu]

Ovatko vaimosi nimikirjaimet mahdollisesti M.K ? Tyttönimen siis.

Eivät ole.

Verensiirrosta puheenollen, karta verta - kunnioita elämää. Eli älä kunnioita elämääsi, valitsemalla kuolema verensiirron sijaan. Minusta on typerää, vaikka puhutaan että Jehovalta tulee käskyt suoraan raamatusta, kukaan ei myöskään ole osoittanut mikä on se tärkeysjärjestys, ja missä se kirjassa lukee. Kunnioita ruumistasi - älä tupakoi koska se on epäterveellistä, mutta lihavat ihmiset jotka syövät ylettömästi esim. epäterveellistä voita ja suolaa, saavat olla seurakunnassa.

Taitaa olla se hallintoelin sellainen joka päättää mikä milloinkin on kivaa.

[nabander]

Tässä tapauksessa äidillä on hieman vahvempi asema ainakin Suomen lain pohjalta, oli näkemys perheen pään asemasta JT näköinen tahi ei. Lainaus maistraatin sivuilta.

"Lapsen uskonnollinen asema
Lapsen uskonnollinen asema ei lain nojalla automaattisesti määräydy huoltajien uskonnollisen aseman mukaan, vaan lapsen liittyminen uskonnolliseen yhdyskuntaan tai siitä eroaminen perustuu aina erilliseen huoltajien tahdonilmaisuun.

Jos huoltajat eivät pääse sopimukseen, äiti voi vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksinkin päättää lapsen liittämisestä yhdyskuntaan. Kuitenkin jos tuomioistuin on päättänyt tehtävien jaosta huoltajien kesken toisin, noudatetaan tuomioistuimen päätöstä.

Suostumus

12 vuotta täyttäneen lapsen uskonnollista asemaa voidaan muuttaa vain lapsen suostumuksella. 15 vuotta täyttänyt lapsi voi huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä.

18-vuotias voi itsenäisesti päättää uskonnollisesta asemastaan."

Eli vaikka JT uskonnolliseen yhdyskuntaan liitytäänkin "kypsemmässä" iässä "aikuis"kasteen kautta, niin periaattessa vaimolla olisi varhaislapsuusvaiheessa käydä piltti rekisteröimässä kuuluvaksi JT yhdyskuntaan Maistraatissa, sieltä ei nimittäin tiedot vuoda seurakuntaan. Käytännön tasolla tästäkin säännöksestä, vaikka huoltajien yhteisistä päätöksistä puhutaankin, huokuu se että äidillä on pienen lapsen osalta päätäntävalta uskonnollisista asioista.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

[Vieras]

Toisin sanoen mutsi ei voi liittää seurakuntaan enää 1 vuoden täyttänyttä lasta, jos tuolloin mies vastustaa.

Tavallaan kummallinen parakraahvi, sitten mutsin liitettyä alle 1 vuotiaan, tämä jäsenyys jatkuisi edelleen. Toisaalta fatsillakin olisi uskonnollinen opetusoikeus. Mutta tilanne onkin yllättävä, lapsen syntymän jälkeinen uskonnollinen erimielisyys

Huonoista vaihtoehdoista on lainsäätäjä valinnut yhden kun on ottanut 1-vuoden ikärajan käyttöön.

[Maiscimus]

Minä ja veljeni olimme tuollaisessa asetelmassa myös -toisin lapsen asemassa.

Äitini (erosi pian jälkeeni) ja isoäitini käyttivät meitä kokouksissa ja saimme jt-kasvatuksen. Mutta toisaalta faija osti aina joululahjat ja onnitteli synttäreiden aikaan ja joulua vietimme hänen sukulaistensa luona. Tuostahan jt-isoäitini jaksoi naljailla, että meillä onkin kätevästi myös kaikki maailmallisten "jouluilot"... Ja isä piti kiinni omista näkemyksistään ja kertoi kyllä avoimesti niistä. Ehkä se auttoi minuakin näkemään koko jehovantodistajien touhun uudessa valossa, kun ajattelutoimintakin kehittyi jollekin tasolle. Isän kanssa sain keskustella politiikasta, historiasta ja eettisistä ja humanistisista arvoista aivan erilaisella tasolla. Kun n. 13-14-vuotiaana tunsin, ettei jt-touhut ovat huuhaata eivätkä minua varten, sain isäni täyden tuen.

Mutta minä sain tosiaan kuulla seurakunnan jäseniltä, että isäni ei pääse paratiisiin ja on niin paatunut maailmallinen, että on jopa immuuni demoneille. Kuitenkin minulla on ihana isä, eikä tuollaisella aivosaasteella kukaan mielipidettäni muuttanut. Ehkä minun seurakuntani suhtautuminen oli poikkeus, vaikka samanlaista olen kuullut muiltakin "jakautuneen huonekunnan" lapsilta.
Kaikki jehovantodistajat varmasti näyttävät sinulle ulospäin ystävällistä virkahymyä, mutta älä anna sen hämätä. Pysy napakkana äläkä anna vaimollesi periksi. Säästä lapsesi monilta vaikeuksilta, aiheettomilta peloilta ja suunnattomalta murheelta siitä, että Jumala tappaa hänen isänsä.

[walter]

Todella hankala tilanne..

Todennäköisesti perhe-elämä menee hankalaksi jos lähtisit kielto-linjalle tai taistelemaan kokouksissa käymistä vastaan.Tutustu hulluihin jt-oppeihin huolellisesti ja säilytä niistä kertovat lehdet ja kirjat.Printtaa netistä vanhat materiaalit todistukseksi siitä mitä ennen on opetettu.Anna ne lapsellesi luettavaksi kun on sen ikäinen,että ymmärtää.

[Vieras]

Mielenkiintoinen ja jännittävä tilanne! Iso vaara on mielestäni että teille ajan kanssa tulisi ero ja äiti "veisi" lapset mukanaan. Suomessahan lähes kaikki ovat sen takana että lapset kuuluvat erossa äidille, usein vastoin lapsen etuakin. Ja kun moinen järjestö on häsläämässä taustalla niin sinuna olisin tarkkana ja varmistaisin selustan!

[Vieras]

Lapsen eristämistä ei saa sallia. On sanottava tietysti sinun on mentävä luokkatoveriesi kanssa synttäreille, yhteisiin menoihin ja palloiluihin. Kuten itsekin pidettävä hyvä suhde lapsiin muutoinkin kuin puhumalla lahkosta, saatikka että vain paasaisi

[PoterO]

Aluksi olisi varmaan parasta keskustella vaimosi kanssa asiasta. Vaimosi varmasti haluaa lapsen mukaansa kokouksiin ja muuhun suorittamiseen, mutta sinä et haluaisi lapsen joutuvan mukaan tähän kierteeseen. Kompromissin löytäminen ei varmastikkaan ole helppoa, mutta kokouksissa käymisen kieltäminenkään ei todennäköisesti ole hyväksi, sillä se jos mikä on erottavana tekijänä perheessä, eikä ole hyväksi lapsellekkaan. Kontrastina jehovantodistajille lienee hyväksi tutustuttaa lapsi muihinkin ihmisiin ja elämäntapoihin. Vie lapsi vaikka sunnuntaina kirkoon ja kerro miten ihmiset uskovat niin monenlaisiin asioihin. Kirkossa käymisen ei tarvitse olla mikään uskonnollinen kokemus, vaan lapsen kanssa yhdessäoloa vaikkapa arkkitehtuurikierroksen muodossa. Vietä lapsesi kanssa aikaa, niin ainoa yhdessäolonsa ei jää äidin kanssa vietetyksi ajaksi kokouksissa. Pyydä äiti myös mukaan, niin perhe pysyy yhdessä. Käy tutustumassa miltä jehovantodistajien kokouksissa puuhataan. Jos pyydetään uudestaan, niin kerro että oli sen verran tylsää että ei kiitos. Näin lapsikin oppii, että ei ole pakko aina mennä.

Kouluiässä lapselle olisi ehdottomaksi hyväksi osallistua joko uskonnontunneille tai elämänkatsomustunneille, sillä jehovantodistajilla on tapana estää lapsen osallistuminen noille tunneille.

Erilaisten oppien / elämänkatsomusten "opettamisesta" tulee helposti painostavia hetkiä, joten niitä välttäisin. Tärkeintä lapselle on yhdessä mukavasti vietetty aika olipa maailmankatsomus sitten mikä tahansa.