Veljesseura.org

Jehovan todistajilla on kaikkia pikkutarkkoja sääntöjä. Meilkein kaikki tuntuu olevan kielletty, mutta humaltuminen ei ole kielletty. Minäkin kävin salilla humalassa ja kun minut todettiin soveltuvaksi kastamattomaksi julistajaksi, olin aivan kännissä. Jehovan todistajilla kaikki on niin pikkutarkkaa, mutta tuollainen pahe kuin viinan väärinkäyttö on niin leväperäistä. Saa olla juovuksissakin, mutta ei tillintallin. Nykyään en kuulu Jehovan todistajiin ja olen saanut apua ongelmaani. Jostain muualta kuin jehovan todistajistaja.

Jostain muualta kuin jehovan todistajistaja

En hirveästi viitsi ottaa kantaa avaukseesi erimielisyyksien välttämiseksi, mutta hyvähän se jos olet avun löytänyt ongelmaasi.
Mitä mahtaa tarkoittaa : "jostain muualta"?

Olen käynyt a-klinikalla ja terapiassa, mutta se oli tärkeintä että minulla oli masennus pois. Olen onnellisempi kun en enää ole jt. Minulle se eroaminen ei niin kovaa sattunut, koska en ole ollut koko ikääni Jehovan todistajissa. Täytyy myöntää että joskus minulla on ollut ikävä seurakuntaan. Jehovan todistajilla on myös tietynlainen ystävällinen puoli. Tiedän kuitenkin etten voi koskaan enää lähteä siihen mukaan. On hyvin perusteltua että tein oikean ratkaisun. Tavallaan tajusin sen alusta asti, mutta se aivopesu on niin tehokasta.

ex-julistaja kirjoitti:Olen käynyt a-klinikalla ja terapiassa, mutta se oli tärkeintä että minulla oli masennus pois. Olen onnellisempi kun en enää ole jt. Minulle se eroaminen ei niin kovaa sattunut, koska en ole ollut koko ikääni Jehovan todistajissa. Täytyy myöntää että joskus minulla on ollut ikävä seurakuntaan. Jehovan todistajilla on myös tietynlainen ystävällinen puoli. Tiedän kuitenkin etten voi koskaan enää lähteä siihen mukaan. On hyvin perusteltua että tein oikean ratkaisun. Tavallaan tajusin sen alusta asti, mutta se aivopesu on niin tehokasta.

Hienoa että olet valinnut ammattiauttajat ja saanut apua. Seurakunnissa ei oikeastaan kellään ole ammattitaitoa tällaisten ongelmien ratkaisemiseen , siispä sieltä saa perunanviljelijä ja turvesuokyntäjä vanhemmilta "apua". Apu on tyyliin : "sinun pitää tehdä sitä ja sinun pitää tehdä tätä." se nyt ei toimi.

Ennen en hyväksyny aivopesu termiä. Nyttemmin on sekin pakko hyväksyä, koska sitä se valitettavasti on.
Itsekin olen huomattavasti onnellisempi kuin pääsin pois tuosta ahtaasta maailmasta. Joillekkin tuo lahko varmasti toimii "pelastajana", toisille se on hyvin raskas taakka.

Jumalahan ei tuota touhua ohjaa, sehän on täysi selviö

Tuon asian huomasin itsekin jo varhain. Että alkoholia ympäröi mystinen lämmin aura Jehovan todistajien keskuudessa. Melkein kaikkeen muuhun suhtauduttiin nuivasti, kylmäkiskoisesti ja epäluuloisesti, mutta alkoholi oli yllättäen okei. Että päihtymystä katsotaan hyväntahtoisesti läpi sormien johtuu varmaan siitä, että on oikeastaan suotavaa hämärtää tajuntaansa jos aikoo olla täysipainoinen JT. Tunteet ja päätelmäketjut on sopivaa pitää hiukan pehmoisina, missä alko on avuksi.

Alkoholismista sanoisin vielä, että siinä ihminen vaihtaa miljoona pientä huolta yhteen suureen, joka on vaikkakin karmea myös helppo käsittää. Ratkaisu ja ongelma on koko ajan silmien edessä, kohoamassa kohti janoisia huulia.

Arja Parka kirjoitti: Että päihtymystä katsotaan hyväntahtoisesti läpi sormien johtuu varmaan siitä, että on oikeastaan suotavaa hämärtää tajuntaansa jos aikoo olla täysipainoinen JT. Tunteet ja päätelmäketjut on sopivaa pitää hiukan pehmoisina, missä alko on avuksi.

Ja varmaan sekin, että todistajaelämä on monelle stressaavaa ja raskasta, niin sitä elämisen tuskaa helposti taitetaan tällä ainoalla sallitulla päihteellä. Usein sitten reilumman kaavan mukaan.

Elisenda kirjoitti:Ja varmaan sekin, että todistajaelämä on monelle stressaavaa ja raskasta, niin sitä elämisen tuskaa helposti taitetaan tällä ainoalla sallitulla päihteellä. Usein sitten reilumman kaavan mukaan.

Tässä piilee vain yksi mutta. Kas ne murheet ja ongelmat oppivat uimaan siinä lasissa, tölkissä, pullossa, mutta ongelmiesnsa hukuttaja ei. Todellinen apu sattaisi löytyä muualta kuin etanolista.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Todellinen apu sattaisi löytyä muualta kuin etanolista.

Joopa, esimerkiksi jättämällä sen paskalafkan.. Tässä olisi ratkaisu monen todistajan murheisiin.

Todistajuuden aikoina juotiin ja oltiin samalla ahdistuneita..

Nykyisin kun on päässyt seurasta irti on alkoholiakin mukavempi ottaa rennossa seurassa hyvillä mielin..sopivasti ja kohtuudella

Mielestäni Elisendalla ja Peevelillä on vinha perä asian suhteen. Kyllä alkoholi on vähentynyt lähdön jälkeen, mutta myös iso osa muuta painavaa taakkaa on harteilta kadonnut.

Taakan ei kyllä opin mukaan pitänyt olla raskas...

Jos lähtis spekuloimaan tuota alkoholin kulutusta näissä perustunnetuissa lahkoissa, niin kyllä mä veikkaisin todistajia ennemmin sinne kärjen suuntaan kuin häntäpäähän. Toki se on vain oma mielipide.

Johtunee siitä, että tuntemistani helluntalaisista näin esimerkkinä ei oikein kukaan juo, kun taas todistajista.. niin.. no loput voitte veikkailla itse. En yritä sanoa että kaikki JTt juo, mutta uskon siis siihen, että heitä on enemmän kuin muissa ja sekin on vain ehkä.

Tarkoitus ei ollut myöskään kehua helluntalaisia sen enempää. Heillä on varmasti omat ongelmansa.

ex-julistaja kirjoitti:Meilkein kaikki tuntuu olevan kielletty, mutta humaltuminen ei ole kielletty.

Se on pikemmin niin, että asiaan ei käytännössä kiinnitetä kaikkialla huomiota. Alkoholinkäyttöön puuttumisen kynnys vaihtelee esimerkiksi kyseisten vanhinten omien mieltymysten mukaan.

Juopumus on synti Jumalaa vastaan. (1. Korinttilaisille 6:9–11.) Sopusoinnussa tämän kanssa Jehovan todistajat eivät salli keidenkään, joista tulee katumattomia juoppoja, jäädä kristilliseen seurakuntaan. Niiden seurakuntalaisten, jotka päättävät käyttää alkoholijuomia, täytyy pysyä kohtuudessa (Titukselle 2:2, 3). (Vartiotorni 15. joulukuuta 1996 sivu 25)

Takavuosina oli mm. tällaisia näkemyksiä:

“Or at a social gathering one may stop just short of drunkenness but still have imbibed enough to create an unfavorable impression. How much better to deny oneself a little and so leave a good impression on others!” (w61 Sept. 1 p. 542)

“A person may not be drunk, but still he may have imbibed too much if he becomes talkative or sleepy.” (w69 Aug. 1 p. 461)

Kyllä se on parempi pysyä vesilinjalla. 38%:ssa kossussa on 62% vettä. Vekkuleita nuo 60-luvun ohjeistukset. Onhan se parempi kieltäytyä, kuin kompastuttaa, kuten Åberg sai nahoissaan tuntea sen tietyn kiepparin kohdalla, jolla meni ilta hiukka pitkäksi ja mihin toisaalla viittasin.

Edit. Korjattu kirjoitusvihre.

On se vaan jänskättävä asia, kun noin 6 vuotta sitten opin AA-kerhossa, että jos alkoholisti myöntää olevansa alkoholisti ja USKOO sen, niin ei tarvitsee enää taistella alkoholia vastaan.

Minulle kävi juuri näin. Kävin AA-kerhossa kaikenkaikkiaan melkein vuoden eripituisia aikajaksoja laskettuna yhteen, ja myönsin joka kerta olevani alkoholisti, mutta en päässyt irti.

Sitten eräänä päivänä USKOIN olevani alkoholisti ja pääsin irti, eikä tarvinnut enää taistella.
Uskoin olevani alkoholisti ja myönsin sen, eikä kieltäytyminen alkoholista ollut enää vaikeaa, vaan suorastaan helppoa.

Kun USKOO ettei voi ottaa ensimmäistä ryyppyä, niin sitä ei sitten ota.

Nyt on 6 vuotta raittiutta, eikä ole tarvinnut AA-kerhossakaan käydä ainakaan 3:een vuoteen.

6:n vuoden jälkeen on nyt - päätös pysyä alkoholista erossa - vahvistunut jo täysraittiudeksi, niin ettei tarvitse haluta alkoholia, vaikka viettäis aikaa jossain iltajuhlissakin, kun toiset juovat.

Tuntuu siltä, ettei vaan yksinkertaisesti nauti enää siitä ajatuksesta, että aivot menisivät sekaisin alkoholista ja joutuisi heräämään krapulaiseen aamuun. Ja pitäisi kärsiä moraalisista krapuloistakin vielä siihen päälle.

Voin sanoa, että en halua enää humaltua, enkä siksi juoda. Humaltumisen ajatuskin tuntuu epämiellyttävältä, varsinkin kun tietää olevansa alkoholisti ja on sen USKONUT.

Uskolla on ihmeellinen voima. Aivot käyvät melkoisen prosessin läpi ennen kuin hyväksyy ajatuksen uskomukseksi. Joskus logiikka auttaa, joskus ei.

Jarkke! Minä onnittelen Sinua oivalluksestasi USKOA olevasi alkoholisi. Tähän eivät monet kykene. Ulkoapäin on turha tuputtaa, sisältäkäsin tämän ajatuksen on synnyttävä. Silloin onnistuu.

Pidän edelleen alkoholismia parantumattomana sairautena, mutta sen kanssa voi elää, kun sen oivaltaa ja juuri noilla ehdoin, mitä esitit. Ajatuksesi jakavat kanssasi useat.