Todistajien hierarkia

[Kiinnostunut 2]

Minä en pysty istumaan missään Arvokkaasti vaan pyörin penkissä kuin Nuori Jörn Donner.
Olen äärimmäisen Ihmisarka.
Jos olisin JT olisin Varmasti Alinta Kastia.

[Nimrod]

Vastaan ohi otsikon aiheen mutta haluan korjata väärät väittämäsi. Ymmärrätkö täysin mitä introvertti ja ekstrovertti on? Kyse on sosialisoinnin tarpeen vaihtelusta, ei suinkaan luonteenpiirteistä. Introverttiys ei kerro ihmisen persoonallisuudesta tai puhujantaidoista mitään. Kuluttaako sinua sosialisointi vai lataako se.

Uusille tiedoksi, että täällä oli hyvä tunnelma joskus vuosina 2016-2017. Ex-jehovantodistajat eivät ole lähtökohtaisesti riidanhaluisia.

Eikai me riidellä? En tunnusta riitelyä ainakaan omasta takaa! Ainoastaan puutuim hieman harhaanjohtavaan maalailuun introverteista. Minuako tässä nyt uutena nimimerkkinä huomautetaan?

Esim tää ajatus tuolta ylempää, jonka Nimrod esitti: "Näistä kahdesta todennäköisemmin introvertti on älykäämpi kuin omaa mieltä pakeneva ekstrovertti."

En ollut aiemmin ajatellut että asia voi olla päinvastoinkin, että introvertti voi olla älykkäämpi kuin extrovertti. Olin aina ajatellut tähän asti että extrovertit ovat ehdottomasti niitä älykkäitä ja introvertit luusereita.

Joten kiitän kritiikistä. Huomaan että kritiikki voi kehittää omaa ajattelua eteenpäin, jos ymmärtää sen ottaa vastaan.

Jehovantodistajana kyllä huomasi sen että introvertti-tyyppisiä jotenkin moitittiin - ainakin selän takana.

Niin no, näiden kahden ihmistyypin välillä on isot eroavaisuudet miten vapaa-aikaa vietetään. Harvemmin jatkuva kaveriporukassa pyöriminen älyllisesti kehittää ketään ihmistä. Saattaisi muuten kuvitella todistajuudenkin tyhmentävän ihmistä sen jatkuvan yhdessäolon ja sosiaalisten menojen vuoksi. Ja kuten aiemmin jo mainittiin, omissa oloissa viihtyvät saattavat kokea jt-elämän raskaampana sen jatkuvan sosiaalisen tulvan vuoksi.

Mä olin hyvä puhumaan ihmisille ovilla ja olin pidetty puhuja! Vaan kun sosiaalinen kiintiö täyttyy (ekstroillahan se ei sillä tavalla täyty), vetäydyn omaan rauhaani lataamaan akkuja. Tämmöstä se on tämmösenä.

[Weathertop]

Jehovantodistajana kyllä huomasi sen että introvertti-tyyppisiä jotenkin moitittiin - ainakin selän takana. Minua moitittiin ihan päin naamaakin. Kierrosvalvojakin keskeytti kenttäpalveluksen kanssani, koska olin ovilla niin huono ja käyttäydyin kummallisesti.

Ovenavaajat panivat sen merkille ja vinoilivat ja jotenkin suuttuivat minulle ja kierrosvalvoja häpesi niin että moitti minua näistä kummallisuuksistani ja käytöshäiriöistäni.

Taas yksi hyvä osoitus siitä, että mitä mulkkumaisempi ja empatiakyvyttömämpi narsisti, sitä pitemmälle voi edetä "Jehovan järjestössä".

Aikoinaan katsoin kierrosvalvojia ihaillen ylöspäin kuten muutkin todistajat, mutta uskon alettua rakoilla huomasin, että täysiä Gestapo-upseerejahan nuo ovat.

[Tony]

En ollut aiemmin ajatellut että asia voi olla päinvastoinkin, että introvertti voi olla älykkäämpi kuin extrovertti. Olin aina ajatellut tähän asti että extrovertit ovat ehdottomasti niitä älykkäitä ja introvertit luusereita.

Aiheeseen jollain tavalla liittyen, lainaan Joni Martikaisen kirjaa Älä usko kaikkea mitä ajattelet, ja siitä lukua Älä usko kaikkia mielipiteitäsi. (Luvussa viitataan termeihin "Systeemi Yksi" ja "Systeemi Kaksi". Kyse on yksinkertaisuudessaan mielen toimintojamme kuvaavista systeemeistä. Systeemi Yksi kuvaa mielemme automaattisia ja alitajuisia toimintoja ja Systeemi Kaksi mielemme sitä osaa, joka kykenee abstraktiin päättelyyn ja hypoteettiseen ajatteluun.)

Luvussa kymmenen käsiteltiin kuinka aivojen dopamiinivaste siirtyi hengissä pysymisestä ja lisääntymisestä ruokaan, juomaan ja seksiin. Näistä resursseista se puolestaan siirtyi sosiaaliseen asemaan ryhmässä, joka merkitsee käyttöoikeutta näihin resursseihin. Systeemi Kaksi ymmärtää, että modernissa maailmassa sosiaalisella asemalla ei ole yhtä paljon merkitystä kuin muinoin, eivätkä useimmat väittelyt ole uhkaavia. Systeemi Yksi puolestaan on ohjelmoitunut käynnistämään samoja emotionaalisia reaktioita ja samaa puolustuskäyttäytymistä, kuin mitä se on käynnistänyt satojatuhansia vuosia. Se on edelleen herkkä tulkitsemaan hyökkäykset yksilölle tärkeitä mielipiteitä vastaan hyökkäyksenä yksilön asemaa vastaan ja näin uhkana yksilön selviytymiselle.

On myös oletettavissa, että ne yksilöt, jotka kykenivät perustelemaan omat teoriansa uskottavimmin, olivat niitä yksilöitä, joihin hädän hetkellä, oman epävarmuuden vallitessa luotettiin. Näyttää siltä, että teorian asiasisällöllä ei ole niin väliä, vaan merkitystä on enemmän sillä kuinka uskottava ja itsevarma kertoja on.

Tämän puolesta puhuu Berkeleyn yiopiston Cameron Andersonin ja Cavin J. Kilduffin tutkimukset sosiaalisen aseman jakautumisesta ryhmissä. He ovat tutkimuksissaan havainneet, että johtajiksi valikoituvat usein ne, joilla on voimakastahtoinen ja hallitseva persoona, ei ne, joilla on on eniten tietoa käsillä olevasta ongelmasta. Myös voimakastahtoisella voi luonnollisesti olla eniten tietoa, mutta tiedon määrällä ei ole johtajaksi valikoitumisen kannalta niin merkitystä.

Tutkijat havaitsivat, että ihmiset, jotka puhuivat ensin, olivat johtajiksi valikoitumisessa etusijalla. 94 prosentissa tapauksissa ensimmäiseksi ehdotettu ratkaisu oli ryhmän lopullinen ratkaisu. Anderson ja Kilduff havaitsivat myös, että ensimmäiseksi puhuvilla oli usein voimakkaampi luottamus omiin sanoihinsa ja tämän itseluottamuksen takia muut ihmiset olivat alttiimpia uskomaan heitä. Sekä ryhmänjäsenet, tutkimusryhmän henkilöstö, että ulkopuoliset tarkkailijat arvioivat nämä yksilöt muita pätevimmiksi riippumatta heidän todellisista kyvyistään.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ryhmässä ei valikoidu aina paras mahdollinen ratkaisu, vaan usein sen henkilön ratkaisu, joka osaa parhaiten myydä ratkaisunsa ryhmälle.

[Weathertop]

Mä olin hyvä puhumaan ihmisille ovilla ja olin pidetty puhuja! Vaan kun sosiaalinen kiintiö täyttyy (ekstroillahan se ei sillä tavalla täyty), vetäydyn omaan rauhaani lataamaan akkuja. Tämmöstä se on tämmösenä.

Itsekin olin pidetty puhuja, mutta ovilla olin huono. Saattoi toki johtua siitäkin, että koin koko ajan olevani häiritsemässä ihmisiä. Ja niinhän tietysti olinkin näin jälkeenpäin ajatellen.

[Skald]

Liittyen aiheeseen sanoisin että minä olin todistajien hierarkiassa kaikkein alhaisin ja huonoa seuraa.

Minä kuuluin myös kaikkein alimpaan kastiin. Olin tavattoman ujo lapsi ja jäädyin aina ovilla niin, että kenttäkaverin piti tulla pelastamaan tilanne. Sanomattakin selvää, että olin epäsuosittu kenttäkumppani. Konventeissa muut sisaret oli hirveän näyttäviä ja värikkäitä ja minä olin epämääräinen luuseri-JT-nuori. Ainakin luuserikastiin kuuluvan on helppo lipua pois kun ei kukaan kaipaa eikä huomaa.

[Nukahtanut]

Minä kuuluin myös kaikkein alimpaan kastiin. Olin tavattoman ujo lapsi ja jäädyin aina ovilla niin, että kenttäkaverin piti tulla pelastamaan tilanne. Sanomattakin selvää, että olin epäsuosittu kenttäkumppani. Konventeissa muut sisaret oli hirveän näyttäviä ja värikkäitä ja minä olin epämääräinen luuseri-JT-nuori. Ainakin luuserikastiin kuuluvan on helppo lipua pois kun ei kukaan kaipaa eikä huomaa.

Minä taas pelkäsin nuorena julkista esiintymistä niin paljon, etten uskaltanut edes harjoituspuheita pitää. Kentälläkin pelotti, mutta ei niin paljon koska se ei ollut julkista esiintymistä isommalle porukalle. Ja toki vierellä oli aina se kenttäkaveri, joka oli tukena.
Mutta millainen veli on se, joka ei edes harjoituspuheita uskalla pitää? Aivan, alinta kastia...

[Johanneksen poika]

Mutta millainen veli on se, joka ei edes harjoituspuheita uskalla pitää? Aivan, alinta kastia...

Minä en uskaltanut pitää harjoituspuheita koko JT-urani aikana. Enkä vastannut valtakunnansalilla kokouksissa. Olin hijainen, ujo, pelkuri, raukka ja muutenkin JT-nolla. - Hiukan persoonallisuus muuttui, kun minut potkaistiin tuosta hengellisestä hel... eiku paratiisista pois.

[Pro et contra]

Mutta millainen veli on se, joka ei edes harjoituspuheita uskalla pitää? Aivan, alinta kastia...

Minä en uskaltanut pitää harjoituspuheita koko JT-urani aikana. Enkä vastannut valtakunnansalilla kokouksissa. Olin hijainen, ujo, pelkuri, raukka ja muutenkin JT-nolla. - Hiukan persoonallisuus muuttui, kun minut potkaistiin tuosta hengellisestä hel... eiku paratiisista pois.

Vertaamalla siihen miten terävästi ajatuksesi leikkaa ja kuinka lahjakkaasti, viitseliäästi ja ahkerasti perehdyt asioihin tuottaaksesi eksaktia tekstiä ihmettelen ettet pitänyt puheita tai vastaillut... ja toisaalta en ihmettele ollenkaan; mitä ihmeen järkeä on vastata "omin sanoin" sama asia minkä tutkistelussa jokainen pystyy lukemaan omasta lehdykästään?
Ohje kun on vastata vieläpä lyhyesti "että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan" niin sellaiseen keskusteluun osallistuminen pelkästään syystä että saa oman äänen kuuluviin ja mainetta "inkokkaana" julistajana ei ole kovin kiintoisaa.
Useinkin mielessä pyöri kysymyksiä joita aineistoa tutkiessa oli ilmennyt tai jokin taustaa valottava piirre joka olisi voinut mm. kyseenalaistaa vt:n kannan mutta sellaistahan taas ei voi esittää, siinähän olisi voinut saada läsnäolijat vähintään kiusaantuneiksi joten eipä vaihtoehdoksi juuri jää kuin olla hiljaa paikallaan mikä taas tässä Jt -kontekstissa ei ole kovin mielekästä.

[Johanneksen poika]

Vertaamalla siihen miten terävästi ajatuksesi leikkaa ja kuinka lahjakkaasti, viitseliäästi ja ahkerasti perehdyt asioihin tuottaaksesi eksaktia tekstiä ihmettelen ettet pitänyt puheita tai vastaillut...

En vain olisi pystynyt vastamaan isossa salissa. Kodeissa pidetyissä kirjantutkisteluissa kyllä vastasin, kun läsnä oli maksimissaan toistakymmentä ihmistä. Olin todella jännittäjätyyppi. Kärsin siitä jo kouluaikana. Äidinkielen suulliset esitykset luokan edessä olivat yhtä painajaista. Sydän hakkasi, hikeä pukkasi otsalle, kädet tärisivät niin että paperi oli revetä... En haluaisi muistella edes noita aikoja.

Kun sitten minusta tuli Jehovan todistaja, elämääni tuli lisää jännitystä. Ovilla käyminen jännitti. Jotenkin selviydyin siitä, koska puhuteltavia oli yleensä vain yksi, oven avaaja. Ja vieressä oli toinen JT, joka tarvittaessa tuli apuun, jos en osannut mitään sanoa.

Se täytyy vielä mainita, että jäsenyys JT-seurakunnassa ei ainakaan helpottanut jännittäjätyypin elämää, pikemminkin päinvastoin. Se vähäinenkin itsetunto katosi. Kun kaikkea mitattiin numeroilla, myös hengellisyyttä, tunsin kyllä olevani tosi huono Jehovan todistaja. Ja niinhän olinkin. En koskaan ilmoittautunut osa-ajan tienraivaajaksi. Kuukauden kenttäpalvelusennätykseni taisi olla 14 tai 16 tuntia. Joskus ovilla oli kyllä hyviä keskusteluja ja tuntui, että sillä oli jotain merkitystä. Mutta yleensä 90 prosenttia oven avaajista oli täysin välinpitämättömiä JT-asiaa kohtaan.

No, tästä uhkaa tulla vuodatus, joten lopetan tekstin tuottamisen tähän.

[Pro et contra]

JP kirj: _ _ Kodeissa pidetyissä kirjantutkisteluissa kyllä vastasin, kun läsnä oli maksimissaan toistakymmentä ihmistä.

Mua jännitti toisinaan niissäkin oma lukuvuoro, ja joskus nolostuttikin mutta ylipäätään nuo kirjantutkistelut kodeissa olivat aika mukavia, keskustelukin oli jotenkin vapautunutta ja enemmän sellaista yhdessäoloa. Näitä ei enää ole, toisaalta nykymaailman muutenkin kiireisessä rytmissä nämä tuntuisivat aika pakkopullalta, ehkä ne aikanaan olivat hyväkin juttu ja koko kirjantutkisteluhan on hyvinkin vanhaa perua jostain seuran alkuajoilta. Sitä en nyt oikein ymmärrä että minkä kumman takia kirjantutkistelun nimi vaihtui Raamatuntutkisteluksi?

[uskollinenidiootti]

JP kirj: _ _ Kodeissa pidetyissä kirjantutkisteluissa kyllä vastasin, kun läsnä oli maksimissaan toistakymmentä ihmistä.

Mua jännitti toisinaan niissäkin oma lukuvuoro, ja joskus nolostuttikin mutta ylipäätään nuo kirjantutkistelut kodeissa olivat aika mukavia, keskustelukin oli jotenkin vapautunutta ja enemmän sellaista yhdessäoloa. Näitä ei enää ole, toisaalta nykymaailman muutenkin kiireisessä rytmissä nämä tuntuisivat aika pakkopullalta, ehkä ne aikanaan olivat hyväkin juttu ja koko kirjantutkisteluhan on hyvinkin vanhaa perua jostain seuran alkuajoilta. Sitä en nyt oikein ymmärrä että minkä kumman takia kirjantutkistelun nimi vaihtui Raamatuntutkisteluksi?

Tunsin samoin.

Ensin Iso Kiitos JP:lle inhimillisyydestä sekä Pro et contra muistutus kirjantutkistelun mukavuudesta.

Nämä kirjantutkistelu ajat olivat aikoja joita oikeasti odotin lapsena koska sai olla "vapaana kokouksesta", tiesi että kesti vain tunnin, ja oli "oikein" olla siellä. Torstait olivat pahimpia painajaisia. Sunnuntait menivät kuin sumussa.

Tiistait oli oikeasti rentouttavaa tutustua raamattuun koska pieni porukka ja pullaa ja limua toisinaan tarjolla.

Ehkä Orjan mieleen liian lestaadiolaista rentoa piiriä, koska näköjään kaikki on nykyään kuristettu orjan alle; tiistaisin taisi olla liian mukavaa pienessä porukassa jolloin "kustannus-syistä" ja "perheen edun mukaisesti" kaikki tuli hallintaan to. sekä su.ohjelmaan.

Voin olla väärässä, mutta ehkä tämä on myöskin osa hierarkian (Orjan), sivallusta alamaisille että "älkää tehkö asioita pienissä ryhmissä ilman meidän kontrollia". Koska usein max. yksi vanhin oli ryhmän jäsen tai AP:t vetivät fiiliksellä vanhemmille rouville hengellistä ravintoa.

[Tony]

Kirjantutkistelut oli itsellekin se kiinnostavin kokousnumero - jos niistä nyt joku pitää kiinnostavimmaksi nimetä. Kehitys-kirjaa tutkittaessa tunsi ajoittain jopa aitoa innostuneisuutta. Vaikka kirja osoittautuikin hölynpölyksi (jota ei toki siihen aikaan osannut edes aavistaa). Mutta jotain siinä oli juuri siihen aikaan ja siinä mielentilassa. Ilmestyksen Suurenmoista Huiputusta tutkittaessa saattoi myös välillä tuntea ohimenevää aitoa mielenkiintoa. Siihen saattoi tietenkin vaikuttaa myös miellyttävä tutkistelunvetäjä. Joku toinen niin mieli olisi vaellellut ihan jossain muualla.

[Vieraas]

Vastaan ohi otsikon aiheen mutta haluan korjata väärät väittämäsi. Ymmärrätkö täysin mitä introvertti ja ekstrovertti on? Kyse on sosialisoinnin tarpeen vaihtelusta, ei suinkaan luonteenpiirteistä. Introverttiys ei kerro ihmisen persoonallisuudesta tai puhujantaidoista mitään. Kuluttaako sinua sosialisointi vai lataako se.

Uusille tiedoksi, että täällä oli hyvä tunnelma joskus vuosina 2016-2017. Ex-jehovantodistajat eivät ole lähtökohtaisesti riidanhaluisia.

Haistakaa tai muuten.

[Kaarmis]

Tämän keskustelufoorumin päätarkoitus on palvella vertaistukipalstana eronneille tai eroa harkitseville Jehovan todistajille tai jehovantodistajuudesta kiinnostuneille. Seurakunnasta eroaminen on eräs elämän suurimmista askeleista, ja jokainen sitä harkitseva voi hyötyä palstalla käytävistä keskusteluista. Foorumilla myös jaetaan näkemyksiä Vartiotorni-seurasta, sen opeista ja ylipäätään elämästä Jehovan todistajana.

En huomannut palstan päätarkoituksissa mitää linkkiä siihen, että meidän täällä pitäisi käyttäytyä jotenkin hyvin korrektisti että mahdollisesti joku sieltä eroon pyrkivä löytäsi täältä uuden lintukodon jossa voisi taas tuntea itsensä kotoisaksi, petyttyään vanhaan lintukotoonsa.

Ymmärrän pointtisi kun varoitat jt-lukijoita että joskus tälläkin palstalla saattaa tulla kinaa, kun ollaan asioista jotain mieltä. Asia vaan on yksinkertaisesti niin, että jos joku sieltä lähtevä ei ole valmis syömään sitä oikeanväristä illeriä a la Matrix, niin sitten on kaikille ihan helvetin paljon helpompaa olla popsimatta sitä.

Aikuisten oikeesti, ihmiset ovat monestakin asiasta eri mieltä keskenään, ja silti saatetaan halia toisiamme kun törmäämme. Ei se niin kauheeta ole että joku toinen on eri mieltä kuin mä.