Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805117610
http://www.theseus.fi/handle/10024/145984Tämän opinnäytetyön päätarkoituksena oli selvittää, kokivatko Jehovan todistajista irtautuneet painostusta tai syrjintää ja jos kokivat, miten ne ilmenivät ja millaisia vaikutuksia kokemuksilla oli heidän elämäänsä. Tutkimuskysymyksenä oli, toteutuiko Jehovan todistajista irtautuminen uskonnollisten yhteisöjen eettisten periaatteiden 7.§:n mukaisesti. Eettisten periaatteiden 7.§:n mukaan, ”Yhteisö huolehtii siitä, että uskontokunnasta voi halutessaan erota joutumatta minkäänlaisen painostuksen tai syrjinnän kohteeksi tai minkään elimen tai uskontokunnan edustajan kuulusteltavaksi tai puhuteltavaksi.”
Lisäksi selvitettiin, olivatko vastaajat tarvinneet tukea irtautumisprosessissaan, millaista tukea ja keneltä sitä oli saatu. Tärkeinä tutkimusaiheina oli myös, mitä irtautujat toivovat sosiaalialalla ymmärrettävän Jehovan todistajista irtautumisesta ja millaiset asiat parantaisivat irtautujan tilannetta. Lisäksi tutkittiin vastaajien liittymistä yhteisöön kasteen osalta. Mikä kasteeseen oli johtanut ja kokivatko he liittymisen olleen vapaaehtoista?
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli uskonnollinen sosialisaatio ja hengellinen väkivalta. Tutkimus on kvalitatiivinen, jota täydentämään käytettiin kvantitatiivista menetelmää. Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla, joka julkaistiin Jehovan todistajista irtautuneiden suljetussa Facebook-ryhmässä. Kysely sisälsi sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 34 ihmistä.
Enemmistö tutkimukseen osallistuneista vastasi, ettei eettinen periaate kokonaisuudessaan toteutunut heidän kohdallaan. Irtautujista 76 % vastasi, että se ei toteutunut lainkaan. Kaikista heikoimmin eettisen periaatteen kohdasta seitsemän toteutui irtautuminen joutumatta syrjityksi, sillä 94 % koki syrjintää irtautuessaan yhteisöstä.
