Mervi kirjoitti:Muuten, miksi Jehovan todistajia ei pidetä kristittyinä ?
Siksikö, etteivät usko esim. kolminaisuusuusoppiin ?
Juttelin tässä taannoin erään paikallisen ev.lut. seurakunnan pastorin kanssa, joka sanoi, ettei hän välttämättä usko ko. oppiin, ja sanoi, ettei löydä sille kovinkaan paljoa tukea Raamatusta.
Kolminaisuuden kieltäminen lienee syynä, että todistajia pidetään vain kristillisperäisenä liikkeenä. Haluan tuoda esille joitakin sellaisia Kolmiykseyteen liittyviä piirteitä, joista Vartiotornin lukija ei yleensä ole tietoinen. Ensiksi; Kolminaisuus ei ole vain yksi oppi muiden joukossa, eikä kyse ole myöskään siitä, että Jumala voitaisiin määritellä tyhjentävästi jollain nimenomaisella termillä. Jumala on aina enemmän kuin sanat, joilla häntä kuvaamme. Olennaisempaa on tajuta Kolminaisuuden "idea", niin sanoakseni.
Lähtökohta on se, että Jumala on rakkaus. Mitä se tarkoittaa? Vartiotornin tulkinnan mukaan "Jumala on rakkauden personoituma". Kristityt ymmärtävät asian ratkaisevasti eri tavalla. Kyse ei ole pelkästään siitä, minkälainen Jumala on, vaan kysymys liittyy olemassaolon perimmäiseen luonteeseen. Kristitylle todellisuuden perimmäinen olemus on itsensä antava rakkaus. Jumalassa on rakkaussuhde! Jos Jumala olisi vain yksi persoona, Jumalassa ei voitaisi sanoa olevan persoonien välistä rakkautta. Jos taas Jumala on yksi olemus tai jumaluus, joka on olemassa kolmena persoonana asia muuttuu dramaattisesti.
Trinitaarinen jumalakäsitys mahdollistaa sen oivaltamisen, miten Jumalan oli mahdollista rakastaa epäitsekkäästi, "aikana", ennen luomista. Jumalassa on toiseus itsessään, eli antaminen ja saaminen, moneus ja ykseys, palveleminen ja suvereenius toteutuvat Jumalan olemuksessa samanaikaisesti. Tämän ymmärtäminen avaa horisontin, josta käsin paljastuu Islamin ja kristinuskon erilaisuus. Koska Allah on perimmäinen ykseys, ei muslimi sano Allahin olevan rakkaus vaan SUURI. Islam merkitsee Allahin valtaan alistumista. Kristinuskon mukaan Kolmiyhteinen Jumala saattoi suvereeniutensa kunniaan palvelemalla ja antamalla itsensä uhrina koko ihmiskunnan puolesta - myös Jehovan todistajien ja muslimien puolesta.
Asian voisi sanoa näinkin: Kristinusko julistaa radikaalia rakkautta, jossa Jumala tulee ihmiseksi ja samastuu siihen mikä on maailman silmissä rumaa, heikkoa, pientä ja säälittävää. Kyse ei ole siitä, että rumuus tai heikkous olisi jotain, joka on itsessään arvokasta. Pikemminkin, Jumala menee alas ristille, voidakseen armahtaa ja nostaa ylös sen mikä ei ole tässä maailmassa mitään. Tarinan loppunäytös on vielä edessä, kun Kristus palaa väkevyydessä ja ihmiskunnan pelastusoperaatio huipentuu.
Miten Kolminaisuus edellä sanottuun liittyy? Yksinkertaista - ja silti niin syvällistä. Oppi Jumalasta määrittää teologian luonteen. Jumala tekee, sitä mitä hän Jumalana on. Allah ei ole koskaan laskeutunut ylhäisyydestään palvelemaan, koska Allah on vain ykseys, jonka olemuksessa ei ole rakkaussuhdetta. Tämä johtaa islamilaiseen teologiaan, jossa korostuu VALTA. Kristillinen oppi Jumalasta sen sijaan johtaa teologiaan, jonka ytimessä on itsensä antava, uhrautuva rakkaus. Miten Jehovan todistajat asemoituvat tähän kuvioon? Tämä onkin mielenkiintoista. Vartiotorni sanoo Jehovan olevan rakkaus, mutta ymmärtääkö Vartiotorni, mitä tämä todella merkitsee? Hallintoelimen mielestä Jehovan suvereeniuden kunniaan saattaminen on tärkeämpää kuin ihmiskunnan pelastaminen. Näin sanomalla hallintoelin asettaa itsensä samalla jatkumolle muiden monoteististen uskontojen kanssa. Islam, juutalaisuus ja mormonismi kaikki opettavat Jumalan olevan yksi, kun taas kristinusko sanoo Jumalan olevan jotain vielä enemmän - persoonien välinen rakkaus. Teologinen ja sitä myötä käytännön seuraus on: Vartiotornin maailmassa VALTA ohittaa RAKKAUDEN. Kristitylle perimmäinen todellisuus näyttäytyy toisenlaisena. Meille Jumalan nimen kirkastaminen ja hänen suvereeniutensa kunniaan saattaminen toteutuu siinä tavassa, miten Jumala pelastaa ihmiskunnan. Kristitty ei Vartiotornin lailla erota Jumalan valtaa ja rakkautta toisistaan, vaan ne ovat jumaluudessa yhtä.
Miksi siis Kolmiykseys? En käsittele tässä yhteydessä opin muita raamatullisia perusteita. Tarkoitukseni on tässä sanoa: Oppi Jumalasta sanelee Raamatun tarinan värin, sen sävyn. Teesini kuuluu: Kristinuskon tulkinta Raamatun Jumalasta verrattuna Vartiotornin versioon on erilainen. Kristinuskon tarina on rikkaampi, syvempi, yllätyksellisempi,jännittävämpi ja ennenkaikkea Kauniimpi. Sen kauneus ei ole kristikunnassa vaan sen Jumalassa. Ennen muuta - Kolmiykseys on kaiken perusta! Ilman Kolminaisuutta kristinusko ei olisi löytänyt armon ilmaista ja kallista(!) lahjaa. Toisin sanoin: Kristillisyys, ilman Kolminaisuutta, rapistuu lopun perin pelkäksi moralismiksi.