Jaakko Ahvenainen kirjoitti:
Vaiettu mieli- ja väkivalta tulee saattaa päivän valoon. Tämä on ensimmäinen asia.
Toinen on, että elämänsä uskonnolliset perusteet menettäneitä ihmisiä tulee myös auttaa. Tällä en tarkoita mitään tiettyä uskontoa tai uskontoa yleensä. En myöskään raamattukritiikin poistamista tai lieventämistä, vaan ihmisen oman uskonnollisen puolensa eheyttämistä niiden osalta, jotka sitä tarvitsevat ja nimen omaan heidän ehdoillaan. Puhuisin mieluiten holistisesta asianomaisesta itsestään lähtevästä tuesta.
Olen aivan samaa mieltä! Tosin käyttäisin ehkä termin "uskonnollisen puolen" sijaan termiä "hengellinen puoli", koska hengellinen (ja/tai henkinen) tasapaino ei välttämättä liity uskontoon. (Ehkä tämä on vain termiero.)
Joka tapauksessa epäilisin entisten todistajien hengellisen tasapainon järkkyneen juuri sen takia, että VTS ja jumala (ja tässä järjestyksessä) liittyvät niin kiinteästi yhteen. Kun usko ja luottamus Seuraan menee, myös suhde jumalaan saa kovan kolauksen. Kun usko ja luottamus uskontoon menee, myös muut uskonnot saavat hyvin pian negatiivisen leiman, ja ne niputetaan samaan läjään jehovantodistajuuden kanssa.
Kuten moneen kertaan on tullut esiin, Seuralle ei tärkeintä ole yksittäisen todistajan jumalasuhde, vaan yksittäisen todistajan suhde Seuraan. Ja se suhde on tiukan ja ehdottoman teokraattinen. Toisekseen Seura verhoaa tämän suhteen taitavasti jumalasuhteen alle ja oheen. Toisin sanoen kun Seura vaatii tuloksia, mutta väittää jumalan olevan se vaatija. Jumala näyttäytyy siis vaativana, ankarana, julmana ja epäoikeudenmukaisena, ja jumalan rooli jehovantodistajuudessa on ensi sijaisesti kaikkea muuta kuin hengellisyyttä tukevan tai rakentavan jumalan rooli. Jehovan todistajien jumala on pikemminkin tasapainoista hengellisyyttä rikkova jumala. Karkeasti ottaen sanoen voisi siis sanoa jehovantodistajuuteen kuuluvan tietyllä tapaa masokistisen jumalasuhteen. (Vaikka kenties se rikkova ja hajottava osapuoli onkin VTS, sillä VTS:hän on tehnyt jumalasta kulissin, jonka varjossa se ratsastaa tulosvaatimuksillaan ja Harmagedon-pelotteluillaan.)
Kun todistaja jää tai jätetään pois VTS:n yhteydestä, suhde hengellisyyteen rakentuu uudelleen. En yhtään ihmettele, että suuri osa entisistä (mukaanlukien allekirjoittanut) kieltäytyy uskonnosta taikka jumalasta kokonaan. Kun on läheltä nähnyt ja kokenut sen, miten uskonto todella voi olla "oopiumia kansalle" ja tajunnut sen, missä laajuudessa jehovantodistajat kykenevät itsepetokseen jopa inhimillisyyden kustannuksella, ei helposti juolahda ainakaan ensimmäisenä mieleen hakeutua uskontojen pariin. Toki tarve hengellisyyteen voi tulla myöhemmin, taikka on mahdollista säilyttää rakentava suhde jumalaan, vaikka VTS:ltä tulisikin monoa. Epäilisin kuitenkin, että entisistä todistajista todella moni näkee "rakkaudellisen veljesseuran" rakkauden läpi ja näkee sen epäinhimillisen syyllistämisen ja uskonnon painon, jonka alla moni todistaja kamppailee. Ja syyllistäminen ja tulosvastuupaineet, jotka VTS:lle ovat niin tyypillisiä, yhdistyvät helposti myös jumalaan (ja jumalan asemaan, jonka VTS on ottanut).
Tasapainoisen hengellisyyden rakentaminen entiselle todistajalle on todella vaikeata - varsinkin, jos on ollut syntymästään asti todistajuudessa. Silloin täytyy opetella erottamaan henkisyys (joka on todistajille Pahapahapaha, ja tietenkin jotain mystistä demonien kanssa pelleilyä), hengellisyys ja jumala. Ja hyväksyä se, että uskonto voi olla ihmisyyttä tukeva rakenne (yksilötasolla), ilman tulosvastuupaineita, ja toisaalta jumala voi olla positiivinen tekijä yksilön elämässä. Toisaalta tie tasapainoiseen henkisyyteen voi käydä ilmankin uskontoa taikka jumalaa, ja monelle lienee vapauttavaa todeta, että sitä ankaraa ja julmaa "Isää" ei olekaan.
Todettakoon nyt tässä yhteydessä, että en usko itse jumalaan enkä koe tarvetta muunlaiseen henkisyyteen. Yksilöinä jokainen on kuitenkin erilainen ja kaikki kunnia niille, jotka löytävät tien eheyteen uskon avulla. (Toisin sanoen ovat todella itse tunnistaneet ne hengelliset/henkiset tarpeensa, ilman että niitä annetaan valmiina. Voivathan ne tarpeet olla vallankin niukkoja.) VTS:stä eheätä henkisyyttä ei taatusti löydä, jollei sitten vintillä ole villat kortilla.
