1.Vanhinten eli valvojien vastuu seurakunnassa yksilöistä, sekä siihen liitetty "valtava työ mitä kukaan ei näe".
1.Historia on itselle näyttänyt jonkinlaisen "teennäisen sekä näytellyn" roolin vanhinten työssä.
Tästä esimerkkinä kun vanhimmista puhutaan (yleensä vain hyvää ja kannustavaa) tuodaan käsittämättömän
paljon esiin kuinka paljon uhrataan omaa aikaa iltaisin, perheen aikaa sekä ohjelmat ja konventit päälle ja perheen elättäminen. (varmasti näin käytännössä on jos kaikkeen leikkiin lähtee tosissaan mukaan).
Ja mitä se on käytännössä? ( ehkä en ole oikea sanomaan kun en ole ollut vanhin mutta kerron miltä se näyttää sivusta päin).
Seurakuntiin esim. tuli kirje, (kyllä, paperinen A4 jossa oli tekstiä, jopa 2 sivua). Tätä vaahdottiin ja kerättiin porukkaa että taas on asioita mistä pitää palaveerata. Sitten näitä luettiin ilmoitusosuudessa vanhimman kautta tottakai kun oli ilmoitus seurakunnalle.(tässä tilanteessa pahimmillaan tällä vanhimmalla oli jo kohokohdat joten koko ilta oli pyhitetty kokoukselle).
Tämän jälkeen oli kirjastossa palaveri, ja suljetut ovet. Sisaret odottaa siivoojien kanssa ja rupattelee "että onneksi meillä on miehiä jotka jaksaa kantaa näin vastuullisia asioita").
Nyt kun tiedottaminen on tehostunut sähköpostilla ja verkossa sisäisesti,(kyllä, 2000 luvun lopulla vanhimmat saivat oman intranetin eli ei kirjeitä) niin nyt kun veli vastuullinen saa jopa 2 sähköpostia viikossa niin "jehovan taivaalliset vaunut" todella laukkaavat todisteena tästä tiedon määrästä.( mitenhän nämä rassut pärjäisivät töissä jos saavat 50 postia päivässä kuten normaalit ihmiset)?
Tämä näennäinen "kiire" käytetään niin tehokkaasti hyväksi aivopesussa että vähemmästäkin nämä vanhimmat ovat puolijumalia rivitodistajien silmissä jos ehtivät illalla paimennuskäynnille nopeasti.
Siis "lahjoina ihmisinä". En vain tiedä kenelle koska lopputulema on että aikuiset ihmiset tekevät itsensä pellennäköisiksi tuolla käytöksellä millä "huhkitaan seurakunnassa". Koska luulevat että ovat henkilökohtaisesti vastuussa jokaisesta lampaasta
Suomeksi "Elimen" talutusnuora jolla näytetään alaspäin mallia miten käyttäytyä.
Pahinta on että tuota valvojan virkaa ihannoidaan. siksi hiekkalaatikko on haluttu paikka olla mukana jolla usko kasvaa ja itsetunto nousee kusen tasolle jossa muita "säälitään" loppujen lopuksi ellei ole samassa asemassa kuin itse.
2. Avustavat palvelijat. Tästä onkin jo paljon kirjoitettu joten kerron kuten sen omin silmin näen.
Käsittämättömän naurettavia asioita teetetään lapsesta asti jotta nähdään onko "nöyryys ja asenne" oikea.
- Roskan nosto.
- Kenkien pudistaminen
- pieni siivous
- Lehtisen vieminen salilla vanhukselle ja joku sana.
- Hiljaa istuminen sekä yksi vastaus.
Suomeksi, Adolfin lastentarha jossa nähdään mikä rotu on jalostettavaa tulevaisuutta varten.
Kun avustavaksi ryhtyy ja hetken saa olla rauhassa, kun edistyt muita nopeammin alkaa mielestäni sama rumba kun liivijengiläisillä.
"Alokasta" koetellaan sekä katsotaan mihin asti taipuu, kun alkaa olemaan melkein piipussa kehutaan ja vihjataan tulevaisuudessa "erikoistoiminnan tietä" mikäli jaksaa näyttää esimerkkiä.
Jos väsyt ja et edisty, tie loppuu lyhyeen ja saat pitää max. kenttäkokouksen ja nostaa mikkejä.
Jäät automaattisesti vanhinten vihjeistä ja sisäpiiristä ulos koska asenteesi on paska.
Tässävaiheessa viimeistään huono itsetunto ja pettymys tulee kovana.
Ja eikä siinä vielä kaikki: tämän päälle saatetaan joku innostuneempi veli tienraivaajavaimoineen nimittää ohitsesi tietoisesti jotta olet "varottava esimerkki" sekä itsellesi että muille ketkä odottivat sinusta seuraavaa paimenta seurakuntaan.
Tässä muutama ajatus