Veljesseura.org

Weathertop kirjoitti:Voi mennä naimisiin kiinnostuneen tai vaikka täysin "maailmallisen" kanssa, mutta menettää sen seurauksena "etunsa", eli ei voi jatkossa esimerkiksi toimia tienraivaajana.

Eikä purukumin raapijana konventtisalin penkkien pohjista. ETU jehovantodistajuudessa on aina työntekoetu, kuten Mark Twain " Tom Sawyerin seikkailuissa" kirjoitti.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Eikä purukumin raapijana konventtisalin penkkien pohjista. ETU jehovantodistajuudessa on aina työntekoetu, kuten Mark Twain " Tom Sawyerin seikkailuissa" kirjoitti.

Niin. Miehillähän näitä "etuja" on sitten huomattavasti enemmän, koska naista ei katsota riittävän päteväksi esimerkiksi säätämään mikrofonitelinettä tai jakelemaan kirjallisuutta seurakuntalaisille.

Weathertop kirjoitti:
Niin. Miehillähän näitä "etuja" on sitten huomattavasti enemmän, koska naista ei katsota riittävän päteväksi esimerkiksi säätämään mikrofonitelinettä tai jakelemaan kirjallisuutta seurakuntalaisille.

Saattaa tosin olla että sisaret ei tällaisia "etuja" edes mitenkään kaipaa. Olen tietoinen että jotkut sisaret saattavat jopa inhota sitä että miehensä on vanhimpana seurakunnassa. Se johtaa helposti siihen että elämä kotona on yhtä suorittamista. Mies puuhailee vain puheiden teon ja muiden seurakunta vastuiden parissa ja aikaa ei jää vaimolle ja lapsille yhtään.

Ja jos aikaa joskus jäisikin vaimolle ja lapsille, niin vanhin ehtii lupautua viemää kentälle jonkun luuserijehovantodistaja-miehen ettei tämä tulisi epäsäännölliseksi.

Eli uskon että vanhimmalla ei pääsääntöisesti jää aikaa ollenkaan vaimolle ja lapsille. Vanhimmalla on niin paljon kaikkea kodin ulkopuolista turhaa vastuuta.

Ja ansiotyö ylitöineen rokottaa senkin vähän ajan mitä voisi kuvitella olevan.

Ei ole kovin tavoiteltava asema tuo vanhimman vaimo.

Eräs julistajamies Kemissä sanoi vaimolleen, kun vaimo haaveili leivinuunista keittiöön, että "uudessa järjestelmässä ehtii sitten".

Mitähän vanhimmat sanovat vaimollee, kun jo julistajamieskin sanoi noin. Omin korvin kuulin.

Weathertop kirjoitti:Niin. Miehillähän näitä "etuja" on sitten huomattavasti enemmän, koska naista ei katsota riittävän päteväksi esimerkiksi säätämään mikrofonitelinettä tai jakelemaan kirjallisuutta seurakuntalaisille.

Aivan oikein, hyvä Weathertop, aivan oikein. Tämä ei tietenkään poista, etteikö "etu" olisi aina työtä, työtä, työtä... tavalla tai toisella, mutta työtä joka tapauksessa,

Weathertop kirjoitti: Niin. Miehillähän näitä "etuja" on sitten huomattavasti enemmän, koska naista ei katsota riittävän päteväksi esimerkiksi säätämään mikrofonitelinettä tai jakelemaan kirjallisuutta seurakuntalaisille.

Eikös tuo ole ihan ymmärrettävää? Postinjakajamiehen pätevyydellä ajateltuna nuo tuntuvat aivan utopistisista taidoilta NAISEN saavuttaa...

Weathertop kirjoitti:

Kiinnostunut 2 kirjoitti:Voiko jt-nainen mennä naimisiin "kiinnostuneen" kanssa tai edes seurustella?

Voi mennä naimisiin kiinnostuneen tai vaikka täysin "maailmallisen" kanssa, mutta menettää sen seurauksena "etunsa", eli ei voi jatkossa esimerkiksi toimia tienraivaajana.

Myös sosiaaliset suhteet seurakunnan sisällä usein kärsivät. Tällainen hengellisesti heikko yksilö kun ei välttämättä ole sitä rakentavaa ja vahvistavaa seuraa ja ihmiset saattavat olla ihan aidosti huolissaan, että heidänkin hengellisyytensä saatetaan kyseenalaiseksi. Saattaa siksi varsinkin seurusteluvaiheessa kyläkutsut olla kortilla. Konventeissa ja isommissa seurakunnan kekkereissä kyllä voidaan enemmän huomioida. Motiiveja en nyt lähde perkaamaan. Tämä välttely on kyllä ihan seurakunta- ja yksilökohtaista. Sen olen pannut merkille.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, niin kyllähän se niin taisi mennä, että parhaat vietiin päältä ja hitaammat sitten joko ottivat jonkun jäljellä olevista, kun joku piti saada tai juoksivat aivan liian nuorten tyttöjen perässä. Tyttöparat.

Oma lukunsa sitten afrikkalaiset, jotka veivät kai oleskelulupien toivossa pahaa-aavistamattomina ne aivan vihonviimeiset tapaukset. Miesparat.

Kaarmis kirjoitti:

Weathertop kirjoitti: Niin. Miehillähän näitä "etuja" on sitten huomattavasti enemmän, koska naista ei katsota riittävän päteväksi esimerkiksi säätämään mikrofonitelinettä tai jakelemaan kirjallisuutta seurakuntalaisille.

Eikös tuo ole ihan ymmärrettävää? Postinjakajamiehen pätevyydellä ajateltuna nuo tuntuvat aivan utopistisista taidoilta NAISEN saavuttaa...

[youtube]https://m.youtube.com/watch?v=6IGY3C3hSvM[youtube]

Kovaa valuuttaahan tuo postinkantajan pätevyys tuntuu olevan.

EDIT:ei taida tuo linkki pelittää. Korjaan kun jaksan opetella.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti: Eli uskon että vanhimmalla ei pääsääntöisesti jää aikaa ollenkaan vaimolle ja lapsille. Vanhimmalla on niin paljon kaikkea kodin ulkopuolista turhaa vastuuta.

Ja ansiotyö ylitöineen rokottaa senkin vähän ajan mitä voisi kuvitella olevan.

No voihan olla että joillakin ei jää, mutta ainakin omalla isälläni jäi riittävästi aikaa myös perheelle. Ei ainakaan mulla lapsuudessa koskaan ollut tunnetta, ettei isä kiireiltään ehdi huomioimaan lapsiaan ja perhettään. Tässä toki tulee ajanhallinta mukaan kuvioihin.

J Hepatiitti kirjoitti:Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, niin kyllähän se niin taisi mennä, että parhaat vietiin päältä ja hitaammat sitten joko ottivat jonkun jäljellä olevista, kun joku piti saada tai juoksivat aivan liian nuorten tyttöjen perässä. Tyttöparat.

Näimpä juuri, kiire oli kaikilla. Hyvä ettei jonossa odotettu vaimoehdokkaan 18. syntymäpäivää, jotta ehti sormustaa ajoissa...
Jos vaimoehdokas oli vielä nuori tienraivaajasisar (osa-aikanenkin oli hyvässä asemassa) niin kylläpä ehdokkaita piisas.

Nukahtanut kirjoitti:Näimpä juuri, kiire oli kaikilla. Hyvä ettei jonossa odotettu vaimoehdokkaan 18. syntymäpäivää, jotta ehti sormustaa ajoissa...

Ei sitä välttämättä ole tarvinnut odottaa, meidän ikäluokasta napattiin kierroksen tavoitelluin tyttö presidentin luvalla alaikäisenä. Päätyivät eroamaan pari vuotta myöhemmin.

Vieraas kirjoitti: Ei sitä välttämättä ole tarvinnut odottaa, meidän ikäluokasta napattiin kierroksen tavoitelluin tyttö presidentin luvalla alaikäisenä. Päätyivät eroamaan pari vuotta myöhemmin.

Näitäkin on joo, jopa yllättävän usein jt-piireissä. Tunnen myös tapauksia.

Itse otsikkoon:

Usein yli 30vuotias "naimaton veli" tituleerataan Paavaliksi(hengelliset asiat ensisijalla), tai eronneeksi,karanneeksi tai henkisesti epätasapainoiseksi.
Tuossa iässä 40vuoteen asti tarvitsee jo toisen kierroksen käyneen sisaren, on hankalaa lähteä löytämään yli 40 vuotiasta neitsyttä JT porukoista. Ja jos löytää onnea vaan...


Sivutopic:

Mitä vanhiten vaimoihin tulee, silmäkulmalla näkee että puute on kova ja "vaihtelu virkistäisi".
Kiima on kovempi kun pitkä hameenhelma ei anna myöten tunteille. Sen näkee kaukaa konventeissa että "piiloflirttiä" riittää. (ilmeisesti konventti öiden panot on parhaita kun haaveilee muista mitä näki päivällä).

Se mitä vielä tulee salityömaihin, ei ihme että "vastuullisen srk:n vanhimman" vaimolla aukeaa jalat naapurin sedälle kun on yksinäisiä viikonloppuja vuosittain paljon.

J Hepatiitti kirjoitti: Myös sosiaaliset suhteet seurakunnan sisällä usein kärsivät. Tällainen hengellisesti heikko yksilö kun ei välttämättä ole sitä rakentavaa ja vahvistavaa seuraa ja ihmiset saattavat olla ihan aidosti huolissaan, että heidänkin hengellisyytensä saatetaan kyseenalaiseksi. Saattaa siksi varsinkin seurusteluvaiheessa kyläkutsut olla kortilla. Konventeissa ja isommissa seurakunnan kekkereissä kyllä voidaan enemmän huomioida. Motiiveja en nyt lähde perkaamaan. Tämä välttely on kyllä ihan seurakunta- ja yksilökohtaista. Sen olen pannut merkille.

Tämä pitää paikkansa. Tuollaisen ratkaisun tekijä joutuu helposti seurakunnan sosiaalisen hierarkian pohjalle, vaikka kyseessä ei olekaan erottamisen arvoiseksi katsottu synti.

Jehovan todistajat moittivat muita uskontoja hierarkkisuudesta, mutta heillä itsellään on kaksi vahvaa hierarkiaa: virallinen ja sosiaalinen.

J Hepatiitti kirjoitti:Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, niin kyllähän se niin taisi mennä, että parhaat vietiin päältä ja hitaammat sitten joko ottivat jonkun jäljellä olevista, kun joku piti saada.

Nimenomaan.
Usein puhutaan ja vitsaillaan, kuten tässäkin ketjussa, siitä että nuoret uskikset menevät naimisiin vain seksin saamisen takia, mutta omasta mielestäni asia ei ole niin yksinkertainen. Varmasti monelle seksi onkin ollut se suurin motiivi mennä naimisiin nuorena, mutta ei todellakaan kaikille.
Itse muistan kuinka todistajapiireissä, ainakin tyttöjen keskuudessa, jo todella nuoresta iästä lähtien naimisiin pääsemistä pidettiin sellaisena valtavana maailman tärkeimpänä elämäntehtävänä ja saavutuksena.
Kumppanin etsiminen oli niin monilla aivan ensi sijalla elämässä, ja tuntui että kaikki pyöri sen ympärillä.

Jos elää sellaisessa kulttuurissa ja ympäristössä, jossa tällainen ajatusmaailma on se normaali ja hyväksytty, väkisinhän sellainen siirtyy eteenpäin.
Ja juuri tämä ajatus oli päällimmäisenä, että jos ei mene nuorena naimisiin, kaikki parhaimmat tyypit on jo mennyt, ja joutuu olla yksin koko loppuelämänsä, tai valita jonkun luuserin... tai sitten tuottaa perheelleen ja ystävilleen pettymyksen menemällä naimisiin maailmallisen kanssa...