Veljesseura.org

Jehovantodistajuuteen kuuluu vahingollisia sääntöjä, kuten karttaminen ja verensiirtokielto. Kumpikin sääntö aiheuttaa epäinhimillisiä tragedioita. Karttaminen rikkoo perheitä ja aiheuttaa mm. masennusta ja ahdistusta. Pahimmillaan karttaminen on johtanut itsemurhiin. Verensiirtokielto taas on hengenvaarallinen ja se on aiheuttanut ennenaikaisia kuolemia ympäri maailman.

Koska jehovantodistajuus aiheuttaa negatiivisia ilmiöitä, herää kysymys siitä, kuka on vastuussa kaikesta siitä pahasta, jonka kyseinen uskonto aiheuttaa. Yksinkertainen vastaus on tietenkin Vartiotorniseura, järjestö Jehovan todistajien ja heidän sääntöjensä takana.

Yhtäkään järjestöä ei kuitenkaan ole olemassa ilman sen kannattajia, jäseniä. Missä suhteessa Jehovan todistajat ovat yksilöinä vastuussa siitä pahasta, mitä heidän kannattamansa ideologia aiheuttaa? Antavatko järjestön käyttämät psykologiset pakkokeinot, mielenhallinta, yksilölle syytesuojan, vai ovatko he myös yksilöinä vastuussa siitä mitä heidän toimintansa Jehovan todistajina saa aikaan?

Sanoisin, että vastuu on osittainen. Vaikka järjestöä on helpointa syyttää, niin toisaalta jäsenien pitäis kyetä kyseenalaistamaan asioita vähän herkemmin, eikä niellä kaikkea purematta.
Toki aivopultti on vahva ja vaikuttaa paljon.

Emmin vastauksen antamisessa. Haluaisin ajatella, että myös yksilöllä olisi joku vastuu teoistaan. Toisaalta ilman indoktrinaatiota olisimme kaikki rationalistisia järkevästi ajattelevia ihmisiä. Hallintoelimen jäsenetkin ovat eläneet samassa indoktrinaation ilmapiirissä. Heidän edeltäjänsäkin elivät samassa indoktrinaation ilmapiirissä. Jos Russell olisi tiennyt, että loppu ei tulekkaan pian 1914 jälkeen, niin olisiko hän jatkanut vartiotornin painamista? Jos Rutherford ei olisi kaapannut järjestön johtoa, olisimme ehkä hyvin erillaisia ihmisiä tänä päivänä. Jos Fred Franz olisi myöntänyt Russellin virheelliset laskelmat, järjestö olisi ehkä täysin erillainen. Toki joudun pyytämään anteeksi kaikilta erotetuilta, joita olen karttanut. Uskon että niin tekisi myös Leinonen tai hallintoelimen veljet, jos tästä huumauksesta heräisivät. Olemme kaikki hyväuskoisina astuneet samaan ansaan.

Toki tässäkin täytyy eritellä tarkemmin, minkälaisesta vastuusta on kyse. Jos kyseessä on vanhin, joka on laiminlyönyt pedofiilin ilmoittamisen poliisille, niin totta kai hän on vastuussa. Jos kyseessä on todistaja, joka on tehnyt rikoksen, niin totta kai hän on vastuussa. Jos kyseessä on vanhin, joka on kohdellut huonosti toisia, niin totta kai hän on vastuussa. Mutta yksilöinä emme ole vastuussa järjetön opetuksesta, ja sen vaikutuksista.

Ajattelisin, ettei ihminen, jolla ei ole realistista tietoa maailmasta ja "maailmallisista", voi olla vastuussa.

Jehovantodistaja valitsee lahkon ja sen aatteen kannattamisen. Järjestö on yhtä kuin jäsenensä. Jos ei ole jäseniä, ei ole järjestöäkään.

Valinta on passiivinen, jolloin lahkoon syntynyt ei älyllisestä laiskuudestaan tai rohkeuden puutteestaan johtuen edes tutustu muihin tapoihin ajatella. Valinta voi olla myös aktiivinen, jolloin ihminen kääntyy tai erotettuna ollut palaa lahkon jäseneksi.

Lahkoon syntyneitä kyllä johdatellaan ja pelotellaan, mutta niin monen muunkin aatekerhon jäseniä. Jehovantodistajan vastuu kannattamansa aatteen vahingoista perustuu mukavuudenhaluun, joka estää tuttujen ajatusten kyseenalaistamisen ja todellisten tai kuviteltujen pelkojen kohtaamisen.

Jehovantodistaja valitsee jehovantodistajuuden, koska se on helppoa. Opit ovat hänelle pohjimmiltaan merkityksettömiä, sillä hän uskoo siihen mitä hallintoelin kulloinkin käskee uskoa. Kyse on elämäntavasta.

Jalo Sukuinen kirjoitti:Haluaisin ajatella, että myös yksilöllä olisi joku vastuu teoistaan.

Tottamooses aikuisella, joka heittäytyy muita neuvomaan, on moraalinen vastuu selvittää muille tyrkkäämänsä liturgian perusteet muutenkin kuin ainoastaan yhdestä valitettavan valheellisesta suunnasta.

Jäin vaan miettimään tilannetta, jossa puolustuskyvytön lapsi on vanhempiensa armoilla. Silloin ajattelen vastuun ketjuttamista kauitta linjan viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on varttunut ja hihna on jäänyt päälle ja tuo varttunut heittäytyy ihan omasta aloitteestaan muita neuvomaan.

Sitten tulee vielä mielenhallinnan vaikutus, paljonko sille annetaan painoa silloin jos ja kun alentunutta syyntakeisuutta miettii. Kyllähän syvästi uskonnollisen todellisuudentaju on himmennyt hänen torjuessaan todellisuutta klaiken aikaa kaksin käsin.

takapiru kirjoitti:Ajattelisin, ettei ihminen, jolla ei ole realistista tietoa maailmasta ja "maailmallisista", voi olla vastuussa.

Mielenkiintoinen pointti. Tunnetko yhtään todistajaa, joka herättyään olisi edelleen ylpeä taustastaan? Ei saksalaisetkaan kovin iloisia lähihistoriastaan ole. Tarkoittaako tämä sitä, että jokaista saksalaista pitäisi rankaista natsien teoista? Joissain osissa yhdysvaltoja on Kolumbuksen muistopäivän viettäminen lopetettu, koska Kolmbus ei ollut pelkästään loistoisa löytöretkeilijä. Ei kansaa voida pitää vastuullisena historiasta, muttei sen myöskään tulisi yrittää kaunistella sitä. Olisi myös muilta väärin pitää saksalaisia natseina tai yhdysvaltalaisia natiivien tappajina.

Jalo Sukuinen kirjoitti:

takapiru kirjoitti:Ajattelisin, ettei ihminen, jolla ei ole realistista tietoa maailmasta ja "maailmallisista", voi olla vastuussa.

Mielenkiintoinen pointti..... Ei kansaa voida pitää vastuullisena historiasta, muttei sen myöskään tulisi yrittää kaunistella sitä. Olisi myös muilta väärin pitää saksalaisia natseina tai yhdysvaltalaisia natiivien tappajina.

Tuota yritin sanoa ilmeisen heikolla menestyksellä, enkä tunne taustastaan ylpeää ec-jt:a.

Puhun nyt suuni kerralla puhtaaksi...

Yritän ajatella asiaa tuomarin tai valamiehen näkökulmasta. Ei yhdessäkään tuomioistuimessa käsitellä kokonaista järjestöä. Ei Enronin tai Lehman brothersin sotkuja käsiteltäessä tuotu jokaista työntekijää kuultavaksi, eikä heitä syytetty siitä, että noissa firmoissa sattuivat työskentelivät. Vasta siinä vaiheessa, kun heidän osallisuutensa sotkuihin voitiin osoittaa, heidät tuotiin kuultavaksi.

Kysymys on yhtä vaikea kuin se että voidaanko poliitikkoja yksilöinä pitää vastuussa suomen työllisyystilanteesta? Ehkä voisimme osoittaa jotakuta sormella, mutta minkä verran hän on yksilönä voinut asioihin vaikuttaa, kun mukana on ollut oma puolue ja vastustavat puolueet? Onko kysymyksessä sittenkin enemmän puoleen vastuu, kuin yksilön vastuu? Tai asiaa voitaisiin viedä viellä pidemmälle sanomalla, että suomalaisethan heidät ovat sinne äänestäneet. Kuka siis todellisuudessa on vastuussa, vai onko kukaan?

takapiru kirjoitti:

Jalo Sukuinen kirjoitti:

takapiru kirjoitti:Ajattelisin, ettei ihminen, jolla ei ole realistista tietoa maailmasta ja "maailmallisista", voi olla vastuussa.

Mielenkiintoinen pointti..... Ei kansaa voida pitää vastuullisena historiasta, muttei sen myöskään tulisi yrittää kaunistella sitä. Olisi myös muilta väärin pitää saksalaisia natseina tai yhdysvaltalaisia natiivien tappajina.

Tuota yritin sanoa ilmeisen heikolla menestyksellä, enkä tunne taustastaan ylpeää ec-jt:a.

Pyydän anteeksi. Luin huolimattomasti kommenttisi, ja sain siitä vastakkaisen kuvan. Samoilla linjallahan tässä oltiin.

SuurinBabylon kirjoitti:Jehovantodistaja valitsee lahkon ja sen aatteen kannattamisen. Järjestö on yhtä kuin jäsenensä. Jos ei ole jäseniä, ei ole järjestöäkään.

Saman logiikan mukaan kaikki japanilaiset olisi pitänyt tuomita Tokion sotarikosoikeudenkäynnissä, koska "ilman jäseniä ei ole järjestöäkään". Minkä verran japanilainen pystyi siihen vaikuttamaan, että syntyi japanilaiseksi? Kyllähän kaikki tavalla tai toisella sotatoimia olivat tukemassa. Mitä olisi tapahtunut jos sotilas olisi kieltäytynyt tottelemasta käskyjä? Jos armeijaan liittynyt olisi tiennyt siellä harjoitettavista teoista, olisiko hän liittynyt armeijaan?

SuuribBabylon kirjoitti:Jehovantodistajan vastuu kannattamansa aatteen vahingoista perustuu mukavuudenhaluun, joka estää tuttujen ajatusten kyseenalaistamisen ja todellisten tai kuviteltujen pelkojen kohtaamisen.

Japanilaisetkin olivat vain mukavuudenhaluisia, koska eivät halunneet kyseenalaistaa keisarinsa jumaluutta tai japanin ylemmyyttä muihin kansoihin verrattuna.

Jalo Sukuinen » 28.02.2016 14:37

" Vasta siinä vaiheessa, kun heidän osallisuutensa sotkuihin voitiin osoittaa, heidät tuotiin kuultavaksi."
-Joo. Rikosoikeudessa siis rikoksen tunnusmerkistö, esim. rikkoo kirjanpitolain määräyksiä.

" voidaanko poliitikkoja yksilöinä pitää vastuussa suomen työllisyystilanteesta ? "
suomalaisethan heidät ovat sinne äänestäneet. Kuka siis todellisuudessa on vastuussa, vai onko kukaan? "
-Joo. Äänestäjän vastuu, olisit valinnut paremmin. Poliitikon vastuu, et tule uudestaan valituksi.

-Lavrenti Berija, Neuvostoliiton ulkoministerinä, hirtettiin koska 1) Itä-Saksassa mellakoitiin 2) Itä-Saksa kuului hänen virkavastuulleen. Taikka löytyi muodollinen syy päästä eroon kilpailijasta seuraavaksi NKP:n pääsihteeriksi.
Miksei sitten vartiotorniseuran silloisia hengellä itsensä voidelleiksi ilmoittaneita hirtetty, koska ylitsepursuava harma vm 1975 osoittautui suutariksi ?

vieras kirjoitti: -Lavrenti Berija, Neuvostoliiton ulkoministerinä, hirtettiin koska 1) Itä-Saksassa mellakoitiin 2) Itä-Saksa kuului hänen virkavastuulleen. Taikka löytyi muodollinen syy päästä eroon kilpailijasta seuraavaksi NKP:n pääsihteeriksi.
Miksei sitten vartiotorniseuran silloisia hengellä itsensä voidelleiksi ilmoittaneita hirtetty, koska ylitsepursuava harma vm 1975 osoittautui suutariksi ?

En käyttäisi neuvostoliittoa oikeusvaltion mallina. Vuotta 1975 opetti hallintoelin. mutta en sanoisi sen olevan kuolemantuomiota ansaitseva rikos. Tämäkin tapaus vain vahvistaa sitä kantaa, että johtohenkilöillä on vastuu, eikä alaisilla.

Itse pitäisin kysymystä erittäin vaikeana. Asiaan sotkeutuu mm. eettisiä, filosofisia, moraalisia ja psykologisia koukkuja, eikä kyse ole muutenkaan mielestäni kovin yksioikoisesta pähkinästä.

Jos yrittäisin kuitenkin niputtaa kysymystä, olisin taipuvainen ajattelemaan, että yksilöllä on ehdottomasti vastuunsa. Se, kuinka iso yksilön vastuu on, on se vaikein juttu. Prosentuaalisesti esittäisin että järjestön vastuu on 60% ja yksilön vastuu loput 40%.

Jos muistelen omaa ajattelumalliani mielenhallinnan alaisuudessa, niin tunnistan siinä tiettyä älyllistä laiskuutta. Tai pelkoa. Vaikea sanoa kumpaa oli enemmän. Jossain takaraivossa oli ajatus siitä, että en halua koetella totuuttani, sillä jos se osoittautuisi pannukakuksi, seuraukset olisivat liian dramaattiset. Ja tämä ihan maailmankatsomuksellisesti ajateltuna, karttamista en pelännyt siinä määrin että sillä olisi ollut asiaan ratkaisevaa vaikutusta, minulla oli elämää muuallakin. Voin kuitenkin samaistua, miten tekemätön paikka se voi olla, jos pelissä on sekä maailmankatsomus, että sosiaaliset suhteet.

Uskoisin että myös henkilön tausta vaikuttaa siihen, millaisen kannan hän tähän kysymykseen ottaa. Osa näki touhun järjettömyyden jo nuorena. Itselleni niin ei valitettavati käynyt. Totuus oli minulle kaikki kaikessa. En valinnut olla kyseenalaistamatta asioita, koska olisin ollut laiska tai mukavuudenhaluinen. Koettelin uskoani sillä tavoin, kuin järjestö halusi minun tekevän. Uskon että tälläisiä hyväuskoisia ihmisiä on järjestössä muitakin. En tiedä haluaisinko pistää heidän piikkiin sitä, että ovat fanaattisia uskonsa puolesta. Jos olisin nuorempana epäröinyt "omaksua totuuden", niin voi olla että kantani olisi toinen. Silloin ehkä pitäisin yksilöitä vastuullisempana.