Miten saada viranomaiset ja poliitikot kiinnostumaan Jehovan todistajien ihmisoikeusrikoksista?

[Weathertop]

Hyviä ideoita tarvittaisiin nyt enemmän kuin koskaan. Minulla ei sellaisia valitettavasti ole, mutta tässä olisi tarkoitus keskustella mahdollisista keinoista, jos sellaisia ylipäätään löytyy. Tuleeko kenellekään mitään mieleen?

Muissa maissa on sentään tapahtumassa jotain lasten hyväksikäytölle, mutta Suomessa sekään ei tunnu kiinnostavan. Ja joka tapauksessa se on vain yksi useista vakavista epäkohdista.

[Johanneksen poika]

Hyviä ideoita tarvittaisiin nyt enemmän kuin koskaan. Minulla ei sellaisia valitettavasti ole, mutta tässä olisi tarkoitus keskustella mahdollisista keinoista, jos sellaisia ylipäätään löytyy. Tuleeko kenellekään mitään mieleen?

Vuoden 2014 keväällä oli vakava tarkoitus saada viranomaiset reagoimaan Jehovan todistajien järjestön toimiin. UUT:n oikeuskomiteaselvitys suunnattiin mahdollisimmen korkealle taholle, suoraan oikeusministerille. Asiaa käsitteli myös sisäministeri. Jehovan todistajien järjestön henkinen ja hengellinen väkivalta sai valtavasti huomiota mediassa. Täältä voi lukea "koko paketin":

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/oike ... _2014.html

Jos kahlaat koko ketjun läpi (vie aika paljon aikaa), niin huomaat, että oli kyllä yritystä, mutta valitettavasti tulokset jäivät melko laihoiksi. UUT:n edustajina pääsimme kyllä tapaamaan sekä ministeri Henrikssonia ja ministeri Räsästä. Keskusteluissa tuli esiin paljon tärkeitä asioita. Mutta lopullinen "läpimurto" jäi tekemättä.

[Weathertop]

Johanneksen poika: joo, olen tietoinen tuosta yrityksestä, ja olin erittäin pettynyt, ettei se johtanut oikein mihinkään. Räsänen ja hänen ministeriönsä ainakin tuntuivat uskovan Leinosta ja kumppaneita ihan suoraan, vaikka pieni nimellinen muistutus lain noudattamisen tärkeydestä tulikin. No, Räsäsellä on tietenkin omat syynsä ymmärtää uskonnonvapaus väärin.

Tämän takia mietinkin, voisiko mitään oikeasti toimivia keinoja olla olemassa, kun tähänastiset hyvätkin yritykset ovat vaikuttaneet lähinnä pään seinään hakkaamiselta. Vai ovatko tämän maan oikeusjärjestelmä ja lainsäädäntö auttamattomasti rikki? Jos nimittäin ovat, turha sitten vaatia yleensäkään ketään kunnioittamaan lakia.

EDIT: pientä täydentelyä

[YksinäinenSusi]

Tämän takia mietinkin, voisiko mitään oikeasti toimivia keinoja olla olemassa, kun tähänastiset hyvätkin yritykset ovat vaikuttaneet lähinnä pään seinään hakkaamiselta. Vai ovatko tämän maan oikeusjärjestelmä ja lainsäädäntö auttamattomasti rikki? Jos nimittäin ovat, turha sitten vaatia yleensäkään ketään kunnioittamaan lakia.

Uskonnonvapauslaki on hankala asia. Siihen on vaikea poliitikkojen puuttua, koska se saattaisi vähentää heidän kannatustaan.

Poliitikot katselevat asioita uskonnottomasta näkökulmasta ja hoitavat yhteisiä asioita, joka on politiikkaa.

Jos vaikka yksi poliitikko alkaisi puhua jonkin uskonnon ihmisoikeusrikoksista, niin häntä toiset poliitikot pitäisivät jotenkin hurahtaneena. Uskonnonvapauslaki on tehty siksi että uskonlahkot saavat ihmisjäseniensä luvalla tehdä heille mitä haluaa, kunhan ei tapa sentään.

Eli kun ihminen kastetaan lahkoon, niin hänestä tulee lahkon lauman osa. Hän ei ole enää yksilö. Hän on osa laumaa. On vain lauma ja lauman johtaja. Ja lauman johtaja luonnollisesti tekee omistamalleen laumalle mitä haluaa.

Poliitikoilla on kannatuksensa pelissä. He menettäisivät uskovaisten äänet jos alkaisivat puhua uskontojen ihmisoikeusrikoksista. Ihmisoikeusrikokset sallitaan uskonnonvapauslain nojalla. Siihen on siis mahdotonta mitenkään puuttua.

Puuttuminen vaatisi että uskonnonvapauslaki pitäisi määritellää uudelleen ja se ei takuulla ole poliitikkojen mielestä niitä tärkeimpiä listalla olevia asioita.

"Antaa uskovaisten melskata keskenään, heillähän on korkein jumalansa apunaan. Kaippa se jumala heitä auttaa parhaiten. Mitäpä me uskonnottomat siihen väliin menisimme."


Huonolta siis näyttää. On vaikea löytää mitään keinoa. Ainoaksi keinoksi jää pitää yllä keskustelua, koska kielteinen julkisuus vähentää myöskin uskonnon kannatusta. Ja jehovantodistajien kannatus onkin vähenemässä kaiken aikaa. Kaikki mitä jehovantodistajat tekevät - näyttää aika typerältä maailmallisten ihmisten silmissä. Maailman ihmiset näkevät jo tuon touhun läpi.

[Nukahtanut]

Aikalailla samaa mieltä, kuin jarkke.
Toki yksi keino saada asiaan uutta tuulta olis joku räikeä väärinkäytös suomen jw-porukan touhuissa. Mutta sellaista on toki vaikea löytää ja vielä vaikeampi todistaa oikeaksi. Ja ilman tällaista väärinkäytöksen löytymistä on vaikeaa saada poliitikot kiinnostumaan asiasta...

[Weathertop]

Joo, huonoltahan tämä näyttää. Yksi este on varmaan siinä, että jos jehovantodistajuuden ongelmiin puututtaisiin, olisi tasapuolisuuden nimissä puututtava myös vanhoillislestadiolaisuuden ja islamin vastaaviin ongelmiin. Ja kukaan on tuskin kovin halukas avaamaan niitä matopurkkeja.

Toivotaan, että enemmän avoimesti uskontokriittisiä ihmisiä nousee jatkossa eduskuntaan. Siitä voisi olla jotain apua.

Uskonnonvapauttahan näihin asioihin puuttuminen ei loukkaisi vaan vahvistaisi. Mutta, kuten moneen kertaan sanottu, valitettavasti uskonnonvapaus ymmärretään Suomessa päin prinkkalaa.

EDIT: no, tällä hetkellä on tietysti mahdollista, että koko lahko kaatuu lähitulevaisuudessa rahojen loppumiseen. Silloin ongelma ratkeaisi itsestään.

EDIT2: joka tapauksessa jaksamista kaikille Vartiotorni-seuran uhreille, ja yritetään pitää toivoa yllä, vaikka se olisikin vaikeaa.

[Polyester]

Jari-Pekka Peltoniemen blogikirjoitus:

http://jari-pekkapeltoniemi.puheenvuoro ... akivaltaan

Weathertop mainitsi matopurkin avaamisen. Väärin ymmärretyssä uskonnonvapaudessa on jotain samaa kuin miehiä syrjivässä asevelvollisuudessa, jonka ongelmallisuus tiedostetaan aika laajastikin, mutta kukaan ei oikein uskalla tehdä mitään, ettei koko paketti leviäisi käsiin. On helpompaa kitkutella vanhan, epäoptimaalisesti toimivan systeemin kanssa kuin ottaa riski ja ryhtyä isoon remonttiin. Etenkin, kun seuraavissa vaaleissakin pitäisi pärjätä.

[Vempula]

On helpompaa kitkutella vanhan, epäoptimaalisesti toimivan systeemin kanssa kuin ottaa riski ja ryhtyä isoon remonttiin. Etenkin, kun seuraavissa vaaleissakin pitäisi pärjätä.

Peltoniemen kirjoitus on hyvä ja tärkeä. Kiitos Peltoniemelle siitä.

Meitä entisiä jehovantodistajia vaivaa helposti perspektiiviharha, sillä me emme ehkä aina jaksa muistaa, kuinka koko yhteiskunnan näkökulmasta yksittäis(t)en uskonlahko(je)n moraaliset ja/tai juridiset rikkeet jäävät kuitenkin marginaaliin.

Myös Polyester kiinnittää huomiota tärkeään asiaan: poliitikot tavoittelevat omaa etuaan eli haluavat pysyä kiinni rahassa ja vallankahvassa. Siksi poliitikot laskelmoivat, millaisiin asioihin heidän "kannattaa" puuttua, jotta itse menestyisivät seuraavissa vaaleissa. Oman vaalimenestyksensä taatakseen poliitikon kannattaa tietysti keskittyä mahdollisimman suurta äänestäjäjoukkoa puhutteleviin kysymyksiin.

Jos kalastelee suosiota esimerkiksi alkoholipolitiikkaa tai työlainsäädäntöä koskevilla näkemyksillä, tavoittaa suuren yleisön. Sitä vastoin amerikkalaisen uskonlahkon aiheuttamiin ongelmiin tarttuminen ei liikuttele suuria äänestäjäjoukkoja.

Tämä lienee yksi syy, miksi Vartiotornin ihmisoikeus- ja muut rikkomukset eivät saa poliitikkoja reagoimaan niin voimakkaasti kuin meidän mielestämme ja moraalisesti katsoen olisi aiheellista.

[Nukahtanut]

Tämä lienee yksi syy, miksi Vartiotornin ihmisoikeus- ja muut rikkomukset eivät saa poliitikkoja reagoimaan niin voimakkaasti kuin meidän mielestämme ja moraalisesti katsoen olisi aiheellista.

Juurikin noin homma menee. Näin ollen asioihin puuttuminen vaatisi aiemmin mainitsemani räikeän epäkohdan. Ilman jotain isompaa vääryyttää josta on pitävää faktaa, poliittiset voimat eivät ole halukkaita puuttumaan asioihin.

[Weathertop]

Tämä lienee yksi syy, miksi Vartiotornin ihmisoikeus- ja muut rikkomukset eivät saa poliitikkoja reagoimaan niin voimakkaasti kuin meidän mielestämme ja moraalisesti katsoen olisi aiheellista.

Juurikin noin homma menee. Näin ollen asioihin puuttuminen vaatisi aiemmin mainitsemani räikeän epäkohdan. Ilman jotain isompaa vääryyttää josta on pitävää faktaa, poliittiset voimat eivät ole halukkaita puuttumaan asioihin.

Oikeasti moni lahkoon liittyvä epäkohta on ihmisoikeuksien kannalta hyvinkin räikeä. Mutta niin kauan kuin asia on uhrien määrän suhteen yhteiskunnallisesti melko marginaalinen, mielenkiintoa on tosiaan vaikea herättää.

EDIT: Uhrin näkökulmasta asia on joka tapauksessa pohjattoman turhauttava. Miksi piittaisin yhteiskunnasta, joka ei piittaa oikeuksistani ja kärsimyksistäni? Halu syrjäytyä ja rikkoa surutta sääntöjä on vahva.

EDIT2: Ehkä yllä oleva oli turhan kyynisesti sanottu, mutta tuollainen tunne vaivaa usein, ei voi mitään.

[Vieras]

Weathertop toi esille hyvän huomion siitä miten hengellistä väkivaltaa kohdannut voi katkeroitua yhteiskuntaa kohtaan.

Itse olen taustastani huolimatta pärjännyt varsin hyvin elämässä kun otetaan huomioon, että kaikki on pitänyt seurakunnasta eroamisen jälkeen rakentaa elämässä uudelleen ja ilman tukea läheisiltä. Huomaan kuitenkin, että osakseni tullut hylkääminen ja suorastaan vihamielinen suhtautuminen näkyy vastaavasti vihamielisenä suhtautumisena yhteiskuntaan. En koe mitään yhteisöllisyyttä tai yhteyttä tähän yhteiskuntaan, sen rakenteisiin tai suomalaisiin kansana. Päinvastoin, tunnen syvää vihaa niitä kohtaan instituutioina.

Tämä johtaa siihen, että minun on vaikea ymmärtää sosiaalivaltion doktriineihin kuuluvaa "huolenpitoa" ja "yhteistä vastuuta" lähimmäisestä koska enhän minäkään mitään apua saanut siihen helvettiin jonka piirissä jouduin kasvamaan. Lisäksi, miksi minä nyt yhtäkkiä alkaisin suhtautua myötämielisesti ihmisiin jotka inhosivat minua kun olin jehovantodistaja, pitkälti ilman omaa tahtoani?

Pidän myös melko naurettavana kun kuulen, että joku jehovantodistajista lähtenyt on ryhtynyt tanssimaan yhteiskunnan pillin mukaan esimerkiksi suorittamalla asevelvollisuuden tai menemällä mukaan politiikkaan. Sellainen on mielestäni kuin hakattu vaimo palaisi väkivaltaisen miehen luokse.

Onkohan muilla samanlaisia ajatuksia?

[Weathertop]

Pisteet joka tapauksessa niille toimittajille, jotka yrittävät pitää näitä ongelmia esillä. Se on juuri sitä työtä, jota toimittajien olisi kaikkein tärkeintä tehdä: yhteiskunnan omanatuntona toimimista. Valitettavasti liian moni toimittaja on nykyään vallan sylihauva ja väärin ymmärretyn uskonnonvapauden puolustaja.

EDIT: vielä isommat pisteet tietysti UUT:lle sekä Aila Ruohon kaltaisille hienoille ihmisille. Ja Johanneksen pojalle ilman muuta.

[YksinäinenSusi]

Pidän myös melko naurettavana kun kuulen, että joku jehovantodistajista lähtenyt on ryhtynyt tanssimaan yhteiskunnan pillin mukaan esimerkiksi suorittamalla asevelvollisuuden tai menemällä mukaan politiikkaan. Sellainen on mielestäni kuin hakattu vaimo palaisi väkivaltaisen miehen luokse.

Onkohan muilla samanlaisia ajatuksia?

No minä olen harmitellut kovasti sitä etten ole käynyt armeijaa. Se aiheutti sen että usein en päässyt töihin kun työnantajat eivät oikein hyväksyneet sitä että joku ei ole suorittanut kansalaisvelvollisuuttaan.

Mutta sitten olen myös ajatellut että olisinko kuitenkaan kyennyt suorittamaan asevelvollisuutta, kun minulla on erittäin paha add joka aiheutti varsinkin nuorena sen etten kyennyt ollenkaan kuuntelemaan mitä toiset puhuvat.

Joku harva työpaikkakin loppui alkuunsa kun en kyennyt noudattamaan pomon käskyjä. Mites noudatat jos et pysty kuuntelemaan mitä pomo käskee tehdä. Tietysti kuulin puhumisen ääntä, mutta se ei mennyt ymmärrykseen asti. Se vain kait meni toisesta korvasta samointein ulos.

Siksi kait lopulta pystyin jättämään ns. totuudenkin koska kuulemani ei vahvistanut kokouksissa uskoani, koska pystynyt kuuntelemaan. Kuulin vain puheen ääntä, mutta en ymmärtänyt mitään.

Jos asiat olisivat menneet niin että minusta ei olisi tullut jehovantodistajaa ja olisin mennyt kutsuntoihin, niin luultavasti jo kutsunnoissa olisi huomattu ettei ainakaan asetta voi tälle miehelle antaa. No - ehkä kuitenkin olisin joutunut keittiötöihin armeijassa näillä eväillä mitä minulla on. Astioitten kantelu nyt ei paljoa vaadi.

Oikea ja vasen menee jatkuvasti sekaisin. Jos armeijassa olisi käskytetty minua kääntymään vasempaan päin, niin olisi takuuvarmasti kääntynyt oikeaan. Näin käy lähes aina jos pitää tehdä jotain johonkin suuntaan, niin teen päinvastaiseen.

Sinulla on , vieras, terveet aivot. Siksi olet pärjännyt toisten aiheuttamista vaikeuksista huolimatta hyvin. Ole siitä iloinen, kaikilla ei ole edes terveitä aivoja.

[Vempula]

- - En koe mitään yhteisöllisyyttä tai yhteyttä tähän yhteiskuntaan, sen rakenteisiin tai suomalaisiin kansana. - - Päinvastoin, tunnen syvää vihaa niitä kohtaan instituutioina. - -

Onkohan muilla samanlaisia ajatuksia?

Mainitsemaasi vihaa en itsessäni tunnista, mutta voimakkaat ulkopuolisuuden kokemukset ovat kulkeneet mukanani sen jälkeen, kun irtaannuin lahkosta.

Jehovantodistaja-aikoinani tulin kasvatetuksi ja kasvoin ajattelemaan, etten ole "osa maailmaa". Kun sen lisäksi en osallistunut "maailmallisten" tapoihin enkä kulttuuriin, en myöskään oppinut ymmärtämään niitä. Sen jälkeen, kun irtaannuin lahkosta, en kuulunut enää lahkoonkaan. Tuntui, kun en olisi kuulunut yhtään mihinkään. Lahkolainen en enää ollut, mutta en kuulunut "maailmaankaan". Koin itseni sosiaalisesti kömpelöksi, kun en aina osannut toimia "maailmallisten" joukossa luontevasti, koska en ollut koskaan oppinut tekemään niin. Esimerkiksi erilaisissa juhlissa koin usein olevani aika kuutamolla.

Sittemmin olen löytänyt paikkani yhteiskunnassa, eikä minulla tällä hetkellä ole tilanteestani valittamista. Kuitenkin yhä tunnistan toisinaan itsessäni noita samoja vanhoja erillisyyden kokemuksia. Niitä on vaikea kuvailla muutoin kuin että ihmisporukassa jotenkin kummallisesti en välillä tunne kuuluvani joukkoon, vaikka en kykenekään osoittamaan ulkopuolisuuden tunteelle rationaalisia perusteita.

[Weathertop]

Jatkan vielä vähän yllä mainitsemastani katkeruudesta. Vartiotorni-seura olisi minulle velkaa tuntuvat korvaukset siitä, mitä se on tehnyt minulle ja pääkopalleni. Mutta, kiitos yhteiskunnan piittaamattomuuden, en tule mitään korvauksia koskaan saamaan. Siksi katson, etten itse ole tälle yhteiskunnalle mitään velkaa, pikemminkin päinvastoin. Se on sinänsä aika vapauttava tunne.

Harmi vaan, että koska jehovapaskan jäljelle jättämät vähäiset henkiset voimavaratkin on nyt käytetty loppuun, olen varmaan lopun ikääni oikeutettu yhteiskunnan tukiin. En siis voi nostella niitäkään laittomasti, vaikka kuinka mieli tekisi.