Ahdistavat jt-unet

[loikkarisusi]

En muista, olisiko tästä asiasta omaa ketjua Olisi kiinnostavaa jakaa vähän kokemuksia näistä unista, koska olen siinä käsityksessä että todella monet ex-jt:t niitä näkevät.

Minulla on edelleen usein toistuvana teemana unissa se, että olen nyt aikuisena menossa kokoukseen äitini kanssa. Joskus ehdin unen aikana käydä useissakin kokouksissa, jossa istun tylsistyneenä kuten aikoinaan oikeassakin elämässä. Jossain vaiheessa sitten tajuan ahdistuneena, että minähän olen eronnut eikä minun kuulusi enää joutua olemaan siellä. Minähän olen vapaa! Tuon tämän esille äidilleni, joka kuitenkin suhtautuu siihen kuin hölynpölyyn ja sama vain jatkuu. Joskus jään kokouksen sijaan lapsuudenkotiini, mutta silloinkin tiedän että joudun vielä palaamaan kokoukseen. Muut seurakuntalaisetkin suhtautuvat läsnäolooni luontevasti ja tuntuu kuin kukaan ei muistaisikaan minun eronneen.

Näistä unista herääminen on kyllä aina erityisen mukavaa

Millaisia jehovantodistajuuteen liittyviä unia teillä on? Onko jotain toistuvia teemoja?

[pikku myy]

Teema ylitse muiden on Harmagedon.
Miten se alkaa,taivaat synkkenevät ja tulee kiire lähteä valtakunnan salille "turvaan"
Joskus se voi olla muukin paikka mihin todistajat ovat kokoontuneet.
Joskus pääsen sisään,toisinaan en. Useimmiten kuolen.
Eri tavoin. Tunnen miten katoan,lakkaan olemasta.
Onneksi olen oppinut tunnistamaan tuon hetken ja herätän itseni väkisin ennen sitä.
Ahdistava olo jää kuitenkin hetkeksi..
Kiitos VT-seuran yksityiskohtaisten ja havainnollisten kuvitusten sekä miten asiasta tasaisesti toitotettiin, on hyvin painunut alitajuntaan.
On se muuten kumma miten monet näkee painajaisia tästä aiheesta vaikkei todistajilla pitäisi olla sen suhteen pelättävää! Näitä unia olen nähnyt sekä aktiivi aikanani että nykyäänkin. Ehkä aktiivilla se kumpuaa pelosta ettei se mitä teet riitä,sitten varmasta tuhon tunteesta kun on hylännyt "totuuden" ... Nyt,en osaa määritellä miksi vieläkin. Ehkä asian käsittely prosessi yhä kesken.
Niin tai näin, kurjia unia.

[Kletos]

Uusimmassa kirjassani on käsitelty melkoisen kattavasti uskonnollisia painajaisia. Haastattelujen perusteella Jehovan todistajissa nähtiin ylivoimaisesti eniten hengellisyyteen liittyviä painajaisia.

Kirjoitin aiheesta jutun myös blogiini:
http://hitaitaraapaisuja.blogspot.fi/2017/06/

Kirjaa Pyhät, pahat ja pelokkaat löytyy hyvin kirjastoista, jos kiinnostaa lukea unista, peloista ja ahdistuksesta.

[Weathertop]

Kirjaa Pyhät, pahat ja pelokkaat löytyy hyvin kirjastoista, jos kiinnostaa lukea unista, peloista ja ahdistuksesta.

Joo, suosittelen lämpimästi kaikille, joita asia koskettaa. Ja miksei muillekin. Se, kuinka monin tavoin ahdistava uskonnollisuus vaikuttaa ihmiseen, on yhteiskunnallisesti tärkeää tietoa.

Viimeisimmästä Harmagedon-painajaisestani on jo aikaa (tai sitten en vain muista). Demonipainajaisia tulee yhä joskus nähtyä. Nekin ovat nykyään melko epämääräisiä, lähinnä tunnetta demonisen pahuuden läsnäolosta.

Kun tosissani uskoin jehovajuttuihin, aika yksityiskohtaiset demoni- ja Harmagedon-painajaiset olivat lähestulkoon jokaöistä settiä. Jälkimmäisiin liittyi aina voimakas pelko siitä, etten selviä hengissä, koska en ole tarpeeksi hyvä kristitty.

Lapsena ja nuorena koin vähän väliä myös unihalvauksia, joita pidin todellisina demonien hyökkäyksinä. En uskaltanut kertoa asiasta kenellekään, koska siitähän olisi saatettu vetää se johtopäätös, että olen syntinen tai heikko uskossa. Kovasti tuli hävitettyä ostettuja levyjä ja muuta vastaavaa siinä toivossa, että "hyökkäykset" loppuisivat. Tuohon aikaan maailmallisen musiikin pahuus ja vaarallisuus oli lahkon julkaisuissa yksi suosikkiaiheista, ja todistajapiireissä myös liikkui paljon sitä koskevia urbaanilegendoja.

[Tony]

Kokouksissa ja konventeissa tulee välillä käytyä. Yleensä ei mene kauaa kun ymmärrän alkaa ihmettelemään, että mitähän minä täällä teen. Tässä vaiheessa unesta tulee puoliksi tiedostettua ja se muuttaa luonnettaan. Alan tarkkailemaan paikallaolijoiden reaktioita ja tekemään huomioita tilaisuudesta ylipäätään. Viihdyttäviä pätkiä nämä.

Harmagedoniin liittyvät unet loppuivat heti kun hahmotin millaiseen hölynpölyyn järjestön - erityisesti vuoteen 1914 liittyvät - doktriinit perustuvat.

[Kiinnostunut 2]

Jos olen ymmärtänyt oikein näitä Painajaisia näkee Lapsena JT eessä olleet,
Ei Aikuisena Liikkeeseen Kastetut?

[Weathertop]

Kokouksissa ja konventeissa tulee välillä käytyä. Yleensä ei mene kauaa kun ymmärrän alkaa ihmettelemään, että mitähän minä täällä teen. Tässä vaiheessa unesta tulee puoliksi tiedostettua ja se muuttaa luonnettaan. Alan tarkkailemaan paikallaolijoiden reaktioita ja tekemään huomioita tilaisuudesta ylipäätään. Viihdyttäviä pätkiä nämä.

Kun itse alan unessa tajuta, että tämä ei voi olla totta (jos siinä esiintyy esimerkiksi jotain tuollaista JT-paskaa tai vaikka aikoja sitten kuolleita ihmisiä), ensimmäinen reaktioni on usein jostain syystä se, että tämä on unta ja on päästävä hereille (voi johtua siitä, että sattuneista syistä huomattava osa unistani oli pitkään painajaisia). Aina välillä kuitenkin hoksaan, että jos tämä on minun untani, minähän hallitsen kaikkea ja voin tehdä mitä huvittaa. Se johtaa täyteen selkouneen, joka on parasta mahdollista viihdettä.

[mymmeli]

Mä oon jostain syystä välttynyt noilta jt- painajaisilta. Lapsena jehovan todistajana ollessa näin kyllä aina välillä painajaisia, mutta aiheita en muista. Hämärästi muistan eroni alkuaikoina, että jossain asiayhteydessä mieleeni nousivat muistikuvat demoneista.

[Weathertop]

Jos olen ymmärtänyt oikein näitä Painajaisia näkee Lapsena JT eessä olleet,
Ei Aikuisena Liikkeeseen Kastetut?

Näin näyttäisi ainakin pääsääntöisesti olevan.

EDIT: Tässä tosin puhutaan niin pienestä otannasta, että yleistämistä lienee syytä välttää.

[pikku myy]

Itse olen altistunut asialle 12v iästä lähtien mutta ratkaisun kasteesta tein täysi ikäisenä.. Ikäviä kokemuksia jotka aiheuttivat tunnonvaivoja jt syöttöön nojaten (koin olleeni vastuussa muiden väärästä käytöksestä minua kohtaan)
Tämä sai minut tutkimaan ahkerammin(vain vt materiaalia) ja vakuuttumaan kaste askeleesta. - elämäni huonoin päätös.
Mutta nämä kaikki kokemukset ovat varmasti vaikuttaneet ja tehneet tehtävänsä - yhäkin näen näitä painajaisia mutta osaan jo suhtautua niihin erilailla ja pystyn ymmärtämään ne osana toipumistani.

[J Hepatiitti]

Minulla oli todella harvoin painajaisia mihinkään liittyen, kunnes sitten kolmenkympin jälkeen koin aika totaalisen hermoromahduksen ja jäin jättäydyin järjestön toiminnasta pois. Sen jälkeen laukesi paniikkihäirö ja painajaiset ovat tulleet tutuiksi.

Monissa unissa huomaan yrittäväni täydellisen epätoivon vallassa vakuuttaa järjestössä mukans oleville läheisilleni, että heitä huijataan. Välillä taas raivoan samasta asiasta. Maailmanloppu-unia näen silloin tällöin, mutta hassua kyllä, ne eivät koskaan tunnu liittyvän jehovantodistajuuteen. Edellisessä koko maailmankaikkeus hajosi liitoksistaan ja yritin pitää itseäni kasassa kosmisen rojun keskellä. Mitään jumalan- tai demonienpelkoa uneen ei liittynyt. Oli kyllä intensiivinen ja vaikuttava kokemus.

Sitten on tietysti ne kokousunet. Joku aika sitten näin unta, että olin vanhalla autonrotiskolla talvipakkasessa hakemassa Venäjällä aikoinaa palvellutta vanhinta kirjantutkisteluun. Hänellä oli mukanaan kaksi ystäväperheen tyttöä, joita en ollut ennen tavannut. Tytöt olivat venäläisiä, alle kymmenenvuotiaita ja osasivat ulkoa suunnilleen jokaisen laulukirjan laulun. Jos joku tunnistaa sen jt-piireissä mummojen palvoman ihmelapsityypin, joka osaa nätisti esittää hengellisiä lauluja soittimella tai ilman, niin nämä unen kaksi vaalea pikkutyttöä olivat sen tyypin ruummillistumia. Itsellä vitutuskäyrä kasvoi kasvamistaan, kun tytöt hoilottivat heleästi univenäjällä laulukirjan lauluja taukoamatta auton takapenkillä. Sama meno jatkui kirjiksessä ja siellä tajusi, että eihän minun edes kuulu olla täällä. Painelin ulos parkkipaikalle, pistin tupakaksi ja korkkasin oluen. Laitoin moottorin lämpiämään ja kun pääsin rattiin, niin muu porukka oli juuri valumassa pihalle. Pistin sterkoista rokin soimaan aivan vitun lujaa ja kaasutin vihaisena matkoihini.

[loikkarisusi]

Kiitos vastauksista! Vaikuttaa tosiaan siltä että uskonnollinen ahdistus aiheuttaa erityisen paljon painajaisia. Kiitos myös kirjavinkistä, Kletos! Laitankin varaukseen, vaikuttaa kiinnostavalta.

Noita demoniunia en muistanutkaan, lapsena näin niitä järkyttävän paljon, joskus lähestulkoon joka yö. Demonit tulivat aina jostain vainoamaan ja muistan vieläkin elävästi sen pelon tunteen, kun yritin päästä tilanteesta pois. Monesti ainoa, joka (unessa) auttoi oli ironisesti se päähäni taottu Jehovan huutaminen apuun :'D

Onneksi unet ovat vähentyneet todella paljon eron jälkeen, eniten niitä oli nimenomaan lapsena kun koko uskonto oli niin iso osa elämää ja pelkäsin etten ikinä pääse siitä eroon.

[loikkarisusi]

- - Sama meno jatkui kirjiksessä ja siellä tajusi, että eihän minun edes kuulu olla täällä. Painelin ulos parkkipaikalle, pistin tupakaksi ja korkkasin oluen. Laitoin moottorin lämpiämään ja kun pääsin rattiin, niin muu porukka oli juuri valumassa pihalle. Pistin sterkoista rokin soimaan aivan vitun lujaa ja kaasutin vihaisena matkoihini.

Tuollaiset käänteet joissakin unissa ovat aivan mahtavia!! Muistan myös vastaavia, yleensä tilanne kulminoituukin juuri siihen että vain häipyy paikalta kun tajuaa ettei enää tarvitse.

[Weathertop]

Monesti ainoa, joka (unessa) auttoi oli ironisesti se päähäni taottu Jehovan huutaminen apuun :'D

Joo, sama kokemus. Kun asia on tosiaan kunnolla päähän taottu, usko siihen, että demonit kavahtaa sitä nimeä, pysyy usein unessakin mukana.

Unihalvauksissa oli tietenkin vittumaista (kaiken muun lisäksi) se, ettei pystynyt edes huutamaan, vaikka kuinka yritti.

[J Hepatiitti]

Oma viesti poistettu