Toiminta muistuttaa helppoheikkiä markkinoilla: heitellään erilaisia tarjouksia, ja jos yksi ei tärppää, kokeillaan pokkana toista. "Tässä ois tällainen, ja tässä tuollainen, no entäs tämä?". Asiansa osaavalla Jehovan todistajalla ei ole niin sanotusti penniäkään kiinni siinä, uppoaako jokin myyntiargumentti ja millaisia vasta-argumentteja tulee, sillä hän on joka tapauksessa päättänyt kantansa ja lukinnut vastauksensa, ja kenttäpalveluksen tärkein (ja lähes ainoa) tavoite on lunastaa itselle Vartiotorni-seuralta pääsylippu paratiisiin.Truth is out there kirjoitti:Nyt kun tarkemmin mietin niin he kyllä selvästi välttelevät tiettyjä aiheita ja oppinsa osa-alueita, se on kuin taitavaa myyntiä josta ei visiointia oikeissa, kuulijaa miellyttävissä kohdissa puutu...
Taitavasti osaa kyllä jotkin joiden kanssa olen keskusteluja käynyt yrittää kääntää aiheita toisaalle kun mennään epämukavuusalueelle, toki näitähän he toistuvasti harjoittelevat.
Kun sanotaan "tehkää tämä minun muistokseni", jää ymmärtääkseni kuulijoiden ratkaistavaksi, kuinka usein. Paitsi että Jehovan todistajien valtaenemmistö ei tee "tätä", vaan jotain ihan muuta, Jeesuksen muistoksi. Itse kieltäydyn Vartiotorni-seuran asettamista muistonvieton "vertauskuvista" etänä, vaivautumatta lainkaan valtakunnansalille astioita kierrättämään. Onnistuu ihan hyvin niinkin ja voi syödä mieleisemmät eväät.Minuakin kiinnostaa tuo "useampi muistonvietto" vuodessa, mistä se tulee...?