Maaliskuun tutkittava Vartiotorni muistuttaa todistajia, miten tärkeää lasten kasteelle saaminen on. Tyypilliseen vartiotornilliseen tyyliin artikkelissa puhutaan molemmilla suunpielillä samalla toppuuttaen lasten liian aikaista kastautumista ja toisaalta siitä, ettei heitä tulisi toppuutella menemästä kasteelle.
Pidemmittä alustuksitta itse artikkeliin:
Miten itse asiassa kasteelle menon lykkääminen tarpeettomasti voi johtaa hengellisiin ongelmiin? Lainattu Jaakobin kirje toteaa: Sen tähden jos joku tietää, miten tehdä sitä, mikä on oikein, eikä kuitenkaan tee sitä, niin se on hänelle synti. Kasteella ei siis tässä suhteessa ja tämän perustelun mukaan ole merkitystä, mikäli joku tekee jotain, mikä ei ole oikein. Synniksi lasketaan ja tilinauhaa sen mukaan.”KUUKAUSIKAUPALLA hoin isälle ja äidille, että halusin mennä kasteelle, ja he ottivat tämän aiheen usein esille keskustellessaan kanssani. He halusivat olla varmoja siitä, että ymmärsin ratkaisuni vakavuuden. Tämä tärkeä päivä koitti 31. joulukuuta 1934.” Näin sisar Blossom Brandt kuvaili, mitä tapahtui niihin aikoihin, kun hän päätti mennä kasteelle. Nykyäänkin kristityt vanhemmat haluavat auttaa lapsiaan tekemään viisaita ratkaisuja. He ymmärtävät, että kasteelle menon lykkääminen tarpeettomasti voi johtaa hengellisiin ongelmiin (Jaak. 4:17).
Tämän siitä saa, kun matsku tulee ison meren takaa. Suomessa ei näe juurikaan parikymppisiä nuoria, jotka eivät ole käyneet kasteella, koska asevelvollisuus. Asevelvollisuus on omalta osaltaan potkimassa myös naispuoliset kasteelle huomattavasti ennen parikymppisiä. Toisaalta pitäisin yleisestikin ottaen melko harvinaisena, että todistajaperheen vesat olisivat vielä tuossa iässä vapaita kasteesta. Tai jos ovat, eivät yleensä ole kasteelle menossakaan.Jotkut kierrosvalvojat ovat panneet merkille, että seurakunnissa on monia noin 20-vuotiaita nuoria, jotka ovat kasvaneet Jehovan todistaja -perheessä mutta eivät ole vielä käyneet kasteella. Useimmat näistä nuorista käyvät kokouksissa ja kenttäpalveluksessa, ja he pitävät itseään Jehovan todistajina. Mikä pidättelee heitä vihkiytymästä Jehovalle ja menemästä kasteelle? Joissain tapauksissa vanhemmat ovat kannustaneet nuoria siirtämään kasteelle menoa tuonnemmaksi. Tässä artikkelissa tarkastelemme huolenaiheita, joiden vuoksi jotkut vanhemmat ovat epäröineet auttaa lapsiaan edistymään kohti kastetta.
Miten olisi Jeesus?Jotkut vanhemmat ovat sitä mieltä, että heidän poikansa tai tyttärensä olisi syytä lykätä kasteelle menoa, kunnes hän on ensin hankkinut hyvän koulutuksen ja varman työpaikan. He saattavat tarkoittaa hyvää, mutta auttavatko he tällä tavalla lasta tosiaan menestymään elämässä? Mikä vielä tärkeämpää, onko tällainen ajattelu sopusoinnussa Raamatun kanssa?
Niin, kyllähän se hävettää varmasti tunnustaa, että vanhempi haluaa varmistaa suhteensa lapseensa myös tulevaisuudessa.Eräs äiti kertoi, miksi hän jarrutteli tytärtään, joka halusi mennä kasteelle. Hän sanoi: ”Minua hävettää tunnustaa, että suurin syy oli erottamisjärjestely.” Jotkut vanhemmat ovat tämän sisaren tavoin ajatelleet, että lapsen on parempi lykätä kastetta, kunnes hän on ohittanut nuoruuteen kuuluvan taipumuksen käyttäytyä harkitsemattomasti (1. Moos. 8:21; Sananl. 22:15). He voivat ajatella, että niin kauan kuin heidän lapsensa ei ole käynyt kasteella, häntä ei voida erottaa seurakunnasta. Miksi tällainen ajattelu on epäjohdonmukaista? (Jaak. 1:22.)
Lainauksen viimeinen väittämä esitetään epäjohdonmukaisena, mutta se jää perustelematta. Perustelussa jaaritellaan tilivelvollisuudesta, joka ei vastaa millään tavalla mahdolliseen erottamis- ja karttamisjärjetelystä johtuvaan kasteelle menon jarrutteluun.
Artikkelin lopuksi pääsemme ihastelemaan järjestön itsevarmuutta Jehovan maanpäällisenä puhetorvena ja ainoana tienä pelastukseen. Siihen samaan pelastukseen, josta julkisesti kysyttynä vastataan, että emmehän me varmuudella tiedä, vain Jumala tietää. Tutkittava Vartiotorni toteaa kuitenkin jälleen kerran, että kaste on se juttu, jonka ansiosta ihminen voidaan merkitä elossa säilymistä varten.Vanhemmat eivät tietenkään halua, että heidän lapsensa menee kasteelle ennen kuin hän on riittävän kypsä vihkiytymään Jehovalle. Olisi kuitenkin virhe ajatella, että jos lapsi ei ole käynyt kasteella, hän ei ole vastuussa Jehovalle. Tilivelvollisuus alkaa siitä kun lapsi oppii, mikä on oikein ja mikä väärin Jehovan silmissä. (Lue Jaakobin kirjeen 4:17.) Viisaat vanhemmat eivät pidättele lastaan ottamasta kasteaskelta. Sen sijaan he näyttävät lapselle hyvää esimerkkiä ja opettavat häntä pienestä pitäen rakastamaan Jehovan korkeita moraalinormeja (Luuk. 6:40). Tällainen rakkaus suojelee lasta vakavalta synniltä, koska se motivoi häntä tekemään sitä, minkä Jehova sanoo olevan oikein (Jes. 35:8).
Kristityn isän ja äidin arvokkaimpia tehtäviä on antaa lapselle Jehovalta tulevaa valmennusta ja ohjausta (Ef. 6:4; Ps. 127:3). Kristittyjen vanhempien lapset eivät nykyään synny Jehovalle vihkiytyneeseen kansaan, kuten lapset muinaisessa Israelissa syntyivät. Myöskään rakkaus Jumalaan ja totuuteen ei periydy vanhemmilta. Lapsen syntymästä lähtien vanhempien tavoitteena pitäisi olla tehdä hänestä opetuslapsi, toisin sanoen auttaa lasta edistymään niin että hänestä tulee vihkiytynyt ja kastettu Jehovan palvelija. Mikä voisikaan olla tärkeämpää? Sen ansiosta että ihminen vihkiytyy, käy kasteella ja palvelee Jumalaa uskollisesti, hänet voidaan merkitä elossa säilymistä varten ja hän voi läpäistä suuren ahdistuksen (Matt. 24:13).
